Seuraavat selvennykset ovat lainauksia Mayrin kirjasta Evoluutio ( What Evolution Is). Selvennykset koskevat tutunmiehen laatimaa listaa, jolle linkki alempana.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000006172260
Tein tämän selvennyksen joidenkin kohtien osalta, koska koin tutunmiehen lakonisen listan harhaanjohtavaksi lyhykäisyydessään ja jopa väärintulkinnoissaan suhteessa laajempaan asiayhteyteen kirjassa. Halusin siis tuoda kontekstin yksittäisille lausahduksille ja johtopäätelmille, joita hän esitti listassaan. Tarkoitukseni on ainoastaan täydentää Mayrin omilla sanoilla hänen asiayhteydestä irrotettuja näkemyksiä. Keskustelu Mayrin käsityksistä on tietysti vapaata =). Kannattaa tutustua itse kirjaan, jos haluaa lisää vastauksia. Hakasuluissa olevat kommentit ovat omiani [].
A) Että evoluutio ei ole muutosta geenifrekvensseissä (s17) ( Tässä siis kiistetään käyttämäni evoluution määritelmä)
Lago huomautti tähän, että kyseessä on mekanismi, eikä määritelmä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000006200035
Itse kirjassa sivulla 17 tarkemmin:
” - - lähes kaikki evolutiiviset ilmiöt voidaan jakaa kahteen luokkaan: miten adaptaatiot hankitaan ja säilytetään sekä miten elollisen maailman monimuotoisuus syntyy - - suurin osa nykyisistä evoluutiokirjoista on kirjoitettu reduktionistisista lähtökohdista, jossa kaikki evolutiiviset ilmiöt pyritään riisumaan geenin tasolle. Tätä seuraa yritys järkeillä reitti geenistä ylöspäin itse evolutiiviseen ilmiöön. Tämä lähestymistapa on tuomittu epäonnistumaan. Evoluutiossa on kysymys yksilöistä, populaatioista ja lajeista; se ei ole muutosta geenifrekvensseissä. Evoluution kaksi tärkeintä yksikköä ovat yksilö, joka on luonnonvalinnan varsinainen kohde, ja populaatio eli erilaistuvan evoluution vaihe.”
Sivulla 289 aiheesta mainitaan lisää: ” He [ Rensch ja Simpson] onnistuivat tekemään darwinistisia yleistyksiä makroevoluutiosta ilman että heidän täytyi tutkia vastaavia muutoksia geenifrekvensseissä - - Sen mukaan evoluutio on muutosta adaptoituneisuudessa ja muuntelevuudessa eikä geenifrekvensseissä, kuten jotkut reduktionistit uskoivat.”
Evoluution yksikkö on siis tämän näkemyksen mukaan populaatio ja populaation yksilö. Määritelmä on synteettisen evoluutioteorian mukainen:
http://216.239.59.104/search?q=cache:uK04NipLjqAJ:www.joensuu.fi/biologia/vuorinen/pg/23a-populaatiogenetiikka.pdf synteettinen evoluutioteoria&hl=fi&lr=lang_fi
B) Että evoluutiota ei voida todistaa niin kuin fysikaaliset ilmiöt ja että evoluutiota koskevat _havainnot_ ovat periaatteeltaan kumoutuvia(s. 37) ja P) Kiistetään evoluutiolakien tieteellisyys. (s.347)
Sivu 37: ” Evoluutio on historiallinen prosessi, eikä sitä voida todistaa samanlaisilla väitteillä tai menetelmillä, joilla todistetaan puhtaasti fysikaaliset tai funktionaaliset ilmiöt. Tietyt evolutiiviset tapahtumat, ja evoluutio kokonaisuudessaan, on pääteltävä havaintojen perusteella.” Tarkoittaa, että uudet havainnot muuttavat päätelmiä; havainnot voivat kumota päätelmät evoluutiosta tai tukea niitä.
Sivulta 346 alkaa lyhyt tiivistelmä otsikolla Onko evolutiivisia lakeja olemassa?. Tutunmiehen harhaanjohtava lakoninen toteamus, että sivulla 347 kiistetään evoluutiolakien tieteellisyys selventyy kun se pidetään asiayhteydessä. Mayr päättää kappaleensa sivulla 347 Renschin sitaattiin ” evolutiiviset lait ovat pitkälti riippuvaisia ajasta ja paikasta, joten ne eivät täytä tieteellisten lakien vaatimuksia. Mayr aloittaa kappaleen toteamalla, että ennen kysymykseen vastaamista on päätettävä mitä laeilla tarkoitetaan. Fysiikasta tutut lait ovat täsmällisiä, matemaattisia ja ne eivät sisällä poikkeuksia; evolutiiviset lait ovat riippuvaisia asiayhteydestä eivätkä siis vastaa fysiikan lakeja, poikkeuksena löytyy tiettyjä matemaattisia yleistyksiä, kuten Hardy-Weinbergin laki.
Mayr haluaa tässä korostaa fysikaalisen ja biologisen tieteen eroa, niitä ja niiden menetelmiä ei tule rinnastaa toisiinsa.
Missään kohtaa sivulla 37 ei muuten lue, että havainnot ovat periaatteeltaan kumoutuvia. Kuriositeettina haluaisin painottaa Evoluutio – Kriittinen analyysi – kirjan yksipuolisuutta koskien sitä miten biologista tiedettä tehdään ja miten se eroaa ns. fysikaalisista tieteistä. Kirjassa vähätellään historiallisia menetelmiä ja painotetaan eksakteja empiristisiä menetelmiä, jotka eivät kuitenkaan aina ole sovellettavissa biologiassa, eikä esimerkiksi psykologiassa.
L) Kerrotaan yleisistä geneettisistä mekanismeista, jotka suosivat populaation muuttumattomuutta. (s.212)
Onko tässä jotain ihmeellistä? S. 212: ” Normalisoiva valinta karsii populaatiosta kaikki ne yksilöt, jotka poikkeavat optimaalisesta fenotyypistä.” Verratkaapa tätä muuten jo lukion biologian kirjassa esitettyyn tasapainottavaan valintaan, joka muuttumattomissa ympäristöolosuhteissa karsii kaikki äärityypit pois ja suosii keskiarvotyyppejä. Käsite on vain hieman erilainen. Lisäksi biologian kirjassa esitetään suuntaava valinta ja hajottava valinta. Lukion biologian kirja ei ole ainoa oppikirja, jossa nämä mainitaan. Haluan vain painottaa, että Mayr ei ole vetänyt tätä asiaa hatusta.
