Otsikko ei ole liioittelua. Pakko avautua...
Olen kolmekymppinen naisihminen, perusterve, mutta pullukka (175/85). Elän rauhallista elämää, olen kasvissyöjä, yleensä jopa vegaani (makumieltymyssyistä), liikun 3-4 krt viikosssa, venyttelen tai joogaan lähes päivittäin, en käytä alkoholia ollenkaan enkä tupakoi säännölisesti. Mutta...
En saa liikunnasta enkä terveellisestä ruokavaliosta mitään "hyvää oloa". En kiksejä, en endorfiineja, en rentoutunutta oloa, en lisää virtaa, en flowta.. En siis jää koukkuun liikuntaan, enkä puhtaaseen ruokaan eli terveellisiin elämäntapoihin. Heti kun itsekuri pettää, syön mitä sattuu ja makaan sohvalla. Siis heti. Tätä tapahtuisi tasan niin usein, kun antaisin itselleni periksi. En kaipaa terveellistä elämää, haluaisin vaan nukkua, katsoa telkkaria ja syödä.. mmm. Yleensä annan itsekurin pettää kerran parissa kuukaudessa ja silloinkin koitan rajoittaa sen muutamaan päivään, esim. viikonloppuun tai lomaan. Elinpä sitten terveellisesti tai epäterveellisesti, oloni on pääsäntöisesti huono. Ei kuolemansairas, mutta siis huono. Väsymystä ja univaikeuksia, heikotusta ja lihasheikkoutta, keskivartalolihavuutta, palelua ja hikoilua, huimausta, aivosumua.. Olo on siis sumea ja heikko suurimman osan ajasta (eli elämästä). Jee.
Olen lihonut parin vuoden aikana 20 (kaksikymmentä) kiloa. En jaksa arvailla syytä lihomiseen, koska elämäntapojani en ole muuttanut. Paitsi ehkä lisännyt vegaanisen ruuan osuutta ja joogaa elämääni. Painoni on elämäntavoistani riippumatta vaihdellut koko aikuisikäni, eli n. kahden vuosikymmenen, aikana /- 20kiloa. Yleensä painollani on taipumusta nousta helposti. Silloin kun olen laihtunut, olen joko A/ ollut järjettömän tiukalla ja piiiitkällä dietillä tai B/ laihtunut reippaasti lyhyessä ajassa selittämättömästä syystä ilman mitään elämäntapamuutoksia.
No miksi tämä pelottaa minua? Tuntuu kuin roikkuisin kokoajan kallionkielekkeeltä. Tahtoisin elää tervettä, energistä ja mukavaa elämää, mutta jokainen liikuntasuoritus, meditaatiohetki, joogaharjoitus jne. on joko pakkopullaa tai tuskaa. Tahtoisin voida hyvin, olla elämäni kunnossa ja saada liikunnasta sitä kuuluisaa loistavaa fiilistä, punaiset posket ja raukean olon. Mutta ei. Kasvissyönti sentään onneksi on kivaa, koska se on lempiruokaani, mutta painon hilautuessa ylöspäin kaloreita pitäisi rajoittaa ja se on tuskaa. Syön keskimäärin 2000-2500kcal päivässä ja tämä on ilmeisesti liikaa. (No ilmeisesti, kun paino on taas noussut.)
Olen viimeiset kaksikymmentä vuotta etsinyt liikunnan saralla sitä omaa juttuani. Tuloksetta. Olen kokeillut elämäni aikana n. puolen vuoden/vuoden jaksoissa mm. ryhmäliikuntaa, vesiliikuntaa, joukkuepelejä, salitreeniä, kotitreeniä, kävelyä, hölkkää, juoksuohjelmia, lankutus-, kyykky-, ja punnerrushaasteita, kahvakuulaa, pyöräilyä, joogaa.. en jaksa luetella enempää. Olen kokeillut myös mm. veriryhmän mukaan liikkumsta sekä ayurvedatyypin mukaista liikuntaa. Oi kyllä :D Ruokavaliosta ja dieteistä olen kokeillut kaikki vähänkin järkevältä kuullostavat. Mihinkään pussikeittodietteihin tms. en usko. Etsin terveyttä, en hulluutta.
