Maksaisitko kumppanisi elämistä?

Tyhmähän se on joka vapaaehtoisesti toista elättää ja jää itse ilman kaikkea. Eihän asioiden järjestäminen vaadi kuin vähän järjen käyttöä, turha inistä vuosien jälkeen, että voi voi, kun kaikki rahat olen puolisolle antanut.

Jos on suuret tuloerot ja on päätetty, että kaikki menee puoliksi, niin silloin eletään sen köyhemmän, esim opiskelijan budjetin mukaisesti. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin useinhan mies syö paljon enemmän kuin nainen, eli jako pitäisi tehdä kulutuksen mukaan, eikä kulujen.

Raha on semmoinen asia mistä mä en ala riitelemään, sain ihan tarpeeksi sitä kuunnella kun olin lapsi.

Ja tuohon itse kysymykseen: jos mulla olisi valtavasti rahaa, niin kyllä mä voisin toisen menot kustantaa.

Pakkohan se on maksaa jos haluaa seurustella. Jos kumppanin vaikka opiskelee niin ei sillä ole silloin paljoakaan rahaa huvituksiin ja harrastuksiin. Olen maksanut avovaimolle kuntosalijäsenyyden, olen antanut sille rahaa vaate ostoksiin, reissuun ja vaikka mihin silloin kun se opiskeli. Se vaan on niin että jos on pihi eikä tue kumppania niin sulla ei ole kohta vaimoa. Olen minäkin saanut vaimolta vaikka mitä kuten sen että se maksoi usan reissun

Lyön vetoa että tuossakin artikkelissa siteeratut äijät ovat pihejä tyyliin "miksi pitää ostaa juhla mokkaa kun pirkka on halvempaa".

Kun ei ole kumppania niin riittää kun elättää itsensä.
Parisuhteessa asiat sovitaan keskenään riippuen muista tilanteista.

Onhan tääl yksi ääliö heittäny vedet päin pläsiä eikä vieläkään heppu ymmärrä että kiire olisi putsata se..

Joo ilman muuta kustantaisin.

Maksaisin naisen entisen elämän piukivippivelat ja kustantaisin ruokaa, vaatetta ja viihde-elektroniikkaa sen jännämiehelle tekemille jälkeläisille, lisäksi meillä menisi niin kuin jututn tapiolla:

"Nimimerkki ”Tapio” puolestaan kertoo suurempituloisena maksavansa pääosan menoista.

– Saman periaatteen mukaisesti menevät myös kotityöt: koska minulla on suuremmat tulot, teen enemmän kotitöitä."

boah, ja ihan varmasti noin :D

Olen ollut parisuhteessa, jossa kumpikin oli välillä työttömänä lama-aikaan. Silloin käytettiin sen rahoja, jolla oli palkkatuloja. Parisuhde oli silloin hyvällä mallilla ja työttömänä ollut teki silloin itsestäänselvästi enemmän kotitöitä ja esim. juoksi tarjousten perässä, kun siihen kerran oli aikaakin. Tarkalla taloudenpidolla ei tarvinnut nähdä nälkää, laskut pystyi maksamaan eräpäivänä eikä tarvinnut rahan takia yöunia menettää.

En lähtisi ihan ketä tahansa elättämään. Omat lapset olen tietysti elättänyt, mutta luulenpa, etten kovin herkästi enää lähtisi miestä elättämään. Tietysti jos jonkun miehen kanssa asuisin, niin ei se euron eikä kympin päällekään ole, että kumpi maksaa mitäkin, mutta noin periaatteessa tykkään ajatuksesta, että kumpikin maksaa omat menonsa ja yhteiset kulut sovitaan, että minkä jakoprosentin mukaan niitä jaellaan.

Yleisesti ottaen yhdessä asuminen tuo jotain hyvää mitä yksin asuessa ei olisi. Jollekulle se on rakkautta, hellyyttä, seksiä, ystävyyttä, mutta jollekulle toiselle se yhdessä asuminen voi tarkoittaa kulujen pienentämistä javaikka mahdollisuutta käyttää puolison autoa, jos yksin asuessa ei olisi varaa autoon. Voisin kuvitella, että ensin mainitussa tilanteessa sitä on lepsumpi rahan suhteen kun taas jälkimmäisessä tapauksessa saattaa olla isokin sota raha-asioiden takia.

