Kun ihminen potkittiin paratiisista pois eli ihminen harmonisesti luonnossa kuten eläimetkin nykyään.
Ei ollut tarvetta pohdiskella/ajatella/luoda menneisyyttä jne.
Sitten muodostui minä(ego) ja erkaantuminen universaalista harmoniasta tapahtui ja alkoi piirtely kallion seiniin ja oman "tahdon" toteuttaminen.
Siitä lähtien ihminen on etsinyt elämänsä tarkoitusta ja uskonnot pyrkivät opastamaan takaisin siihen mielentilaan mistä olemme lähtöisin...useimmat sitten tykkäävätkin hemmotella minää (joka siis on Jumalan lakia vastaan) riistämällä ja tuhoamalla Jumalan luomaa surutta luullen sitä ihmisen kehitykseksi.
Sellaiset ihmiset etsivät sijaa avaruudesta itselleen koska eivät kykene rakastamaan elämää täällä Jumalan luomassa paratiisissa.
Ihminen on ollut "erillisenä" kokonaisuudesta (potkittuna paratiisista) kenties sen 6000v , tai enemmänkin.
Ihminen etsii jotakin ja luulempa että se on juurikin tuo "luonnollinen" yhteys joka on tässä eikä tuolla.
(tämä on teoria jota eilen pohdiskelin) ja uskossa Jeesus Kristukseen .
Jumala ja mammona
19 "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. 21 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
22 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. 23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
24 "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.
Jumalan huolenpito
25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' 32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Ei ollut tarvetta pohdiskella/ajatella/luoda menneisyyttä jne.
Sitten muodostui minä(ego) ja erkaantuminen universaalista harmoniasta tapahtui ja alkoi piirtely kallion seiniin ja oman "tahdon" toteuttaminen.
Siitä lähtien ihminen on etsinyt elämänsä tarkoitusta ja uskonnot pyrkivät opastamaan takaisin siihen mielentilaan mistä olemme lähtöisin...useimmat sitten tykkäävätkin hemmotella minää (joka siis on Jumalan lakia vastaan) riistämällä ja tuhoamalla Jumalan luomaa surutta luullen sitä ihmisen kehitykseksi.
Sellaiset ihmiset etsivät sijaa avaruudesta itselleen koska eivät kykene rakastamaan elämää täällä Jumalan luomassa paratiisissa.
Ihminen on ollut "erillisenä" kokonaisuudesta (potkittuna paratiisista) kenties sen 6000v , tai enemmänkin.
Ihminen etsii jotakin ja luulempa että se on juurikin tuo "luonnollinen" yhteys joka on tässä eikä tuolla.
(tämä on teoria jota eilen pohdiskelin) ja uskossa Jeesus Kristukseen .
Jumala ja mammona
19 "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. 20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. 21 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
22 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. 23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!
24 "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.
Jumalan huolenpito
25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' 32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se että raamattuun on kenties saattanut "livahtaa" yhteiskunnallisten "päättäjien" toiveita kuinka ihmisen kuuluu löytääkkin harmonia ihmisen luoman järjestelmän palvelemisesta on jotenkin hämmentävää. Kun totuuden tulee tuntemaan on omituista että itseään uudestisyntyneeksi tai pyhän hengen omaavaksi jatkaa maailman palvelemista hymy huulilla vaikka Jeesuksen sanoma ei tähän kuitenkaan kehoita? Yhteiskuntakelpoisuus on mielestäni eriasia kuin se että olisi yhtä Jumalan luoman kanssa rakkaudessa .