M) Sympatrinen lajiutuminen on ollut yleisin evoluutio-opin mukainen lajiutumisteoria, mutta siitä ei ole yhtään todellista havaintoa lintujen, nisäkkäiden, perhosten ja kovakuoriaisten kohdalta. (s.276-7)
s. 276-7-8: Sivulla 276 alkaa kappaleella Muita lajiutumisen tapoja. Kappaleessa kerrotaan Darwinin kehitelleen 1850-luvulla sympatrisen lajiutumisen teoriaa. Lajiutuminen tapahtuisi tällöin niin, että populaatioiden yksilöiden suosiessa erilaisia ekologisia lokeroita ajan kuluessa ne lajiutuisivat. Tästä 80 vuotta eteenpäin tätä pidettiin yleisimpänä lajiutumisen teoriana. Kun teoriaa yritettiin todistaa lintuja, nisäkkäitä, perhosia ja kovakuoriaisia tutkimalla vahvistusta tällaiselle lajiutumistavalle ei löydetty. Lopuksi Mayr viittaa omaan kirjaansa vuodelta 1942, Systematics and the Origin of Species, jossa hän osoitti, että kaikissa edellä mainituissa ryhmissä maantieteellinen isolaatio oli ollut ainoa lajiutumisen muoto, eikä suinkaan sympatrinen.
Seuraavaksi alkaa kappale sympatrisesta lajiutumisesta. Alussa kerrotaan, että vain linnuilla ja nisäkkäillä tavataan maantieteellistä lajiutumista. Heti perään kerrotaan, että sympatrinen lajiutuminen on mahdollista muilla eliöryhmillä. Esimerkkinä käytetään tietynlaisiin isäntäkasveihin erikoistuneita hyönteisiä ja mm. Kamerunin kraatterijärvissä eläviä kirjoahvenlajeja, jotka ovat läheisempää sukua toisilleen kuin joessa elävälle kantalajilleen.
Sivuilla 404- 405 mainitaan näin: ”Vaikka nyt tiedämmekin, että lajiutumisen tärkeimmät muodot ovat maantieteellinen (allopatrinen) lajiutuminen ja polyploidia (kasveilla), ja muiden lajiutumisen muotojen kuten sympatrisen lajiutumisen yleisyydestä vallitsee vielä suuri epävarmuus.”
Tämäkin kohta vaati mielestäni täsmennystä, koska se ei anna lyhykäisyydessään kuvaa ajanjaksoista ja muista asian ymmärtämiseksi vaadituista tiedoista, mikä johtaa sitten harhaan. Voisi luulla, että tämä on tilanne nykyisin lajiutumistutkimuksen osalta. Lajiutumisen tärkeimpinä muotoina kirjan mukaan pidetään nykyisin allopatrista lajiutumista ja polyploidia, ei sympatrista lajiutumista, minkä kuvan voi saada. Vai onko tutunmiehen tarkoituksena väittää, että hän tietää tapauksia edellä mainittujen ryhmien osalta, joissa olisi tapahtunut sympatrista lajiutumista? Tämä jää epäselväksi. Ainoa tästä kohdasta tehtävä johtopäätös on, että tuttumies yrittää esittää sympatrisen lajiutumisen yleisimpänä lajiutumisteoriana (on ollut; huomatkaa perfektin passiivimuoto, tekeminen jatkuu vieläkin), josta ”ei ole” (huomatkaa preesens) todisteita mainittujen ryhmien osalta.
Tahallista vai tahatonta, te saatte päättää. Harhaanjohtavaa ainakin.
S) Fossiiliaineisto on sanoinkuvaamattoman puutteellista (s.404) ja H) Pidetään yhtenäisiä fossiilisarjoja poikkeuksena säännöistä (s.118)
Tässä ei kait kenenkään mielestä ole mitään ihmeellistä? Onko tarkoituksena kaivaa maata alta näkemykseltä, jonka mukaan evoluutiota tukee vahva fossiiliaineisto? Ehkä on syytä kysyä, että suhteessa mihin fossiiliaineisto on puutteellista. Mayr käsittelee ko. sivulla tietämättömyyttämme useiden kehityslinjojen osalta, mutta toteaa, että ” lähes joka kuukausi jostakin päin maailmaa löytyy uusi fossiili, joka ratkaisee vanhan arvoituksen tai muodostaa uuden mysteerin.” Sivulla 109 Mayr toteaa:
” Onneksi fossiiliaineisto on parantunut huomattavasti sitten vuoden 1859 ja nyt meillä on jo lukuisia tapauksia, joissa näemme lajin kehittyvän asteittain toiseksi lajiksi ja joista voimme seurata jopa suvun vaihettumista toiseksi suvuksi.” Hän mainitsee seuraavaksi esimerkkejä.
Väite H ei varmaankaan ole mitenkään outo, jos hyväksyy käsityksen, että fossiiliaineisto kokonaisuudessaan on puutteellista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000006172260
Tein tämän selvennyksen joidenkin kohtien osalta, koska koin tutunmiehen lakonisen listan harhaanjohtavaksi lyhykäisyydessään ja jopa väärintulkinnoissaan suhteessa laajempaan asiayhteyteen kirjassa. Halusin siis tuoda kontekstin yksittäisille lausahduksille ja johtopäätelmille, joita hän esitti listassaan. Tarkoitukseni on ainoastaan täydentää Mayrin omilla sanoilla hänen asiayhteydestä irrotettuja näkemyksiä. Keskustelu Mayrin käsityksistä on tietysti vapaata =). Kannattaa tutustua itse kirjaan, jos haluaa lisää vastauksia. Hakasuluissa olevat kommentit ovat omiani [].
A) Että evoluutio ei ole muutosta geenifrekvensseissä (s17) ( Tässä siis kiistetään käyttämäni evoluution määritelmä)
Lago huomautti tähän, että kyseessä on mekanismi, eikä määritelmä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000006200035
Itse kirjassa sivulla 17 tarkemmin:
” - - lähes kaikki evolutiiviset ilmiöt voidaan jakaa kahteen luokkaan: miten adaptaatiot hankitaan ja säilytetään sekä miten elollisen maailman monimuotoisuus syntyy - - suurin osa nykyisistä evoluutiokirjoista on kirjoitettu reduktionistisista lähtökohdista, jossa kaikki evolutiiviset ilmiöt pyritään riisumaan geenin tasolle. Tätä seuraa yritys järkeillä reitti geenistä ylöspäin itse evolutiiviseen ilmiöön. Tämä lähestymistapa on tuomittu epäonnistumaan. Evoluutiossa on kysymys yksilöistä, populaatioista ja lajeista; se ei ole muutosta geenifrekvensseissä. Evoluution kaksi tärkeintä yksikköä ovat yksilö, joka on luonnonvalinnan varsinainen kohde, ja populaatio eli erilaistuvan evoluution vaihe.”