Jos alkuperäisen kirjoittajan otsikko tarkoittaa "maksaisitko kumppanisi lemmikkieläimistä", niin todennäköisesti en maksaisi ellei sitten kyseessä olisi niin ihana eläin, että se valloittaisi sydämeni

Olen maksanut 50 vuotta. Tuleva vaimoni oli kokoaikaisessa työssä kun minun opisleluni olivat kesken mutta liikkuessamme yhdessä minä maksoin aina kaiken. Nainen ei vaatinut eikä edes vihjannut siihen suuntaan mutta se vaan jotenkin kuului asiaan 60-luvulla.

Aktiiviaikana, ottaen huomioon vaimoni kotivuodet ilman tuloja ja niiden jälkeiset osa-aikaiset työvuodet marketin kassalla, minä vastasin noiden vuosien aikana kokonaisuudessaan perheemme tuloista noin 80%.
Eläkkeidemme suhteet eivät ole aivan noin hurjat.

Koskaan emme ole edes keskustelleet kulujen jakamisesta koska kaikki on aina ollut yhteistä. Myös puutteen vuosina.

Avovaimo tuhlasi rahansa humpuukkiin, minä säästin rahaa järkevään kuten matkusteluun ja lopulta totesin etten voi elää naisen kanssa joka ostaa kuukaudessa 5 uudet kengät vaikka ei tarvitse niin paljon kengiä.

Yleisesti joskus kuvittelin, että parisuhteessa eläminen pienentäisi menot, mutta kyllä totuus on toisenlainen. Parisuhteessa eläminen se vasta lompakon päälle käykin. Koska naisilla on yleisesti oletus, että mies kustantaa kaiken. On toki niitä harvoja jotka sanovat, että "maksan kyllä omani" mutta silti. Jos en olisi koko ikääni saanut olla töissä en olisi pystynyt seurustelemaan ollenkaan meinaan senverran kallista lystiä se on. Itselläni on keskimääräinen kohtuu hyvä palkka ja sinkkuna vaikka elänkin ei säästeliäästi eli en mene tarjousten perässä yms pystyn helposti säästämään noin 500-1000e/kk. Parisuhteessa eläessäni tili riitti juurujajuuri elämiseen. Pelkästään se, että yleensä kumppani haluaa aina olla menossa jonnekin ja mene mihin tahansa niin alle 50 eurolla ei keikkaa saa tehtyä ja tottakai herrasmies kustantaa.
Oli kerran suhde pankkivirkailija naisen kanssa ja hän oli tarkka rahoistaan ihan kuten minäkin ja suhteemme toimi mainiosti. Kumpikin maksoi omansa mukisematta ja kumpikaan ei käynyt toisen kukkaron päälle, mutta tällaiset naiset on harvassa. Miksi elää suhteessa missä olet vain kävelevä pankkiautomaatti jota lypsetään niin kauan, kunnes maksat ja kun et maksa vaihdetaan seuraavaan. En olisi parisuhteessa eläessäni pystynyt maksamaan asuntoani velattomaksi saati vaihtamaan autoa aina uuteen. Nytkin alla kaksi viikkoa vanha tehtaan uusin malli.
Tapailen kyllä tälläkin hetkellä, mutta ottoautomaatiksi en ryhdy. En kärky naisen omaisuutta eikä hänen tarvi kärkkyä minun. Näinollen seurani ei sovellu pummeille.

Pidin kahden tuttavaperheen kärjekästä keskustelua " minun, sinun vai yhteiset rahat" ja kumman kulut jne. Harvinaisena varsinkin kun keskustelu turskahti joskus vieraidenkin läsnäollessa. Miten jaetaan yhteiset kulut? Kumpi kuluttaa enemmän ja mitä? Jne.

Marketin jonossa olen aina silloin tällöin nähnyt vastaavaa ostoksien ja masamisen jakamista.

