Onkohan muita samassa tilanteessa?
Olen kai nuorten mielestä vanhus, ikä alkaa kuutosella. Mutta paksu tukka päässä ja rokkifarkut päällä ja en suostu olemaan sellainen, mitä ikämittari osoittaa. Mick Jagger on 10 vuotta vanhempi ja jaksaa heilua :) Mä oon melkein kun se, mutta nuorempi. Ja köyhempi.
Asiaan: Puoli vuotta sitten parisuhteessani kaikki oli toisin.
Asuin yhdessä ikäiseni naisen kanssa avoliitossa. Kimpassa oli oltu kymmenen vuotta. Välillä tiiviimmin, välillä erossakin. Mutta välillä pari vuotta oikein naimisissakin.
Arki sujui, molemmat jo eläkkeellä. Toinen työkyvyttömyyden takia, toinen oli jo vanhuuseläkkeellä.
Yhdessäolomme oli aika lailla sellaista, että 24/7 katselimme toisiamme. Paitsi öisin, silloinkin kai toisistamme unia nähtiin :)
Ulkopuolisia harrastuksia ei kummallakaan ollut, ainoat kontaktit lapsiin ja lapsenlapsiin, joita molemmilla omista pitkistä liitoista. Minulla ei ystäviä, naisellani omia naisystäviä, joiden kanssa soitteli, tapsikin muutaman kuukauden välein.
Jokin ihme vetovoima välillämme oli, joka oli ensitapaamisesta lähtien leimahtanut. Se veti meitä uudelleen yhteen, vaikka aiemmin mainitun avioliiton jälkeen olimme kuukausikaupalla jo muka lopullisesti eronneet. Siksi kai yritimme avoliitossa uudelleen kolmisen vuotta sitten. Kaikesta sovittiin, aloitettiin puhtaalta pöydältä vanhoista virheistä viisastuneina. Piti puhua, jos jokin mieltä painaa. Piti tehdä kaikki, että ainutlaatuinen suhteemme kestäisi.
Kesän alussa sitten sain kuulla, että meidän pitää erota. Naiseni sanoi, ettei rakasta minua enää. Olimme liian erilaisia, kuulemma. Minun mielialavaihteluitani ja jyrkkiä (?) mielipiteitäni oli vaikea kestää.
Tiesin, että olimme monista asioita erimieltä ja olin yrittänyt pitää mölyt mahassani. Yritin olla miellyttävä. Ettei kumppani vaan hermostu.
Ehkä se, että jouduin patoamaan niin paljon sisääni, teki minusta sitten välillä räiskähtelevän. Toki sellainen olen ollut koko ikäni. Mutta kuin tarpeeksi sulkee sisäänsä, se alkaa kasvaa möykyksi. Sellaiseksi, mikä alkaa ahdistaa. Ehkä se näkyi käyttäytymisessäni.
Silloin olisi kai pitänyt uskaltaa avautua, että tämä ei ole oikein. Samoin toisen olisi kai pitänyt osata kysyä, mikä sinulla on? Jos oikeasti välittää.
Käytännön syistä muutimme eri osoitteisiin vasta syksyllä. Menin rikki jo kesällä. Yksin päästyäni ensiksi helpotti, mutta sitten iski totaalinen yksinäisyys. Minulla ei ole enää mitään, ketään.
Ikääkin on jo niin paljon, että pelottaa löytääkö enää ketään vierelleen. Jotenkin noloa alkaa mitään deittiprofiiliakaan tehdä. Tämänikäisenä. Jollakin tapaa pelko, että en kuitenkaan kelpaa kenellekään. Vaikka olenkin ns. kunnossa, nuorekaskin kai.
Nuorekas 61v. Aika vitsi :)
Kai pelko jätetyksi tulemisesta on se isoin este uskaltaa mitään.
Eniten minua syö se, että ei eron jälkeen olla puhuttu aikuismaisesti, mikä oikeasti meni pieleen. Minä haluaisin, toinen ei.
Minulle olisi helpompi, jos keskusteltaisiin asia kiihtymättä ja syyttelemättä ajan kanssa. Sen verran noita kymmentä vuotta ja suhdettamme arvostan, että sille pitäisi pitää tuossa mielessä asialliset hautajaiset. Jotain kai on kesken exälläkin, kun hän ei uskalla kohdata minua ja vanhaa suhdettamme.
Pidämme kyllä yhteyttä, nähtykin on kavereina.
Mutta eron syistä ei voida pölyn laskeuduttua puhua. Mitähän hän pelkää?
Joka aamu kuitenkin minulla ikävä häntä. ja entistä..
Ikävä kaikkea hyvää kohtaan, mitä meilä oli.
En osaa päästää irti.. :(
En tiedä pitäisikökään, koska hänen kanssa koin rakkauden, jollaista en ehkä tssä elämässä kohtaa.
Hän aikanaan kertoi samaa. Ehkä tuo tunne palaa hänellekin vielä.
Paras kai katsella hetkisen....