Sivulla 289 aiheesta mainitaan lisää: ” He [ Rensch ja Simpson] onnistuivat tekemään darwinistisia yleistyksiä makroevoluutiosta ilman että heidän täytyi tutkia vastaavia muutoksia geenifrekvensseissä - - Sen mukaan evoluutio on muutosta adaptoituneisuudessa ja muuntelevuudessa eikä geenifrekvensseissä, kuten jotkut reduktionistit uskoivat.”
Evoluution yksikkö on siis tämän näkemyksen mukaan populaatio ja populaation yksilö. Määritelmä on synteettisen evoluutioteorian mukainen:
http://216.239.59.104/search?q=cache:uK04NipLjqAJ:www.joensuu.fi/biologia/vuorinen/pg/23a-populaatiogenetiikka.pdf synteettinen evoluutioteoria&hl=fi&lr=lang_fi
B) Että evoluutiota ei voida todistaa niin kuin fysikaaliset ilmiöt ja että evoluutiota koskevat _havainnot_ ovat periaatteeltaan kumoutuvia(s. 37) ja P) Kiistetään evoluutiolakien tieteellisyys. (s.347)
Sivu 37: ” Evoluutio on historiallinen prosessi, eikä sitä voida todistaa samanlaisilla väitteillä tai menetelmillä, joilla todistetaan puhtaasti fysikaaliset tai funktionaaliset ilmiöt. Tietyt evolutiiviset tapahtumat, ja evoluutio kokonaisuudessaan, on pääteltävä havaintojen perusteella.” Tarkoittaa, että uudet havainnot muuttavat päätelmiä; havainnot voivat kumota päätelmät evoluutiosta tai tukea niitä.
Sivulta 346 alkaa lyhyt tiivistelmä otsikolla Onko evolutiivisia lakeja olemassa?. Tutunmiehen harhaanjohtava lakoninen toteamus, että sivulla 347 kiistetään evoluutiolakien tieteellisyys selventyy kun se pidetään asiayhteydessä. Mayr päättää kappaleensa sivulla 347 Renschin sitaattiin ” evolutiiviset lait ovat pitkälti riippuvaisia ajasta ja paikasta, joten ne eivät täytä tieteellisten lakien vaatimuksia. Mayr aloittaa kappaleen toteamalla, että ennen kysymykseen vastaamista on päätettävä mitä laeilla tarkoitetaan. Fysiikasta tutut lait ovat täsmällisiä, matemaattisia ja ne eivät sisällä poikkeuksia; evolutiiviset lait ovat riippuvaisia asiayhteydestä eivätkä siis vastaa fysiikan lakeja, poikkeuksena löytyy tiettyjä matemaattisia yleistyksiä, kuten Hardy-Weinbergin laki.
Mayr haluaa tässä korostaa fysikaalisen ja biologisen tieteen eroa, niitä ja niiden menetelmiä ei tule rinnastaa toisiinsa.
Missään kohtaa sivulla 37 ei muuten lue, että havainnot ovat periaatteeltaan kumoutuvia. Kuriositeettina haluaisin painottaa Evoluutio – Kriittinen analyysi – kirjan yksipuolisuutta koskien sitä miten biologista tiedettä tehdään ja miten se eroaa ns. fysikaalisista tieteistä. Kirjassa vähätellään historiallisia menetelmiä ja painotetaan eksakteja empiristisiä menetelmiä, jotka eivät kuitenkaan aina ole sovellettavissa biologiassa, eikä esimerkiksi psykologiassa.
L) Kerrotaan yleisistä geneettisistä mekanismeista, jotka suosivat populaation muuttumattomuutta. (s.212)
Onko tässä jotain ihmeellistä? S. 212: ” Normalisoiva valinta karsii populaatiosta kaikki ne yksilöt, jotka poikkeavat optimaalisesta fenotyypistä.” Verratkaapa tätä muuten jo lukion biologian kirjassa esitettyyn tasapainottavaan valintaan, joka muuttumattomissa ympäristöolosuhteissa karsii kaikki äärityypit pois ja suosii keskiarvotyyppejä. Käsite on vain hieman erilainen. Lisäksi biologian kirjassa esitetään suuntaava valinta ja hajottava valinta. Lukion biologian kirja ei ole ainoa oppikirja, jossa nämä mainitaan. Haluan vain painottaa, että Mayr ei ole vetänyt tätä asiaa hatusta.
M) Sympatrinen lajiutuminen on ollut yleisin evoluutio-opin mukainen lajiutumisteoria, mutta siitä ei ole yhtään todellista havaintoa lintujen, nisäkkäiden, perhosten ja kovakuoriaisten kohdalta. (s.276-7)
s. 276-7-8: Sivulla 276 alkaa kappaleella Muita lajiutumisen tapoja. Kappaleessa kerrotaan Darwinin kehitelleen 1850-luvulla sympatrisen lajiutumisen teoriaa. Lajiutuminen tapahtuisi tällöin niin, että populaatioiden yksilöiden suosiessa erilaisia ekologisia lokeroita ajan kuluessa ne lajiutuisivat. Tästä 80 vuotta eteenpäin tätä pidettiin yleisimpänä lajiutumisen teoriana. Kun teoriaa yritettiin todistaa lintuja, nisäkkäitä, perhosia ja kovakuoriaisia tutkimalla vahvistusta tällaiselle lajiutumistavalle ei löydetty. Lopuksi Mayr viittaa omaan kirjaansa vuodelta 1942, Systematics and the Origin of Species, jossa hän osoitti, että kaikissa edellä mainituissa ryhmissä maantieteellinen isolaatio oli ollut ainoa lajiutumisen muoto, eikä suinkaan sympatrinen.
Seuraavaksi alkaa kappale sympatrisesta lajiutumisesta. Alussa kerrotaan, että vain linnuilla ja nisäkkäillä tavataan maantieteellistä lajiutumista. Heti perään kerrotaan, että sympatrinen lajiutuminen on mahdollista muilla eliöryhmillä. Esimerkkinä käytetään tietynlaisiin isäntäkasveihin erikoistuneita hyönteisiä ja mm. Kamerunin kraatterijärvissä eläviä kirjoahvenlajeja, jotka ovat läheisempää sukua toisilleen kuin joessa elävälle kantalajilleen.
