Minulla oli 80 luvulla 27 rentoa, hyväpalkkaista työpaikkaa.Vaihtelin niitä aivan huvikseni ja kokeillakseni.ilman karenssin pelkoa.
Näytin yksi ilta nuoremmalle tuttavalleni valokuvia tuosta suomen viimeisestä kukoistuksen ajasta rahoineni, taloineni, autoineni, veneineni, naisineni, ulkomaanmatkoineni, työpaikkoineni, jolloin hän alkoi itkemään.
Näytin yksi ilta nuoremmalle tuttavalleni valokuvia tuosta suomen viimeisestä kukoistuksen ajasta rahoineni, taloineni, autoineni, veneineni, naisineni, ulkomaanmatkoineni, työpaikkoineni, jolloin hän alkoi itkemään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, mikä estää nyt työn tekemisen? Minullakin oli 80-luvulla vuositulot hieman yli 500000markkaa, oli Mersut ja jopa oma lentokonekin oli. Oli useampi yrityskin ja työntekijöitä. Itse vain kyllästyin kaiken pyörittämiseen, maksoin yhteiskunnalle melkoisen määrän erilaisia veroja ja maksuja. Yhdessä vaiheessa vain mitta tuli täyteen ja lopetin. Siirryin työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimiston listoille!
En kaipaa sitä entistä, joskus näytän minäkin lehtileikkeitä ja valokuvia perheelleni niistä ajoista, jokunen tv-esiintyminenkin on videolla. Olen nauttinut elämästäni monet vuodet!
Toivottavasti sijoitit järkevästi nuo 80-luvulla tienatut varat? Ainakin on sitten mistä ottaa, jos jotain isompaa yllättävää menoa tulee.
Osaan käsitellä rahaa, ei tule yllättävää. Lapset olen opettanut myös tarkaksi talouden suhteen, eivät edes tiedä kaikesta omaisuudestani. Joutuvat tekemään itsekin elämänsä eteen.
Olen ikäni elänyt niukasti. Usein pakosta, sitten tottumuksesta.
Opin sen, ettei niin pieniä tuloja olekaan, etteikö niistä jotain voi jättää kuluttamatta.
Tulojen kasvaessa kuluttamatta jäävän rahan määrä lisääntyy. Kyse ei ole säästämisestä vaan asenteesta, että vaikka rahaa sattuisi olemaankin niin ei sitä kaikkea tarvitse käyttää.
Poikamiehenä olin yhdessä vaiheessa 4 vuorokautta täydellisellä vesipaastolla pakon edessä.
Myöhemmin elin vaimon ja kahden lapsen kanssa muutaman vuoden periaatteella "vaimo, vaimo, pane sieniin puolet petäjäistä"!
Elimme paljon ok:n tonttiviljelyn ja keräilytalouden varassa. Emme pystyneet korvaamaan kuluneita vaatteita itsellemme ja lasten vaatteita vaimo vaihtoi tarvittaessa suurempiin jossakin rättipörssissä.
Asenne johti siihen, että lopetimme työnteon ( palkkatyötä ) reippaasti etuajassa ja elelemme pienillä eläkkeillämme.
Kun aikanaan mukautui itsenäiseen ajatteluun ja niukkuuteen niin hyvin menee nytkin kun ei vertaa eikä valita. Paino on sanalla VERTAA!