Sola Scriptura

Siis kuoripojan koskettelua tarkoitat?

Tohtori P.R.Illi (vai oliko se Aprilli? Siltä varalta, että olet oikeasti room.katolilainen etkä juksaa kuten niin usein tällä palstalla taitaa tapahtua, jatkan kysymystä...), eli siis miten olet omassatunnossasi Jumalan edessä sovittanut yhteen paavin julistusten erehtymättömyyden ja Jumalan Sanan erehtymättömyyden ja sen, että nämä kaksi ilmoituksen lähdettä ovat samalla tasolla auktoriteetteina? Miten uskallat jatkaa siten uskomista varsinkin, kun paavin julistuksiin perustuvassa opissanne on niin paljon yhteensovittamatonta Raamatun kanssa (esim. juuri paavin asema sekä mariologia)?

Roomalaiskatolinen kirkko kieltämättä tarjoaa vanhan tradition turvaa, "perhemäisyyttä" (mm. käyttämällä viroista ja asemista nimityksiä Isä, Äiti, Veli, Sisar) ja esteettisesti miellyttävää esineistöä ja kirkkotiloja, jotka ymmärrettävästi saattavat lohduttaa syntisessä, kurjassa maailmassa ja arjen harmaudessa elävää ihmispoloista (jollaisia me kaikki olemme). Mutta eikö tähän kaikkeen sisälly myös vaara, että ihminen turvautuu tähän ihmisten rakentamaan ja vahvalla instituutiolla ylläpitämään kokonaisuuteen Jumalan sijaan?

Kun luen Raamattua, Jeesuksen toimintaa ja alkukirkon elämää, en näe siellä kullankimallusta, patsaita ja kuvia (joiden edessä polvistutaan), erillistä "uskonnollisten säätyä" luostareineen ja kaapuineen, en näe siellä muotomenoja ja kaavojen kautta toteutettavaa liturgiaa.

SolaScriptura kirjoitti:

Tohtori P.R.Illi (vai oliko se Aprilli? Siltä varalta, että olet oikeasti room.katolilainen etkä juksaa kuten niin usein tällä palstalla taitaa tapahtua, jatkan kysymystä...), eli siis miten olet omassatunnossasi Jumalan edessä sovittanut yhteen paavin julistusten erehtymättömyyden ja Jumalan Sanan erehtymättömyyden ja sen, että nämä kaksi ilmoituksen lähdettä ovat samalla tasolla auktoriteetteina? Miten uskallat jatkaa siten uskomista varsinkin, kun paavin julistuksiin perustuvassa opissanne on niin paljon yhteensovittamatonta Raamatun kanssa (esim. juuri paavin asema sekä mariologia)?

Roomalaiskatolinen kirkko kieltämättä tarjoaa vanhan tradition turvaa, "perhemäisyyttä" (mm. käyttämällä viroista ja asemista nimityksiä Isä, Äiti, Veli, Sisar) ja esteettisesti miellyttävää esineistöä ja kirkkotiloja, jotka ymmärrettävästi saattavat lohduttaa syntisessä, kurjassa maailmassa ja arjen harmaudessa elävää ihmispoloista (jollaisia me kaikki olemme). Mutta eikö tähän kaikkeen sisälly myös vaara, että ihminen turvautuu tähän ihmisten rakentamaan ja vahvalla instituutiolla ylläpitämään kokonaisuuteen Jumalan sijaan?

Kun luen Raamattua, Jeesuksen toimintaa ja alkukirkon elämää, en näe siellä kullankimallusta, patsaita ja kuvia (joiden edessä polvistutaan), erillistä "uskonnollisten säätyä" luostareineen ja kaapuineen, en näe siellä muotomenoja ja kaavojen kautta toteutettavaa liturgiaa.

Lue lisää

Miten uskallat olla kirkon ulkopuolella? Siellä ei ole pelastusta. Ja kirkko on yksi, pyhä ja katolinen, niin kuin uskontunnustus sanoo.

Sola scriptura taas ei ole raamatullinen oppi, mutta Pietarille jätetyt taivasten valtakunnan avaimet ovat. Näihin tosiasioihin nähden Kristuksen sijaisen kyky antaa erehtymätön lausuma on hyvin ymmärrettävä. Käytännössä sillä ei tosin ole juuri merkitystä, sillä sitä on käytetty edellisen kerran 1900-luvun puolivälissä ja sitä edellisen kerran 1800-luvun puolivälissä.

SolaScriptura kirjoitti:

Tohtori P.R.Illi (vai oliko se Aprilli? Siltä varalta, että olet oikeasti room.katolilainen etkä juksaa kuten niin usein tällä palstalla taitaa tapahtua, jatkan kysymystä...), eli siis miten olet omassatunnossasi Jumalan edessä sovittanut yhteen paavin julistusten erehtymättömyyden ja Jumalan Sanan erehtymättömyyden ja sen, että nämä kaksi ilmoituksen lähdettä ovat samalla tasolla auktoriteetteina? Miten uskallat jatkaa siten uskomista varsinkin, kun paavin julistuksiin perustuvassa opissanne on niin paljon yhteensovittamatonta Raamatun kanssa (esim. juuri paavin asema sekä mariologia)?

Roomalaiskatolinen kirkko kieltämättä tarjoaa vanhan tradition turvaa, "perhemäisyyttä" (mm. käyttämällä viroista ja asemista nimityksiä Isä, Äiti, Veli, Sisar) ja esteettisesti miellyttävää esineistöä ja kirkkotiloja, jotka ymmärrettävästi saattavat lohduttaa syntisessä, kurjassa maailmassa ja arjen harmaudessa elävää ihmispoloista (jollaisia me kaikki olemme). Mutta eikö tähän kaikkeen sisälly myös vaara, että ihminen turvautuu tähän ihmisten rakentamaan ja vahvalla instituutiolla ylläpitämään kokonaisuuteen Jumalan sijaan?

Kun luen Raamattua, Jeesuksen toimintaa ja alkukirkon elämää, en näe siellä kullankimallusta, patsaita ja kuvia (joiden edessä polvistutaan), erillistä "uskonnollisten säätyä" luostareineen ja kaapuineen, en näe siellä muotomenoja ja kaavojen kautta toteutettavaa liturgiaa.

Lue lisää

En juksaa. Kummaa, että aina löytyy jostakin joku, joka kuvittelee, että Raamattu on putkahtanut tyhjästä. No se ei ole. Siten siis kirkko on sen kasaan laittanut ja tulkitsee sitä ja omaa oppiaan. Niitä ei ei voi erottaa toisistaan.

Olisi perin kummallista, jos kirkko ja paaavi eivät olisi erehtymättömiä määritellessään kirkon oppa.

Minusta on parempi olla edes tapakristitty kuin ei kristitty ollenkaan.

"Olisi perin kummallista, jos kirkko ja paaavi eivät olisi erehtymättömiä määritellessään kirkon oppia."

Olisi perin kummallista, jos paavi eli Rooman piispa yksinään, muusta Kirkosta ja kaikista muista piispoista riippumatta, osaisi määritellä erehtymättömästi Kirkon opin ja myös keksiä Vatikaanin "ajatushautomossa" uusia opinkappaleita, jotka koskisivat koko kristikuntaa. Idän kristityt ovat aina pitäneet Rooman asennetta vähintäänkin suuruudenhulluutena, hyvin röyhkeänä ylpeytenä.