Sivuilla 404- 405 mainitaan näin: ”Vaikka nyt tiedämmekin, että lajiutumisen tärkeimmät muodot ovat maantieteellinen (allopatrinen) lajiutuminen ja polyploidia (kasveilla), ja muiden lajiutumisen muotojen kuten sympatrisen lajiutumisen yleisyydestä vallitsee vielä suuri epävarmuus.”
Tämäkin kohta vaati mielestäni täsmennystä, koska se ei anna lyhykäisyydessään kuvaa ajanjaksoista ja muista asian ymmärtämiseksi vaadituista tiedoista, mikä johtaa sitten harhaan. Voisi luulla, että tämä on tilanne nykyisin lajiutumistutkimuksen osalta. Lajiutumisen tärkeimpinä muotoina kirjan mukaan pidetään nykyisin allopatrista lajiutumista ja polyploidia, ei sympatrista lajiutumista, minkä kuvan voi saada. Vai onko tutunmiehen tarkoituksena väittää, että hän tietää tapauksia edellä mainittujen ryhmien osalta, joissa olisi tapahtunut sympatrista lajiutumista? Tämä jää epäselväksi. Ainoa tästä kohdasta tehtävä johtopäätös on, että tuttumies yrittää esittää sympatrisen lajiutumisen yleisimpänä lajiutumisteoriana (on ollut; huomatkaa perfektin passiivimuoto, tekeminen jatkuu vieläkin), josta ”ei ole” (huomatkaa preesens) todisteita mainittujen ryhmien osalta.
Tahallista vai tahatonta, te saatte päättää. Harhaanjohtavaa ainakin.
S) Fossiiliaineisto on sanoinkuvaamattoman puutteellista (s.404) ja H) Pidetään yhtenäisiä fossiilisarjoja poikkeuksena säännöistä (s.118)
Tässä ei kait kenenkään mielestä ole mitään ihmeellistä? Onko tarkoituksena kaivaa maata alta näkemykseltä, jonka mukaan evoluutiota tukee vahva fossiiliaineisto? Ehkä on syytä kysyä, että suhteessa mihin fossiiliaineisto on puutteellista. Mayr käsittelee ko. sivulla tietämättömyyttämme useiden kehityslinjojen osalta, mutta toteaa, että ” lähes joka kuukausi jostakin päin maailmaa löytyy uusi fossiili, joka ratkaisee vanhan arvoituksen tai muodostaa uuden mysteerin.” Sivulla 109 Mayr toteaa:
” Onneksi fossiiliaineisto on parantunut huomattavasti sitten vuoden 1859 ja nyt meillä on jo lukuisia tapauksia, joissa näemme lajin kehittyvän asteittain toiseksi lajiksi ja joista voimme seurata jopa suvun vaihettumista toiseksi suvuksi.” Hän mainitsee seuraavaksi esimerkkejä.
Väite H ei varmaankaan ole mitenkään outo, jos hyväksyy käsityksen, että fossiiliaineisto kokonaisuudessaan on puutteellista.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Saas nähä mitä se huttumies tähän vastaa. Maltan tuskin odottaa.
Koska tuo oli "kohtuullista" evoluution puolustusta.=tuttumies pyrkii pysymään turvallisesti kaukana.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000006691530
Eihän sitä nyt kaikkeen kerkiä, jaksa eikä edes viitsi vastata.
Loputon jankkaaminen on mahdollista esim. horoskooppijutuissa, koska mikään ei todista, etteikö horoskooppi voisi pitää paikkaansa. Itse asiassa ne pitävät paikkansa aina silloin tällöin, eli niiden paikkansa pitämisestä on todisteita (-;
Samoin evoluutiossakin voidaan väittää, ettei mikään estä mikron kassantumista makroksi jne.
Kun sitten rupean penäämään mitattavia tuloksia, ennusteita ja falsifikaatiokriteerejä, saankin eteeni erilaista tarinaa ja ihmeellisiä päätelmiä jne. Mitään täsmällistä ei koskaan tunnu löytyvän.
Mutta miltäs nyt tässä ketjussa tuo "Ei paljoakaan" näyttää sinusta. Onko se riittävästi vai liika vähän?
Moi !
"Kun sitten rupean penäämään mitattavia tuloksia, ennusteita ja falsifikaatiokriteerejä, saankin eteeni erilaista tarinaa ja ihmeellisiä päätelmiä jne. Mitään täsmällistä ei koskaan tunnu löytyvän."
Tämä näyttää olvan sinulle paremminkin keskusteluharrastus kuin todellista tiedon haluamista. Mikäli haluaisit oikeasti vastauksia kyselisit niitä vaikkapa sfnetin palstalla jossa vastaajina on useita alan asiantuntiojoita.
Kuten jo joku kuukausi sitten totesin, kun kävit siellä niin tuli liian nopeasti "jauhot suuhun" ja päätit hakea kevyempää väittelyseuraa.
Eli olet täällä vain leikkimässä ja viisastelemassa, niinkuin tietysti moni muukin.
--
Eikö se, ettei evoluuton puolustajat tälläkään palstalla esitä mitään mitattavaa, täsmällistä tai falsifikaatiokriteerin täyttävää merkitse mitään?
Jokatapauksessa olen havainnut esim. Squirrelin vaativan falsfikaatiokriteerin täyttymistä, jolloin mielestäni häneltä on oikeus sitä vaatia.
Oppimista näyttää täälläkin tapahtuvan, joskin hitaasti. Kaikilla suomenkielisillä on oikeus tulla tänne kirjoittelemaan. Tämän palstan asiallisuus ainakin alkaa olla paremmalla tolalla kuin monella muulla evo-kreopalstalla, jota olen lukenut tai jonne olen kirjoittanut.
Alex:[Tämä näyttää olvan sinulle paremminkin keskusteluharrastus kuin todellista tiedon haluamista. ]
Sekä että. Joutuu aina joskus ottamaan itsekin selvää miten asiat ovat.
"Alex:[Tämä näyttää olvan sinulle paremminkin keskusteluharrastus kuin todellista tiedon haluamista. ]
Sekä että. Joutuu aina joskus ottamaan itsekin selvää miten asiat ovat. "
Tottapa tuo, on silti epärehellistä esittää väitteitä joiden tietää olevan huuhaata ja odottaa tietävätkö täällä olevat keskustelijat oikean vastauksen. Tässä et ikävä kyllä eroa "rivikreationistista" vaikka pysytkin paljolti trivialiteettien yläpuolella. Kaapusi alta paljastuu toisinaan fundamentalistinen kreationisti jonka koulutuksesi onneksi usein kätkee.