Tällä hetkellä tosiaan liikun sen 3-4krt viikossa. Yleensä noin tunnin mittaisen aamujumpan muodossa, joka sisältää lämmittelyä, lihaskuntoa ja venyttelyä. Lisäksi joogaan, venyttelen ja meditoin iltaisin. Ulkona liikun liikunnallisesti ehkä pari kertaa kuussa. Olen kokenut tämän nyt viimeisen puolen vuoden ajan vähiten epämiellyttäväksi tavaksi liikkua. Muutan ohjelmaa kerran pari kuussa, jotta keho saisi vaihtelevaa ärsykettä. Mitään kehitystä en varsinaisesti odota, eikä sellaista juuri tapahdukaan, enkä näemmä myöskään hyödy liikunnasta painonpudotuksen tukena. No ihan sama, liikunnan luulisi silti olevan terveellistä, vai mitä?
Nyt kun olet lukenut tähän asti, odotat ehkä jotain kysymystä. Odotin itsekin, että tahtoisin kysyä jotain, mutta todellisuudessa en edes tiedä mitä kysyisin. Olenko normaali? No, mikä on normaali. Olenko laiska? Ei sitä voi kukaan muu tietää. Olenko hullu? Käyn kyllä terapiassa, mutta en näiden asioiden vuoksi. Mitä seuraavaksi? Hmm.. Ehkä sohvannurkkaan ruokaämpärin kanssa ja Netflix päälle :DD
Kiitos jos luit, kiitos jos vastaat jotain.
Ps. Saa myös vettuilla.
Todella pelottava terveysriski!
2
100
Vastaukset
- teppo.70
MHNT
Saan vaikutelman sinusta että liikkumisesta ei ole sinulla kovin paljon hyötyä, kuten sen itsekin sanot. Siks että palkitset itsesi vuorokauden mittaan liialla energian, ruuan määrällä.
Kello 18 jälkeen ei saisi enää nauttia mitään kaloripitoista syötävää. Ruuansulatuskoneistolle pitäisi antaa paljon toipumisaikaa edellisestä tankkauksesta. Ostan kokonaisen vesimelonin jääkaappiini ja veistelen siitä vähäkalorisia suupaloja.
Kaikkihan sen tietää miten vesimeloni avataan. Leikataan terävällä veitsellä matala "avanto" melonin päälle. Näin se mehu painuu altaan pohjalle, hedelmä kuoppaan.
En enää syö koskaan kovin kylläiseksi.
Aamulla minulle äijänä maistuu jo puuroaamiainen voileipien ja lisukkeiden kanssa. Ihmiset uskovat ettei uni tule ellei vatsa ole edes puolillaan. Kyllä se tulee.
Unta tarvitsee vähemmän ja se on laadukkaampaa kun massun ei tarvitse tehdä ylimääräistä ruuansulatusduunia.
Kiusasin syksyllä itseni normaalipainoiseksi. Pidän siitä tiukasti kiinni. Elämä on toki ajoittain tylsää, mutta kevyempänä tylsätkin hetket vaihtuvat nopeammin.
Oikeastaan: kiusaa itseäsi pari viikkoa suolavedessä muhitetulla keräkaalilla. Aluksi syöt sitä reilusti iltanälkääsi. Kaali puhdistaa suolistosi tehokkaasti.
Aamiainen ja pieni päivällinen pitää joka päivä ensin nauttia lämpimänä. Sitä kaalia voi keittää kasarissa useammankin päivän annoksen kun säilyttää sen kylmässä.
Toivotan sinulle hyvää talvea. Ota elämääsi hiukan oikeasti positiivisempi kurssi.- MHNT
Kiitos kommentistasi. En ihan kaikkia vinkkejäsi allekirjoita, mutta kiitos silti :)
Positiivisuus olisi kyllä tervetullut lisä elämääni. Huumoria riittää, mutta se on mustaa ja sarkastista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2462721Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691816- 651751
Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä901677En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1741641Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke271135090-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1491349- 1731017
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja57981Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat62867