Dalai Lama sanoi joskus että jos ihminen alkaa kiinnostua uskon asioista ja vaikkapa Jumalasta, niin kannattaa aloittaa oman kulttuurinsa uskonnosta, koska sitä on helpompi lähestyä ja ymmärtää ja sisäistää. Minusta tämä on suurta viisautta. Harva pappi pystyy moiseen. Vaikka eihän sitä voi vaatiakaan, koska olemme ihmisiä vain. Mutta niinhän Dalai Lamakin.
Totuutta ei voi omistaa. Jo se että on olemassa useita uskontoja todistaa niiden puolesta.
Voimmeko sanoa juuri mitään toisista uskonnoista. Ymmärtääkseen jotakin ajattelutapaa, on mentävä sen sisälle, elettävä sitä. Emme tiedä mitä tarkoittaa jonkin uskonnon peruskäsite, esim. nirvana, jos emme ole sisäistäneet koko kyseistä elämänmuotoa, jossa tämä käsite vaikuttaa.
Tietenkään Dalai Lama ei tarkoittanut etteikö voisi elää vieraan kulttuurin uskontoa ja kokea omakseen sen tapaa uskoa. Ehkä se lause on tarkoitettu esim. joillekin länsimaalaisille eksotiikan hakijoille, jotka lähtevät merta edemmäs kalaan. Ja myös jokaiseen uskontoon liittyvälle fundamentalismille. Totuutta ei voi omistaa.
Eikö tämä Dalai Laman ajatus olekin ihmeellisen viisas. Etenkin kun hän on yhden uskontokunnan henkinen johtaja. Sen sijaan että korostaisi omaa tapaansa uskoa suhteessa muihin tapoihin, hän antaa muille uskonnoille täyden, yhtäläisen arvon.
Siis että kannattaa aloittaa oman kulttuurin uskonnosta ja tavasta uskoa. Ja muistaa että "omia kulttuureja" on useita.
Onko kristinuskossa tärkeämpää pelastaa oma nahkansa, päästä ikuiseen elämään, vaiko elää oikein rakastaen toista kuten itseään?
Mitä Jeesus opetti? Missä se taivaanvaltakunta sijaitseekaan. Eikö Jeesus kehottanut katsomaan tätä hetkeä, tätä kohtaa ikuisuudessa, jossa nyt olemme. Lähimmäistä. Sitä mikä on lähellä. Eikö hän tuonutkaan taivaanvaltakunnan tänne keskuuteemme?
Totuutta ei voi omistaa. Jo se että on olemassa useita uskontoja todistaa niiden puolesta.
Voimmeko sanoa juuri mitään toisista uskonnoista. Ymmärtääkseen jotakin ajattelutapaa, on mentävä sen sisälle, elettävä sitä. Emme tiedä mitä tarkoittaa jonkin uskonnon peruskäsite, esim. nirvana, jos emme ole sisäistäneet koko kyseistä elämänmuotoa, jossa tämä käsite vaikuttaa.
Tietenkään Dalai Lama ei tarkoittanut etteikö voisi elää vieraan kulttuurin uskontoa ja kokea omakseen sen tapaa uskoa. Ehkä se lause on tarkoitettu esim. joillekin länsimaalaisille eksotiikan hakijoille, jotka lähtevät merta edemmäs kalaan. Ja myös jokaiseen uskontoon liittyvälle fundamentalismille. Totuutta ei voi omistaa.
Eikö tämä Dalai Laman ajatus olekin ihmeellisen viisas. Etenkin kun hän on yhden uskontokunnan henkinen johtaja. Sen sijaan että korostaisi omaa tapaansa uskoa suhteessa muihin tapoihin, hän antaa muille uskonnoille täyden, yhtäläisen arvon.
Siis että kannattaa aloittaa oman kulttuurin uskonnosta ja tavasta uskoa. Ja muistaa että "omia kulttuureja" on useita.
Onko kristinuskossa tärkeämpää pelastaa oma nahkansa, päästä ikuiseen elämään, vaiko elää oikein rakastaen toista kuten itseään?
Mitä Jeesus opetti? Missä se taivaanvaltakunta sijaitseekaan. Eikö Jeesus kehottanut katsomaan tätä hetkeä, tätä kohtaa ikuisuudessa, jossa nyt olemme. Lähimmäistä. Sitä mikä on lähellä. Eikö hän tuonutkaan taivaanvaltakunnan tänne keskuuteemme?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos pitäisi valita jokin uskonto, olisi buddhalaisuus varteenotettava vaihtoehto. Valitettavasti mikään uskonto ei pelasta, ei myöskään kristinuskonto.
Vain Jeesus pelastaa.
P.S.
Miten voit ajatella, että lähimmäisen rakastaminen ja pelastus olisivat toisensa pois sulkevia asioita!
Siis: Jos Dalai Lama ei usko pääasiassa Jeesukseen, joutuu hän kadotukseen?
Ymmärsinköhän asian nyt varmasti oikein?