Hyvä!
Miksiköhän kreationistit vaativat evoluutiolta eksaktiutta,kun se heiltä itseltään evoluutioteoriaa pahemmin puuttuu..
Eli omalta kohdalta vaaditaan "löysiä" kriteereitä ja muilta "tiukkoja". Evoluutio sentään vaatii vain yhden filtterin...
Eli kumpi onkaan enemmän "korvavaikun" piinaama?
Kumpi ei käsittele asioita objektiivisesti?(=käyttäen samantasoista vertailukriteeriä)
Kreationisti taitaa olla heikoin lenkki..
Onhan nyt kuitenkin niin, ettei kysymyksessä ole tilanne, jossa kaksi teoriaa, samalla viivalla, kilpailisi jonkin asian selittämisestä. Kehitysopilla on erittäin vahva asema tiedeyhteisössä, julkisessa opetuksessa ja nykyään jopa kirkko-instituutiossa. Se on siis yleisesti hyväksytty fakta, jota ei ns. keskivertotallaaja enää edes ymmärrä kyseenalaistaa. Kysymykseen: "Mistä me tulemme?" on jo vastattu. Tomusta. "Miljoonat vuodet" ovat arkipäivää hesarin tiedepalstalla, eikä monikaan näe niissä mitään ihmeellistä (poikkeuksena ainakin jotkut nimeltämainitsemattomat tahot... )
Vastaus tulee siis tässä: Ei (meidän) tarvitse oikeuttaa kritiikkiämme toimivammalla teorialla. Itse asiassa, emme tarvitsisi mitään teoriaa. Ei Jumalaa, ei raamattua. Se riittää, että osoitamme kehitysopista kohtia, joissa se on epälooginen. Asioita missä se ei näytä pätevän. Tällä tavalla yritämme kertoa ihmisille, ettei kaikkea mitä rohvessorit sanoo kannata uskoa. Tiedeyhteisöllä on liian suuri auktoriteetti. Toinen juttu on se, että raha pyörittää myös tiedeyhteisöä. Se on siis harvoin riippumaton, vaikka niin yritetään usein vakuutella.
Kehitysoppi hyväksyttiin liian helposti ja liian nopeasti. Se ei ole mikään ihme, sillä se vapautti ihmisen uskonnon ja Jumalan hirmuisista "kahleista". On muuten huomattavaa, että vasta 60-luvulla sitä alettiin runttaamaan suuressa mittakaavassa, lähes propagandamaisesti, koulukirjallisuuteen.
Univelka painaa, varmaan vähän sekavaa tekstiä.
Jos et ole valmis keskustelemaan "paremmasta teoriasta" vaan haluat teologiaan nojaten pitäytyä "huonommassa" niin ei sinun kannata edes yrittää perustella itseäsi tieteellisesti.
Jos olette teologiaa,niin ette ota kantaa luonnontieteisiin,vaan kyseenalaistatte kaiken mitä kukaan tiedemies sanoo ja sanotta Luoja on kun R sanoo,ettekä pyri tieteeseen.
Siihen teillä on uskonnonvapaus.
Jos yritätte perustella itseänne tieteellä,niin joudutte kantamaan seuraukset siitä-joudutte itse tieteellisen kritiikin alle:
Barbara Carroll Forrest, Paul R. Gross: Creationism's Trojan Horse: The Wedge of Intelligent Design (2003) ISBN 0195157427 History of ID and critique.
Matt Young, Taner Edis eds.: Why Intelligent Design Fails: A Scientific Critique of the New Creationism, Rutgers University Press (2004). ISBN 081353433X Anthology by scientists.
Robert Pennock ed.: Intelligent Design Creationism and its Critics: Philosophical, Theological, and Scientific Perspectives, MIT Press (2002). ISBN 0262661241 Comprehensive anthology including IDT advocates.
Robert Pennock: Tower of Babel: The Evidence against the New Creationism, MIT Press (1999). ISBN 0262661659 Early critique of IDT - compare to similar more recent.
Niall Shanks: God, the Devil, and Darwin: A Critique of Intelligent Design Theory, Oxford University Press (2004). ISBN 0195161998 Philosopher/biologist concludes the ID movement threatens scientific and democratic values inherited from the Enlightenment.
Mark Perakh: Unintelligent Design, Prometheus (Dec 2003). ISBN 1591020840 Distinguished physicist, the mathematical claims of IDT.
Kenneth R. Miller: Finding Darwin's God, HarperCollins (1999). ISBN 0060930497 A cell biologist and devout Christian critiques Intelligent Design Theory and advocates theistic evolution.
National Academy of Sciences: Science and Creationism, National Academies Press (1999). ISBN 0309064066 The collective scientific mainstream speaks on anti-evolution.
Ernst Mayr: One Long Argument: Charles Darwin and the Genesis of Modern Evolutionary Thought, Harvard University Press (1993). ISBN 0674639065 Explanation of and tiny fraction of evidence behind mainstream evolutionary theory.
Emmekö me saa osoittaa,että uskovat nojaavat liian kritiikittömästi kreationismiin,jonka suosio nousi liian äkisti ja jonka monet hyväksyvät vialliselle todistusaineistolla.
Jos kritisoitte evoluutioteoriaa,please,tehkää se oikein.
Tuo nykyinen ei vie kuin omaa uskottavuutta.
Kumpi on varmempi vaihtoehto:
se joka sanoo"uskomme näin koska meillä on tälläisiä todisteita" vai se,joka sanoo "Uskomme näin koska nuo toiset eivät tiedä tuota noin,mutta emme tiedä mekään"...
varsinkin kun otetaan huomioon,että ensimmäinen osaa osoittaa että toinen on osoittelussaan väärässä...
Kreationismi ei "noussut" liian äkisti. Katsos, kreationisteja, vaikkeivät itse sellaiseksi itseään kutsuneet, olivat jo Jeesuksen aikaiset uskovat, ja jo mooseksen aikaiset uskovat. Luominen on homman juju, ja oppimme keskeisin sisältö kerrotaan raamatun ensimmäisen luvun ensimmäisessä jakeessa. Kuten jo sanoin: Uuden ajan, tieteellisiin menetelmiin nojautuvassa kreationismissa on mielestäni rivit aika sekaisin, ja menetelmissä on usein toivomisen varaa.
