Christ Mercyland

Uuskarismaattisuus on toista kuin "vanha karismaattisuus", jota nimeä "karismaattisuus" ei kuitenkaan tuolloin, ennen-wanhaan, käytetty.

Siihen aikaan, kun isä lampun osti, helluntailaisuus uskonsuuntana oli ihan muuta kuin tänä päivänä. Tällainen vouhkaaminen ja asian (nk. PH:n armolahjat) ylimitoitetusti esiin nostaminen oli suorastaan kiellettyä!

Oikeilla armolahjoilla ei leikitty. Armolahjat olivat pyhät.

Tärkeintä oli, että ihmisiä tuli herätykseen ja sitä kautta uudestisyntyivät. Opetettiin Ristintietä.

Opetettiin armolahjoista ja kuinka ne toimivat, mikä on oikeaa, mikä väärää.

Nykypäivä on ihan eri juttu. Emme ole samassa uskossa. Ne jotka aikoinaan tulivat uskoon eivät anna arvoa nykypäivän jumalattomille kotkotuksille ja nykypäivän uudestisyntymättömät käännynnäiset, pintaliitäjät, taas eivät meitä arvosta, mutta rahammme ja työmme he kyllä anastivat.

Tekivät sitten Herran seurakunnista tanssilavoja.

He ovat niitä susia jotka tulivat aidan ali lammastarhaan eikä itse Jeesus heitä tunne ja tunnusta.

He ovat vahinkonsa tehneet ja vaikka kuinka mäkättäisivät ("ylistelisivät", tai muutoin avaavat suunsa), lampaat huomaavat eron. Se on vieras ääni. Ja vieraat vaatteet. Ei pyhien käytöstä vaan lihallisten käännynnäisten.

Jos määkivä susi näyttää sudelta ja käyttäytyy kuin susi, se melko varmasti on susi.

"He-he-heee-rrrhan rau-u-ha-ha-haa rakk-kahat ve-ve-veljet ja sh-sh-shis-areet... Bäää! I-ilo nä-nä-nähdä te-te-teitä näi-ii-in ru-ru-hunshas-lulu--kuishina tähä-hässä sehe-ura-ku-ku-kun-hassa! Ä-meeee-he-he-heen! Bäääh!"

"Mee susi siitä muualle määkimään!"
*