Ero vanhempana siitä uudesta suhteesta
8
868
Vastaukset
- Yksinkö_vai_kaksinko
Ero on raskas, vaikka sitä miltä kantilta katsoisi. Itsellä on jälleen yritys saman ihmisen kanssa. En tiedä onnistutaanko vai ei. Itsessäni huomaan sen piirteen, etten jaksa olla jatkuvasti yhdessä. Opin eron aikana hyvin itsenäiseksi ja osaan olla yksin. Minullakaan ei ole kuin yksi ystävä ja hän asuu kaukana. Hän riittää minulle. Onneksi olen vielä töissä.
Yritä etsiä itsellesi tekemistä päiviin, se pitää arjen kasassa. Ja jos siltä tuntuu, niin tee profiili nettiin. Ole kuitenkin rehellinen mitä kirjoitat, sillä ei mikään ole ikävämpää kuin ihminen joka valehtelee. Mutta jos erosi on vielä arka paikka, hoida se ensin kuntoon. Tarinassa on monta opetusta.
Hanki ystäviä ja pidä niistä ystävistä kiinni. Ystävyyssuhteiden hankkimiseksi ja säilyttämiseksi pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa.
Harrasta, lue, mene ihmisten pariin. Sinulle suosittelisin vapaaehtoistyötä yksinäisyyden lievittämiseksi. Auta vanhuksia, tai mene vaikka sinne vastaanottokeskukseen auttamaan.
Kyllä siellä nettideiteillä on sinun ikäisiä. kuusikymppiset miehet ovat kovaa valuuttaa, jos olet pitänyt itsestäsi huolta ja heität ne rokkifarkut helvettiin. Ne ovat 60-kymppisellä lähinnä säälittävät ellet ole Mick Jagger, eikä Mikke niitä enää käytä, kuin korkeintaan lavalla.
Luulen, että parasta olisi käydä se ero läpi jonkun ulkopuoleisen läsnäollessa, niin naisen ei tarvitse pelätä sinun räiskähtelyä. Itse voisit osallistua johonkin eroseminaariin ja lukea aihetta käsitteleviä kirjoja.- mitävälii1
Ystävien hankinta ei ole mikään helppo nakki, jos on perusluonteeltaan epäsosiaalinen. Onhan minulla toki lapsuudenystävät, ketä elossa. 40 vuoden takaa. Eipä ole jutuissa oltu.
Vapaaehtoistyö ei ainakaan nyt ole minun juttu.
Onko väärin pukeutua nuorekkaasti? Mick Jagger oli kai huono vertaus.
Pitäisikö yli 60 vuotiaana pukeutua, kuten vanhat meidän nuoruudessamme? Tuulipusero, pussihousut ja jatsarit jalkaan :D
Miten nuo tatuoinnit saisi pois, kun niitäkin tuli joskus hankittua? Nekin ja tässä iässä säälittäviä...
Ja pitäisikö luopua paksusta tukasta, ajaa sellainen päälakikalju, kuin niin monella tässä iässä? Sittenkö vaikuttaisi ikäiseltään? Vielä kasvattaa kaljamaha. Olisi kuten muut tämän ikäiset. Mutta kun ei sitä mahaa oo, eikä tuu.
Olen nettideiteillä kovaa valuuttaa, mutta pelko hylkäämisestä on estänyt toistaiseksi.
Eron olisin halunnut käsitellä 'jonkun ulkopuolisen kanssa', mutta kun eksä ei halunnut.
Ei pitänyt pitkää suhdettamme sen arvoisena, mikä oli minusta surullista.
Mutta kyllä tämä tästä. Tilanne on jo valoisampi, ainakin selkeämpi, mitä avauksen tehdessäni. - Yogamieseikirj
mitävälii1 kirjoitti:
Ystävien hankinta ei ole mikään helppo nakki, jos on perusluonteeltaan epäsosiaalinen. Onhan minulla toki lapsuudenystävät, ketä elossa. 40 vuoden takaa. Eipä ole jutuissa oltu.
Vapaaehtoistyö ei ainakaan nyt ole minun juttu.
Onko väärin pukeutua nuorekkaasti? Mick Jagger oli kai huono vertaus.
Pitäisikö yli 60 vuotiaana pukeutua, kuten vanhat meidän nuoruudessamme? Tuulipusero, pussihousut ja jatsarit jalkaan :D
Miten nuo tatuoinnit saisi pois, kun niitäkin tuli joskus hankittua? Nekin ja tässä iässä säälittäviä...
Ja pitäisikö luopua paksusta tukasta, ajaa sellainen päälakikalju, kuin niin monella tässä iässä? Sittenkö vaikuttaisi ikäiseltään? Vielä kasvattaa kaljamaha. Olisi kuten muut tämän ikäiset. Mutta kun ei sitä mahaa oo, eikä tuu.
Olen nettideiteillä kovaa valuuttaa, mutta pelko hylkäämisestä on estänyt toistaiseksi.
Eron olisin halunnut käsitellä 'jonkun ulkopuolisen kanssa', mutta kun eksä ei halunnut.