"--ja että evoluutiota koskevat _havainnot_ ovat periaatteeltaan kumoutuvia(s. 37)"
Olen laittanut tänne vanhemman version kirjoituksestani, jossa oli vielä väitteeni, että Mayr ei ole sanonut noin. Suomennetussa versiossa kuitenkin lukee näin:
" Näitä päätelmiä on testattava yhä uudestaan uusia havaintoja vasten, jolloin alkuperäiset havainnot saavat vahvistusta tai ne kumotaan."
Viittaus on varmastikin tarkoitettu tarkoittamaan kuitenkin päätelmien vahvistusta tai kumoamista. Kyseessä voi olla suomentajan virhe, tai Mayrin virhe. Tämä on kuitenkin kieliopillinen virhe. Esimerkiksi E-KAssa esiintyy mm. sellainen käsite kuin taantuva mikroevoluutio, jota ei ole olemassakaan.
E) Myönnetään erään evoluutioselityksen olevan uskomaton (s.64) Perusteluna on väite, ettei muuta selitystä ole, mitä ei kuitenkaan todisteta (-;
Tässä on kyse tietystä liskoheimosta, joka asuu Amerikassa, sekä kahdesta samaan sukuun kuuluvasta lajista, jotka asuvatkin Polynesian alueella tuhansien kilometrien päässä Amerikasta. Alueita erottaa meri. Mayrin mukaan ainoa mahdollisuus miten liskolajit ovat päässeet Polynesiaan on ollut meren yli, jonka ne ovat ylittäneet kasvin – ja puidenosien päällä kellumalla. Tätä tuhansien kilometrien matkaa Mayr pitää uskomattomana osoituksena lajien leviämistaidoista. Mayr viittaa muihin tiedettyihin tapauksiin, joissa eläimet ovat selvinneet pitkistä merimatkoista ajelehtimalla jollakin alustalla.
Hän lyhyesti toteaa, että muuta selitystä tähän ei ole. Käsittääkseni hän tarkoittaa selitystä tiedollisella tasolla. Tieteessä kaikki tiedon ulkopuolelle jäävät selitykset eivät ole käytettävissä. Ikävä kyllä tämä tarkoittaa, että selitykseksi ei kelpaa Jumalan kuljettaneen tai luoneen nuo kaksi liskolajia kahteen eri paikkaan. Evoluutioselitys ei siis ole uskomaton, vaan noiden kahden liskolajien edustajien pitkä matka. Itse selitys on luotu tietojen pohjalta: tiedetään eläinten liikkuneen ajelehtien alustalla paikasta toiseen, millä muulla tavoin kuin meren yli laji on voinut siirtyä saaristoalueelle jne. Totta on, että suoraan Mayr ei osoita liskolajien siirtyneen kuvaamallaan tavalla toiseen paikkaan. Kyseessä on kuitenkin todennäköinen päätelmä, joka perustuu tosiasioihin.
F) Molekyylikelloina käytetyt molekyylit voivat muuttua miten tahansa (s.71)
Tässä Mayr painottaa varovaisuutta ja ristiriitatilanteissa testaamaan toisillakin geeneillä. Mayr sanoo, että eri molekyyleillä on erilainen muutosvauhti ja yksittäiset molekyylit voivat muuttaa omaa muutosvauhtiaan. Tämä edustaa mosaiikkievoluutiota, mikä tarkoittaa Mayrin kirjan sanaston mukaan " evolutiivista muutosta, joka tapahtuu eri tahdissa fenotyypin eri rakenteissa."
Make:[Tahallista vai tahatonta, te saatte päättää. Harhaanjohtavaa ainakin.]
Enköhän tuonut tuossa keskustelussa esille, että väitteeni olivat yksipuolisesti noukittuja, en pyrkinyt tasapuoliseen esitykseen.
Taisinpa mainita, että "kuin piru Raamattu", olin lukenut (tai siis poiminut esille) Mayria.
Ihan hyvä, että olet uudelleen lukenut ko. kirjaa. Evoluutikot tuskin vähään aikaan parempaan pystyvät, että sitä voinee sanoa sillä perusteella huipuksi. Kriittisesti luettuna ei kuitenkaan tee kovin suurta vaikutusta mm. täsmällisyyden (so. matemaattisen esitystavan) puuttuessa.
"Enköhän tuonut tuossa keskustelussa esille, että väitteeni olivat yksipuolisesti noukittuja, en pyrkinyt tasapuoliseen esitykseen.
Taisinpa mainita, että "kuin piru Raamattu", olin lukenut (tai siis poiminut esille) Mayria."
Ainakaan et sano niin itse avauksessa, jonka useimmat kuitenkin lukevat. Ottaen huomioon vastausten määrän, niin kovin moni ei välttämättä tule lukeneeksi koko ketjua. Montako päivää itse avauksen jälkeen teit tällaisen ilmoituksen ja missä se on, minä kun en ole sitä nähnyt? Mihin oikein pyrit tällaisella lähestymistavalla?
Tutustuin Mayrin kohtaan Haeckelin kuvasta ja tekstiin siinä yhteydessä. Sitä voinee sanoa kirjan ehkä suurimmaksi mokaksi. Kuvatekstissä nimenomaan tulkittiin kuvaa, eikä annettu ymmärtää kuvan olevan suuntaa antava. Toisaalta, itse tekstissä Mayr toteaa Haeckelin teorian vääräksi ja antaa kuvaan liittymättömiä esimerkkejä yhteisistä piirteistä alkion kehityksen eri vaiheissa.
Olisi mielenkiintoista tietää, että mihin kuvan tulkinta perustuu sen alkuperäisessä yhteydessä, 1990-luvun biologian kirjassa, josta Mayr kuvan otti käyttöön. Sinä väitit sitä yksinomaan kopioksi Haeckelin piirroksista lisättyinä yksityiskohdilla, mutta mihin yksityiskohtien lisäys lopulta perustuu? Mainitsit Anto Leikolan todenneen 2000-vuonna iltalehdessä, että Haeckelin kuvat olisi piirrettävä uudestaan nykytietojen pohjalta.
Löysin vuoden 1997 yliopisto-lehdestä viittauksen tarkempaan tutkimukseen, joka on julkaistu Anatomy and Embryology-lehden numerossa:
"Anatomy and Embryology-lehden elokuun numerossa julkaistussa artikkelissa asia on selvitetty lopullisesti. Artikkelin kirjoittajat toistivat Haeckelin kokeet ja ottivat valokuvia eri lajien sikiöiden kehityksestä. Tämä työ paljasti Haeckelin "taiteellisten vapauksien" suuruuden, sillä erot osoittautuivat merkittävämmiksi kuin yhtäläisyydet."