Vaimoni kanssa olemme molemmat lähtöisin köyhästä työlaiskodista jossa 50-luvulla raha oli tiukassa ja kaikki tehtiin halvimman mukaan paljostakin tinkien.
Olen aikaisemminkin maininnut, että ennen nettiaikaa vaimoni hoiti perheemme kaiken rahaliikenteen. Keskustelemattakin oli selvää millä periaatteella elämme ja miten mukaudutaan tilanteisiin.
Talon rakentaminen tapahtui vaimon "vastuuvuosina" ja silloin yhden kerran, kun anus oli auki kuin se tuuran putki, hän huomautti m inulle, että nyt jää joitakin laskuja maksamatta.

70-luvun alussa olimme muutaman vuoden vain vaimon pankkitilin varassa. Myös minun palkkani meni täysimittaisena sille.

Käytännön asioissa vaimoni on minua pihimpi. Jopa henkilökohtaiseen terveyteen liittyvissä asioissa minun on joskus ollut tarpeen hätistää häntä yksityiselle.
En seuraa korttiostosten sisältöä. Molempien korttiostokset menevät suoramaksuna yhteiselle tilillemme. 5000€/kk/sierainpari on riittänyt hyvin.
Parhaillaan vaimo on pk-seudulla rälläämässä 3vrk mutta mitään yllättävää ei tapahdu.

En osaa kuvitella tilannetta jossa ajatuksemme talouden hoidosta olisivat toisistaan poikkeavia.
Lasten kasvatusperiaatteet olivat luonnostaan samanlaiset.
Kiinnostus urheiluun ja matkusteluun ovat myös yhteisiä.

En... Rupean nillittämään jos kumppani on mulle auki 20e. :D

Mitään vitun viikkorahoja en rupea jakeleen..

Jos parisuhteessa nainen ansaitsee enemmän kuin mies (todella harvinaista), niin naisen mielestä oikeudenmukaista on että yhteiset menot jaetaan puoliksi.

Jos parisuhteessa nainen ansaitsee miestä vähemmän (lähes aina), niin naisen mielestä tasa-arvoista on että mies maksaa yhteisistä menoista isomman osan.

Tietysti ja olen maksanutkin :)

Se pätee aika moneen " ne joilla ei ole puutetta pikkurahoista ei vahtaa rahojaan niin kärkkäästi.." Tai jos on, kuten olen itsekin, köyhemmistä mutta vakavaraisista oloista lähtöisin missä raha on vain asia, joka välttämätöntä moneen kivaan juttuun mutta sen enempää iloa siitä ei yksin ole pidemmän päältä.

Selkeät hyväksikäytöt erikseen oma lukunsa.
En ottaisi ketään siivelle asumaan jos toisen näkemykset olisi tuota "se jolla enemmän tuloja, tekee enemmän kotitöitä". Osansa voi tehdä ilman rahaa tai nimellisellä panostuksella yhteiseen pesään. <3
Olen myös nuorena asunut avoliitossa jossa puolitimme leikkeleetkin (kaikki tasan puoliksi) ja kumpikin söi omalta puoleltaan, näin kuulemma ei tullut siivuihin epätasajakoa.. Tällekin kaverille silti myöhemmin kelpasi tuliterä prätkä yms "pientä" kun alkoi varallisuuteni lisääntyä.. Erohan siitä tuli kun huomasin siinä sivussa myös elättäväni jotain toista naista luottokortin kuiteista vilkaistuani (ja olin, kuten yhä vanhempi versio vain, hoikka perusnätti ja pitkähiuksinen blabla mut sinisilmäinen) eikä se kuulunut suunnitelmiini. ;-)

Mut rahahommat jokainen hoitaa tavallaan. Suht samantyyliset arvot on helpointa molempien omata.
Voin heittää sen jokusen tonnin mikäli puoliso siitä ilahtuu ja tupeltaa itseeni toisen mokoman. Silti pihiyttä löytyy sähkökulituksesta sun muista pak.elinkustannuksista ja niiden mukaan jää muuhun kivaan lisää käyttöön.
Vaan jos mies arvostelisi ostoksiani, maksettuja elämyksiä yms (en juuri ehdi tai jaksa matkustella enää hupina päälle) tai lemmikkeihin meneviä kuluja niin jäisi nopeasti "ulkopuolelle kulueristä"..

