Kaikki on Jumalasta

Kaikki on Jumalasta
Jumalalla on ihmiskuntaa varten iankaikkinen armopäätös. Hän on ilmoittanut sen toteuttamisesta profeetoilleen ja apostoleilleen lähes kahdentuhannen vuoden aikana. Hän on pannut armopäätöksensä täytäntöön hyväksi näkemällään tavalla Jeesuksessa Kristuksessa ja toteuttaa sen loppuun asti. "Jo ennen maailman perustamista hän oli valinnut meidät olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään rakkaudessa. Hän oli jo silloin määrännyt meidät lapseuteen, yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, tehden tämän hyväksi näkemällään tavalla sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa... Hyväksi näkemänsä päätöksen mukaan hän on aikojen täyttyessä toteuttava armotaloutensa. (Ef. 1:4-10).

Jumalan pelastussuunnitelma on ehdottoman Kristus-keskeinen. Pelastuksemme on Kristuksessa; Kristus on pelastuksemme. "Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa. Taivaan alla ei ihmisille ole annettu muuta nimeä, jossa meidän on tultava pelastetuiksi." (Apt. 4:12.)
Ihminen ei itse kykene tekemään mitään päästäkseen synnin vallasta, Jumalan lain langettamasta tuomiosta, Perkeleen sitovasta otteesta ja iankaikkisesta kuolemasta eli kadotuksesta. "Onhan kirjoitettu: 'Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoaakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, aivan kaikki käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä on hyvää, ei ainoaakaan.'" (Rm. 3:10-12, 23; Ps. 14:1-3; 53:2-4.)

Kysymys tahdon vapaudesta
Kysymys tahdon vapaudesta liittyy käsitykseemme synnistä. Jos omaksumme Raamatun näkemyksen ihmisen perinpohjaisesta turmeluksesta, jota nimitämme perisynniksi, kysymys tahdon vapaudesta ratkeaa itsestään. Järkemme ja tahtomme ovat Raamatun mukaan niin turmeltuneet, ettemme edes etsi Jumalaa, eikä meillä ole kykyä tehdä sitä, mikä on hyvää pyhän Jumalan edessä. Meissä asuvasta ja meihin piintyneestä pahuudesta puhuvat mm. seuraavat raamatunkohdat: Mt. 15:19; Mk. 7:21; Rm. 3:10-12, 23; 5:12-19; Ps. 51:7.
Emme yhdy Rooman kirkon kantaan, jonka mukaan ihmisen järki ja tahto eivät ole kokonaan turmeltuneet. Sen vuoksi katolinen kirkko opettaa, että ihmisen voi itse osallistua pelastukseensa. Emme yhdy myöskään niiden uskonnollisten yhdyskuntien opetukseen, joiden mukaan perisyntiä ei ole, koska sitä sanaa ei mainita Raamatussa. Jos ihminen ei ole kokonaan synnin turmelema ja jos perisynti ei ole ihmisen varsinainen pääsynti, on teoriassa mahdollista toimia itse pelastuksensa hyväksi. Niinpä voidaan korostaa ihmisen ansioita tai ratkaisuja tavalla, jossa Kristus jää vain sivurooliin. Perisynnin kieltäminen johtaa jopa synnittömyysoppeihin.

Raamatun mukaan olemme syntiinlankeemuksen jälkeen sidotut synnin tekemiseen.
Järki vaatii aina suorituksia, tiettyjen tavoitteiden täyttämistä. Järki myös puolustaa vääriä tekojamme ja valintojamme. Järkemme ei koskaan ohjaa meitä evankeliumin tuntemiseen. Evankeliumi ei ole ihmisjärjen mukainen. Se avautuukin vain uskolle.
Synnin tahtominen ja Jumalan vastustaminen on luontaista ihmisen "lihalle". Lihalla tarkoitetaan ihmisen persoonaa ja olemusta sen syntisessä, Jumalaa vastustavassa tilassa. "Turmeltuneen luonnon mielihän on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu tottelemaan Jumalan lakia, eikä se voikaan. Turmeltuneen luontonsa hallitsemat eivät voi olla Jumalalle otollisia." (Rm. 8:7-8.)

Tekomme ovat Jumalan tahdon vastaisia. "Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä, ja että kaikki heidän sydämensä hankkeet ja ajatukset olivat kaiken aikaa vain pahoja" (1. Ms. 6:5).

Sydämemme on paha: "Sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureus, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisästä ja saastuttaa hänet." (Mk. 7:21-23.) "Petollinen on sydän yli kaiken ja pahanilkinen. Kuka voi sen tuntea?" (Jer. 17:9.)

Jumalan näkökulmasta olemme kuolleet rikoksiimme ja synteihimme (Ef. 2:1).
Ihmisellä on jossakin määrin vapaa tahto yhteiskunnallisissa ja järjelle alistetuissa asioissa. Tältä pohjalta on mahdollisuus toteuttaa yhteiskunnallista vanhurskautta. Joku voi olla "hyvä ihminen" yhteiskunnan näkökulmasta. Kukaan ei kuitenkaan ole hyvä Jumalan edessä, sillä yksikään ihmisen ei täytä hänen vaatimustaan. Hän tahtoo meidän olevan hänen kaltaisiaan (Mt. 5:48; 1. Pt. 1:16). (Liisi Jokiranta)