Kemppinen: Vankileireillä ammuttiin 10 000 v.1918

Toinen professori paljasti minne "kadonneet" joutui. Ne teloitettiin heti antauduttuaan. Jokainen vuoden 1918 tapahttumia tutkinut tietää, että yhteys Venäjälle oli Kannaksella suljettu lähes taistelujen alusta pitäen. Ahvolan rintaman taistelut oli kovaa sotaa. Ei sinne Venäjälle noin vaan vaellettu karkuun.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Tie_Tampereelle

"Tilastoihin merkityt kaatuneet, kadonneet tai Venäjälle paenneet punakaartilaiset olivatkin todellisuudessa teloitettuja. Ylikangas itse sanoo sen johtuneen tarkoituksellisesta pimityksestä."

asioita tapansa mukaan. Tai sitten punikit valehtelevat tapansa mukaan.

Vallattujen alueiden puhdistuksessa arvioidaan teloitetun noin 8 000 punaista, osa syyttöminä.

Vankileireillä arvioidaan vartijoiden ampuneen noin tuhat vankia eri syistä. Virallisesti teloitettuja on toista sataa.
Nälkään ja tauteihin kuolleita on tuo noin 14 000.
Armahdettuja oli jo 1918 noin 61 000.
Repikää siitä.

Venäjälle paenneita arvioidaan olleen 7 000 - 10 000. Lisää pakeni sodan jälkeen.

Stalin teloitti noin 11 000 suomalaista punaista.
Repikää edelleen.

Myös Ylikankaan väitteisiin kannattaa suhtautua varoen. Hän turvautuu helposti omiin kuvitelmiinsa lähteiden tutkimisen sijasta.

"Vihje tasa-arvovaltuutettu (tuolloin se oli Eva Bidee, lat. huom.) Biaudet’lle, joka haikailee rikoslain kiristämistä. Vuodelta 1918 tiedän tapauksen, jossa muuan mies tuomittiin valtiorikosoikeudessa teloitettavaksi syytettynä ”yleisestä vittumaisuudesta”. – Eikö tämä olisi sopiva ja ajankohtainen rikosnimike?"

http://kemppinen.blogspot.com/2011/08/vihapuhe.html

Tuostakin tulee jo 850 kuollutta naista.


"Sisällissodan taisteluissa kaatui 130 naista, 460 teloitettiin ja vankileireillä menehtyi 80. Muilla tavoin kuoli 30. Kuolleiksi jouduttiin julistamaan 180 naista, koska virallista tietoa heidän menehtymisestään ei saatu. Erityisesti teloituksiin liittyviä asiakirjoja hävitettiin järjestelmällisesti. Oikeuden eteen päätyi 5 553 ”epäkansalaista”, joista 4 003 sai tuomion.

Tietokirjailija Tuulikki Pekkalainen kävi yksityiskohtaisesti läpi laajan aineiston selvittääkseen punaisten naisten kohtaloja. He saattoivat olla jopa onnekkaita oikeuden arpajaisissa, mutta vihalta ja ivalta he eivät säästyneet. Kirja Susinartut ja pikku immet (Tammi) ilmestyi tänä syksynä.

Punaisten johto ei ollut täysin hyväksynyt naisten aseistamista, mutta tappion häämöttäessä sillä ei enää ollut juuri sananvaltaa joukkoihinsa. Molempien osapuolien sodanjohdon keinot puuttua omiensa tekemiin rikoksiinkin olivat olemattomat.

Kaikilla naisilla ei ollut asetta, eivätkä kaikki ne, joilla sellainen oli, käyttäneet sitä yhtä harjoituspatruunaa enempää. Taisteluissa mukana olleet tuskin jäivät tappamistaan vartoamaan huivinreunojaan pureskellen. Punakaartin taisteluvahvuudesta kolme prosenttia oli naisia.

Yleensä naisia syytettiin osallisuudesta aviomiestensä tekoihin punakaartissa, toimimisesta punaisessa hallinnossa, huoltotehtävissä tai kaartin sanitäärinä. Yleisin tuomio oli kansalaisluottamuksen menettäminen viideksi vuodeksi. Tuomion seuraamukset jatkuivat rangaistusaikaa pidempään."


Aiheesta lisää Suomen Kuvalehdessä 43/2011 (ilm. 28.10.).


”Susinartut”: Naiset punakaartissa 1918 – kuvakertomus

Risto Lindstedt
Kotimaa 28.10.2011 16:15


https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/susinartut-naiset-punakaartissa-1918-kuvakertomus/

Professorin tekstissä on virhe. Suurin osa punaisten teloituksista tapahtui taistelujen jälkeen ennen varsinaisille vankileireille vientiä. Kaikkiaan valkoiset ottivat noin 90 000 vankia, joista vähän alle kymmenesosa teloitettiin. Punaiset murhasivat vajaasta 3000 vangistaan yli puolet.