Viimeksi maksoin risteilyn hotelleineen ja ruokineen täysihoidolla ystävälle. Ei tuntunut missään kohtaa väärältä mut se onkin vain rahaa just minulle. Iloa ja hyvää yhteistä aikaa en voi edes laskea rahassa. Maksaisin myös puolisolle jos ei toinen pystyisi muuten mukaan lähtemään. Ennemmin sen läheisiin laittaa kuin jättää verottajalle kuollessa tai veemäisille sukulaisille..

Tietysti ja olen maksanutkin :)

Se pätee aika moneen " ne joilla ei ole puutetta pikkurahoista ei vahtaa rahojaan niin kärkkäästi.." Tai jos on, kuten olen itsekin, köyhemmistä mutta vakavaraisista oloista lähtöisin missä raha on vain asia, joka välttämätöntä moneen kivaan juttuun mutta sen enempää iloa siitä ei yksin ole pidemmän päältä.

Selkeät hyväksikäytöt erikseen oma lukunsa.
En ottaisi ketään siivelle asumaan jos toisen näkemykset olisi tuota "se jolla enemmän tuloja, tekee enemmän kotitöitä". Osansa voi tehdä ilman rahaa tai nimellisellä panostuksella yhteiseen pesään. <3
Olen myös nuorena asunut avoliitossa jossa puolitimme leikkeleetkin (kaikki tasan puoliksi) ja kumpikin söi omalta puoleltaan, näin kuulemma ei tullut siivuihin epätasajakoa.. Tällekin kaverille silti myöhemmin kelpasi tuliterä prätkä yms "pientä" kun alkoi varallisuuteni lisääntyä.. Erohan siitä tuli kun huomasin siinä sivussa myös elättäväni jotain toista naista luottokortin kuiteista vilkaistuani (ja olin, kuten yhä vanhempi versio vain, hoikka perusnätti ja pitkähiuksinen blabla mut sinisilmäinen) eikä se kuulunut suunnitelmiini. ;-)

Mut rahahommat jokainen hoitaa tavallaan. Suht samantyyliset arvot on helpointa molempien omata.
Voin heittää sen jokusen tonnin mikäli puoliso siitä ilahtuu ja tupeltaa itseeni toisen mokoman. Silti pihiyttä löytyy sähkökulituksesta sun muista pak.elinkustannuksista ja niiden mukaan jää muuhun kivaan lisää käyttöön.
Vaan jos mies arvostelisi ostoksiani, maksettuja elämyksiä yms (en juuri ehdi tai jaksa matkustella enää hupina päälle) tai lemmikkeihin meneviä kuluja niin jäisi nopeasti "ulkopuolelle kulueristä"..

Viimeksi maksoin risteilyn hotelleineen ja ruokineen täysihoidolla ystävälle. Ei tuntunut missään kohtaa väärältä mut se onkin vain rahaa just minulle. Iloa ja hyvää yhteistä aikaa en voi edes laskea rahassa. Maksaisin myös puolisolle jos ei toinen pystyisi muuten mukaan lähtemään. Ennemmin sen läheisiin laittaa kuin jättää verottajalle kuollessa tai veemäisille sukulaisille..

Mulla on työn kautta tuttuna yks viittäkymppiä lähestelevä mies. Se sanoi, että ovat avovaimonsa kanssa sopineet jotkut summat, mitkä menee yhteiselle tilille. Sieltä maksavat autojen polttoaineet ja mitä nyt elämiseen menee. Eikä ole ikinä tarvinnut rahasta tapella. Ja tulojen mukaan suurinpiirtein. Oli kuulemma ukosta tullut nettosaajakin, kun oli emäntä päässyt kunnon hankkeisiin. Ois fiksu systeemi saman katon alla asuville.