ETIIKKA JA MORAALI

ETIIKKA JA MORAALI
Nykyistä maailmanmenoa ihmetellessä herää väkisinkin kysymys, onko se aina ollut näin moraalitonta vai onko jokin käännekohta jossa moraalittomuus sai vallan?
Jokunen vuosi sitten katsoin wikipediasta miten se määrittelee moraalin. Siellä oli puurot ja vellit menneet pahasti sekaisin, moraali määriteltiin etiikalla ja etiikka moraalilla. Niinpäs minulle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin määritellä ne itse.

ETIIKKA: KÄSITYS OIKEASTA JA VÄÄRÄSTÄ.
Jostain syystä ihmisillä näyttäisi olevan luontainen käsitys oikeasta ja väärästä. Pahinkin rosvo tietää väärin tehdessään tekevänsä väärin vaikka kuinka selittäisikin mustan valkoiseksi. Ihmisyhteisöt kuitenkin korvaavat nämä luontaiset tuntemukset omilla säännöillään, joiden muodostumisperusteet ovat niin hämäriä, ettei niitä oikein voi määritellä, voidaan vain todeta että ne poikkeavat toisistaan joskus suurestikin ajan ja paikan mukaan. Sisäiset tuntemukset on siis korvattu julkilausutuilla säännöillä.
Raamatun Kymmenen käskyä on yksi parhaita yrityksiä saada nämä tuntemukset sanalliseen muotoon, kunhan jätetään yliluonnolliseen viittaavat kohdat pois.

MORAALI: KYKY JA HALU NOUDATTAA EETTISIÄ SÄÄNTÖJÄ.
Moraalinen selkäranka punnitaan kun eteen tulee ”tilaisuus tekee varkaan” tilanne.

Jotkut ”varkaudet” on helpompi selittää parhain päin kuin toiset. Esim. haisulimedian haisulitoimittajat pystyvät varmaankin selittämään itselleen miksi he päivästä toiseen antavat väärää todistusta, valehtelevat. Varsinkin kun vaihtoehto on potkut ja leipäjono.

Jos sitten palataan kysymykseen onko jokin käännekohta jossa moraalittomuus sai vallan, niin luulen että ei. Moraalisuus ja moraalittomuus jonkin verran vaihtelee ajan myötä mutta pitkällä aikavälillä meno on tasaisen moraalitonta.