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1997_16/lyhyet.html
Minusta olisi mielenkiintoista päästä lukemaan ko. artikkeli tuosta tutkimuksesta. Jos joskus etsit sen käsiisi, niin ilmoita ihmeessä siitä =).
"Kriittisesti luettuna ei kuitenkaan tee kovin suurta vaikutusta mm. täsmällisyyden (so. matemaattisen esitystavan) puuttuessa."
Tämä on ehkä suurin vedenjakaja mielipiteidemme välillä. Mayrin viimeiseksi kirjaksi ennen hänen kuolemaansa ei jäänytkään muuten Evoluutio, vaan biologian autonomisuutta käsittelevä kirja, joka julkaistiin Amerikassa viime joulukuussa: Mayr, Ernst: What makes biology unique? Considerations on the Autonomy of a Scientific Discipline
http://www.cambridge.org/aus/catalogue/catalogue.asp?isbn=0521841143
Toivottavasti tämä kirja suomennetaan jossain vaiheessa. Luulisi sen kiinnostavan sinuakin.
Aloitusviestisi viittaamassa keskustelussa sanoin aloitusviestissä näin:
[Noniin, yllä olevat poiminnot/tulkinnat eivät edusta teoksen peruslinjaa, mutta ehkä ne herättävät kiinnostusta. ]
make(aiemmin):[Esimerkiksi kysymyksessä Mayrin käyttämästä kuvasta, jonka koit Haeckelimaiseksi...]
[Puhut jopa väärien kuvien käytöstä, mikä on ollut Mayrin puolelta tietoista: ]
make(nyt):[Tutustuin Mayrin kohtaan Haeckelin kuvasta ja tekstiin siinä yhteydessä. Sitä voinee sanoa kirjan ehkä suurimmaksi mokaksi. Kuvatekstissä nimenomaan tulkittiin kuvaa, eikä annettu ymmärtää kuvan olevan suuntaa antava. ]
Havaitsen jonkinlaista näkemystemme lähentymistä koskien Mayrin lainaamia Hackel-kuvia, joissa ei viitattu Hackeliin vaan oppikirjaan, joka oli ne kopioinut hieman muunneltuina sivuilleen.
Tämä aihehan jo käsiteltiinkin melko perusteellisesti, ja annoin linkkejä lukuhaluisille. Nyt ehkä voi suositella vielä Google hakua: Richardson Haeckel embryos.
Kuvatekstissä esitettiin, että kaikilla kuvan alkioilla varhaisimmassa kehitysvaiheessa on sama määrä kiduskaaria ( 4kpl muistaakseni). Tämä on mielestäni kuvan tulkintaa, mutta on sopivaa kysyä, että onko tämä väite totta, jos kuva on nimenomaan muunneltu versio Haeckelin alkuperäisväärennöksestä. Itse tekstissä Mayr muistaakseni mainitsee, että tämä fakta oli selvillä jo 1700-luvulla.
Jos näin on, niin silloin ei ole mitään syytä olettaa, että kuva ei olisi suuntaa antava, mutta minä en jaksa nyt alkaa tarkistaa pitääkö väite kiduskaarista paikkaansa. Toisaalta, mielestäni pitäisi väärinkäsitysten estämiseksi korostaa tällaisissa tilanteissa kuvan olevan suuntaa antava. Vaikka asia olisi selvä ammattilaiselle, niin se ei ole aina selvää tavalliselle ihmiselle, joka kirjaa lukee.
Toisaalta, kirjassa on toinenkin, Haeckelista riippumaton, kuva joka osoittaa yhtäläisyyksiä äyriäisten ja jonkin matolajin kehitysasteiden välillä. Mayr myös itse pitää Haeckelin teoriaa ylilyöntinä.
Tämä lähentyminen, joksi sitä nimität ei mielestäni poista kritiikkiä, jota osoitin tulkintojasi kohtaan mm. Mayrin syyttämisestä tietoisesti väärennetyn materiaalin todeksi esittämisestä.
Tuosta ei käy kyllä täysin selväksi, että olet, kuten sanoit, lukenut Mayria kuin piru Raamattua, vaikka Mayrin kirja ei mikään uskonnollinen teos olekaan, ja et ole pyrkinyt tasapuoliseen tulkintaan.
Esimerkiksi väite sympatrisesta lajiutumisesta yleisenä lajiutumismuotona, jota ei ole todistettu, on harhaanjohtava ja on melko keskeinen asia sellaisena tulkittuna, jos se edustaa yleisintä lajiutumismuotoa.
Lopuksi halusit myös lukijoiden tulkitsevan nimeämätöntä kirjaa nimenomaan näiden käsitystesi pohjalta, vaikka ne eivät edusta yleistä linjaa ja jotkut oikeassa kontekstissaan tarkoittavatkin jotain aivan muuta.
Tästä aiheestahan on jo kaluttu luuta myöten, mutta aina näyttää löytyvän uutta.
Kun vertaat tätä Haeckel-kuvaa
http://zygote.swarthmore.edu/evo5.html
Mayeriin, niin aiemmin lisätyiksi mainitut varjostukset ovatkin mukana.
Selityksenä lienee se, että Haeckelin piirustuksia on useampia versioita, mutta Mayer ja em. nettikuva ovat samaa versiota, EKAn kuva (johon aiemmin vertasin, kun siinä oli lähde mainittu) eri versiota.
Näyttäisi siis siltä, ettei Mayerin kuvassa ole kuvan ja skannerin resoluution puitteissa _mitään_ selkeää eroa Haeckelin kuvaan tai "alkuperäsiväärennökseen", kuten kauniisti ilmaiset asian.
Kun kyseessä on Haeckelin ilmeisesti ulkomuistista tai mielikuvituksestaan piirtämistä kuvista, ei vertailu todellisuuteen liene mielekästä, yhtäläisyydet lienevät satunnaisia. Tätähän sattuu niin horoskooppijutuissa kuin evoluutiotarinoissakin.
hn124: [Tietysti kyseessä voi olla strategisesti valitty setti teesejä tasokkaastakin teoksesta... ]
No, mielestäni lähinnä tuo jälkimmäinen. Luin kuin piru Bibliaa (-;
Asia erikseen on, että moniko itse avauksen lukeneista on lukenut myös tämän viestin, jossa asiasi tuli selville vasta kun joku epäili tällaista.
Edelleenkin on outoa, että käytettyäsi tätä menetelmää pyysit lukijoita vastaamaan siihen millainen teos on kyseessä.
Nuo aidot kuvat on otettu vuonna 1997 eli onkohan kyseessä nimenomaan se artikkelin työ, jonka viittasin ilmestyneen Anatomy and Embryology-lehdessä?