Ei pitänyt pitkää suhdettamme sen arvoisena, mikä oli minusta surullista.
Mutta kyllä tämä tästä. Tilanne on jo valoisampi, ainakin selkeämpi, mitä avauksen tehdessäni."Olen nettideiteillä kovaa valuuttaa, mutta pelko hylkäämisestä on estänyt toistaiseksi"
No sitten ei ole hätää. Sinun pitää vain päästä yli entisestä ja se vie aikansa.
Sitten en puutu pukeutumiseesikaan. Ilmeisesti löytyy kasapäin naisia, jotka ovat valmiita tuon hyväksymään, eli eihän silloin ole syytä muuttaa mitään. Sen vain sanon, että on yleinen illuusio luulla olevansa nuorekas, jos pukeutuu samalla tavalla kuin 80-luvulla Mötörheadia digatessaan. Jos menet katsomaan miten nykyiset 30-40 v miehet pukeutuvat on se luultavasti jotain muuta kuin luulet.
"Vapaaehtoistyö ei ainakaan nyt ole minun juttu"
"Onhan minulla toki lapsuudenystävät, ketä elossa. 40 vuoden takaa. Eipä ole jutuissa oltu."
No ketään ei voi pakottaa. Jos työtönn tulee valittamaan rahan ja tekemisen puutetta ja kertoo, että työnteko ei häntä kiinnosta ja ei ole hänen juttu, niin paha siinä on auttaa.
- PelkoAjaa
Uteliaisuuttani haluaisin tietää, olitko aloittaja agressiivinen, käytitkö uhkailua ja pelottelua apuna, saadaksesi tahtoasi läpi? Olen tietyiltä osin samoin käyttäytyvä, kuin mainitset yllä eli en pura heti tilanteessa pahaa oloani pois? Tarkoitus oppia siitä tavasta pois. Faija oli agressiivinen ja hallitsi tilanteita pelkoa viljelemällä, itse koin sen niin negatiivisena, etten itse halua toimia niin enkä toimi.
Olen sinua n. 10-v. nuorempi, hyvässä lihassa vielä :) ja treenaan keskim. reilu 5h/vko läpivuoden liikunnallisia harrasteita, haluan olla ns. liikkeessä, etten sammaloidu. Toiveena löytää vielä kiva nainen rinnalleni, toivottavasti sellainen, jonka kanssa viettää loppuelämä? En usko someen kumppanin etsimisessä vaan pakko löytyä muita kanavia pitkin, ehkä harrastusten parista?- mitävälii1
En ole aggressiivinen. Sanallisesti ehkä tuli sanottua pahasti, kun kuppi meni nurin.
Suhde oli epästabiili, koska asuin eksän asunnossa, eikä meillä ollut muuta yhteistä kuin haaveet. Nekin kai vain minulla.
Tuossa tilanteessa joutui olemaan varpaillaan, ettei ovea näytetä. Ja kuitenkin se näytettiin.
Teki pahaa, mutta alan päästä yli. Nyt olen tähän on/offi:iin kyllästynyt.
Viimeiset keskustelut on käyty. Emme palaa enää yhteen.
Tuo some ja deittailu on aika syvältä. Pitää tehdä muuta, eiköhän tämä tästä. Oon alkanut käydä ulkona, harastaa.
Olen kunnossa ainakin fyysisesti. Enköhän henkisestikin?
Enkä aio jäädä tähän itkemään ja makaamaan. Ottajia olisi ollut, mutta en ole vielä syksyllä uskaltanut mitään hätäistä tehdä. - PelkoAjaa
Ei muutakuin tsemppiä jatkoon. Oma kämppä hyvä olla lähtökohtaisesti, helpottaa arkea kun on pakopaikka, jollei arki kulje mieleiseen suuntaan naisrintamalla? Voi vaikuttaa myös kanssakäymisissä, jos olet jonkun nurkissa ns. loisimassa, näin se helposti mielletään, jollei ole omaa ja kuulostaa ulkopuolisen korviin huonolta ja olet silloin heikoilla jäillä patti tilanteissa.
- viisasaikuinenneuvoo1902
ENNEN KUIN PÄÄTÄT EROTA, MIETI:
1. Miksi alunperin rakastuit häneen?
2. Mitä hyviä asioita hänessä on?
3. Oletko keskustellut hänen kanssaan sinua häiritsevistä asioista?
4. Oletko pohtinut hänen kanssaan yhdessä, miten parisuhteenne ongelmat voisi korjata?
5. Ymmärrätkö, ettei kukaan voi olla täydellinen?
6. Oletko sinä tehnyt tarpeeksi parisuhteesi eteen?
7. Olisitko mieluummin yksin kuin hänen kanssaan?
8. Oletko luvannut olla hänen kanssaan loppuelämäsi niin myötä- kuin vastamäessä?
9. Onko hän satuttanut tai pettänyt sinua?
10. Onko ero mielestäsi ratkaisu?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel103010- 1172184
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431594- 2601408
- 731057
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47921Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77890- 55884
- 44805
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93746