Minne ovat kadonneet seurakuntien väen käytöstavat ja kohteliaisuus säännöt. Usein papit astuvat kirkkoon, tekevät ovella ristinmerkin ja ketään "näkemättä" siirtyvät alttariin ja samoin kanttorit. Eikö pappiskoulutuksessa ja kanttorikoulutuksessa opeteta ihmisten kohtaamista. Vähintä mikä pitäisi opettaa jokaiselle lapsena kotona on tervehtiminen. On toki suuria eroja ihmisten välillä onneksi. Olen muutaman kerran kuunnellut vanhemman väen hämmennystä kun kukaan ei heitä tervehdi kirkossa. Surullista, onko välinpitämättömyys leviämässä kaikkialle?
Käytöstapoja kirkkoon ja muuallekin
Hämmentynyt
81305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uudet tavat valtaavat kirkon. Luterilaisesta kirkosta liittyy väkeä ja yhä suurempi osa papeistakin tulee luterilaisesta kirkosta. Näin myös lämmin yställinen ilmapiiri muuttuu kolkoksi
ja karuksi perinteiseksi protestanttiseksi ilmapiiriksi.
Kirkon pitää pystyä mukautumaan uusille tavoille
ja käytännöille. Näinhän täällä jatkuvasti muistutetaan.
Juuri näin. Ortodoksisten pappien käytös on tietenkin luterilaisten syytä.
Jos noin on, niin ortodoksikirkoissa on ollut sitten erittäin huikean ystävällinen ilmapiiri, koska ev-lut kirkoissa on erittäin ystävällinen ilmapiiri. Pappi usein esim. hyvästelee kirkkokansan ovella kädestä pitäen, rupattelee mukavia kirkkokahveilla ja kyselee kuulumiset. Näin siis minun kokemukseni mukaan. Mitähän muuta papin pitäisi tehdä?
Vähemmistöidentiteettiä leimaa usein se, että kaikki viat - omatkin - laitetaan enemmistön syyksi. Mutta saahan meitä luterilaisia syyttää, emme loukkaannu.
Voi pojat, kaikesta te jaksattekin murehtia.
En todellakaan usko siihen, että pappis-ja kanttorikoulutuksessa edes ryhdyttäisiin opettamaan toisten ihmisten tervehtimistä. (Se saattaisi kuitenkin näemmä olla tarpeen).
Itse asiassa armeijassa kyllä tämä tervehtiminen opetetaan (ei kylläkään käspäivää tyylillä, mutta kuitenkin).
Se, että kirkkoon tullaan ja samoin tien mennään omalla paikalleen johtuu kenties siitä, että yleensä työntekijät tulevat kirkkoon (vigiliaan) hyvin lähellä toimituksen alkamisajankohtaa. Rynnätään suoraan katsomaan palveluksen tekstejä ja sitten jo aloitetaankin.
Ehkä tervehtimistä jopa vierastetaan, koska pelätään, että jäädään suustaan kiinni.
Mutta mikään oikeutus se ei ole, koska työntekijät voisivat ihan hyvin tulla hyvissä ajoin kirkkoon ja näin uhrata aikaa "seurustelun sakramentille".
Kirkkoon tullessa on kyllä tapana tervehtiä sekä oikealla, että vasemmalla puolella olevia kumarruksella. Tätäkin tapaa taidetaan noudattaa ainoastaan luostareissa.
Mutta kenties paras keino on se, että asianomaisille sanotaan suoraan nämä asiat. Kielteinen palaute on aina hyvä antaa ennemmin päin naamaa kuin se, että asiasta jauhetaan selän takana loputtomiin. (Yleensä asiat värittyvät vielä pahasti tuolloin).
Seurakuntalaiset voivat opettaa myös kirkon työntekijöitä... niin oudolta kun tämä saattaa kuulostaakin.
En kykene enkä edes tahdo opettaa aikuisia ihmisiä käytöstavoille, ei kuulu tehtäviini. Minua ei häiritse jos ei tervehditä tai huomioida en sitä kaipaa. Vanhukset, jotka eivät tapaa toisia íhmisiä kaipaavat eniten huomioimista. Kiire on tekemällä tehtyä itsetehostusta, hitaammin ehtii kiirehtiä.
Voi olla myös niin, että syrjäänvetäytyvä tai ujo ihminen ei tohdi tervehtiä tehdä siihen aloitetta, voi jopa kokea tilanteen kiusallisena. Toisaalta toivoo, että joku lähestyisi. Tällöin olisi hyvä jos vaikkapa pelkällä toisen kohtaavalla katseella ja hymyllä voisi huomioida ihmisen läsnäolon. On tärkeää kokea itsensä huomatuksi, huomioiduksi. Hymy ja ystävällisyys eivät maksa mitään.
Miksi tämä hämmentynyt väki ei itse tervehdi pappia tai kanttoria? Tuntuu hieman samalta, että toimistotyöntekijä ruikuttaa kehnosta siivouksesta, kun työpöydällä on pölyä - sen sijaan, että ottaisi rätin käteensä ja pyyhkisi sen pölyn pois...
Tunnen ja tiedän kirkkoherran, joka ei tervehdi muita kuin päivänsankaria juhlataloon tullessaan. Tuntuu oudolta, kun pappi ei edes katso ketään silmiin, kävelee vaan ohi. Kyseinen pappi ei ole kylläkään käynyt seminaaria loppuun, joten ehkä syy on siinä. Tai erottaminen seminaarista on syynä huonoon itsetuntoon.