Halusin nyt kuitenkin painottaa väitteitä, joita embryologiaa käsittelevässä kappaleessa otetaan esille kuvasta riippumatta.
Seuraavissa ryhmissä kirjan mukaan on sama määrä kiduskaaria kehityksen alussa: Kala, salamanteri, kilpikonna, kana, sika, lehmä, jänis, ihminen. Jos tämä väite pitää paikkaansa, niin silloin kuvan aitoudella ei ole merkitystä, koska väite ei näyttäisi perustuvan itse kuvaan.
Kiduskaaret löydettiin jo 1790. Pitääkö tämä väite paikkaansa riippumatta nyt itse kuvan alkuperästä?
Merirokon toukat ovat samankaltaisia kuin äyriäisten toukat. Tässä viittaus kuvaan, joka on 1975 vuoden kirjassa Biology: Evolution and Adaptation to the Environment.
Embryologiaa käsittelevän luvun väite on, että " -- joissakin piirteissä sikiö toistaa esimuodossa vallineen tilanteen."
Lisäksi: " Sikiöillä on havaittu tuhansissa tapauksissa esimuodoilta polveutuneita rakenteita, joita ei enää ilmene aikuisella yksilöllä.
Minä puhuin vain siitä, onko Mayrin kuva Hackelilta peräisin, ja vain tiedollisesti tai fyysisesti sokea voisi kiistää sen.
Minun mielestäni esim. nisäkkäillä ja linnuilla ei ole yhtään kiduskaarta, kun ei niillä ole kiduksiakaan, mutta kysy nyt tuosta joltakin sikiöoppineelta, jos et saa lasketuksi siitä annetun linkin toisesta kuvasta.
Richardson on se 1997 lähde, tietääkseni.
En esittänyt kysymyksiä sinulle sen enempää kuin jollekin muullekaan. Erittelin vain itse tekstiä ja mitä kysymyksiä embryologiaa käsittelevän kappaleen pohjalta voidaan esittää.
Kuten osoitin, kuvan alkuperällä ei ole merkitystä, jos kaikki kuvaa koskevat väitteet ovat sinänsä oikeita.
Ellen pahasti erehdy, niin antamasi sivuston kuvissa ei ole kaikkia itse Evoluutio-kirjan kuvan eliöryhmiä kuvattuina. Saatan erehtyäkin.
"Ellen pahasti erehdy, niin antamasi sivuston kuvissa ei ole kaikkia itse Evoluutio-kirjan kuvan eliöryhmiä kuvattuina. Saatan erehtyäkin."
Oikeassa olet, ja kuvistakin saa helposti sellaisia kuin tahtoo, kun tietää tekniikat ja eliöt, siis ilman että vääristelee tai manipuloi mitään. Tämä pätee kumpaankin suuntaan.
**********
Tämä oli "tutunmiehen kuva":
http://zygote.swarthmore.edu/Richardson3.gif
**********
Tässä puolestaan muita aitoja alkioiden kuvia, joita tuttumies ei kommentoinut Haeckelin kuvia koskeneessa ketjussa:
(vertailu tutunmiehen/Richardsonin alkioihin onnistuu helpoiten painamalla hiiren kakkosnäppäimellä 'avaa uudessa ikkunassa' tämän viestin linkkien kohdalla)
------
alligaattori, ihminen, kana:
http://hoopermuseum.earthsci.carleton.ca//aquatic/embryo.jpg
Verratkaa tutunmiehen reptileen ja birdiin.
------
Seeprakalan alkio:
http://www.ucalgary.ca/UofC/eduweb/virtualembryo/PageMill_Images/image198.gif
vrt. tutunmiehen fish
------
Puusammakon alkio:
http://www.cbc.yale.edu/people/skelly/rasyemb.jpg
vrt. tutunmiehen amphibian
------
kissan alkio:
http://www.talkorigins.org/faqs/comdesc/images/cat_embryo.jpg
delfiinin alkio:
http://www.talkorigins.org/faqs/comdesc/images/dolphin_embryo.jpg
(huom. takaraajan alku h eturaajan f lisäksi)
vrt. tutunmiehen mammal.
------
ihmisen alkio:
http://www.talkorigins.org/faqs/comdesc/images/human_embryo.jpg
Simpanssin sikiö sekä ihmisen ja sian alkiot:
http://www.mc.maricopa.edu/~reffland/anthropology/anthro2003/origins/fetus/fetus.html
vrt. tutunmiehen mammal.
------
Hulmaanin sikiö:
http://picserver.mirror.twistspace.com/img.php?/JUZ0ZW3JB01L/V84ZHF6C3R64/JPEG/1105474139//h3xr
Ihmisen sikiö:
http://www.baz.com/wendy/baby/fig01baby4mos.jpg
------
Alkioiden vertailussa tulisi minun mielestäni kiinittää huomiota paljon mm. rakenteiden kehitykseen ja eri geenien ilmentymiseen ja ilmentymisen voimakkuuteen. Pienetkin muutokset saattavat nimittäin saada aikaan esim. suuria koko- tai muotoeroja samoissa rakenteissa.
Täältä löytyy tietoa hox-geenien vaikutuksesta eliöiden alkionkehityksessä:
http://www.ucalgary.ca/UofC/eduweb/virtualembryo/hox.html
Hauskaa tuo tutunmiehen vääristely, varsinkin kun en itse ymmärtänyt sitä vaikka olin lukenut teoksen. Tuo väite "nämä eivät edusta teoksen päälinjaa" hämää paljon, sillä niitä päälinjaa rikkovia tokaisuja ei sitten ollutkaan, ja luulin juuri tutunmiehen puheiden perusteella unohtaneeni ne, koska keskityin pälinjaan (ja sehän tietysti teoksista jää mieleen).
Mielenkiintoisia kuvia. Ja ellen pahasti väärintulkitse niitä, niin esimerkiksi ihmisen alkiota esittävässä kuvassa näyttäisi olevan ne samat kiduskaaret, jotka on siinä kuvassa. =)
"Lisäksi: " Sikiöillä on havaittu tuhansissa tapauksissa esimuodoilta polveutuneita rakenteita, joita ei enää ilmene aikuisella yksilöllä."
Onko kyseessä sitaatti tietystä teoksesta? Mistä?
Jäi vähän epäselväksi.
Kiitos.
Kyse on suora sitaatti Ernst Mayrin kirjasta Evoluutio ( What Evolution Is). Sitä kirjaahan tässä koko avauksessa on kait käsitelty.