Suomeen tarvitaan parempaa valtionhoitoa

Presidentinvaalin 28.1. alla hallituksen ns. aktiivimalli, joka on arviolta n. 450 000 työttömän ja heidän perheidensä kannalta (ja siten ehkä 1,5 milj. suomalaista koskeva) epäoikeudenmukainen ja epäonnistunut laki on noussut esiin.

Presidentin vaalin jälkeen 2.2. "toinen toista" klo 11:00 ammattiyhdistysliikkeen jäseniä ja työttömiä sekä työllisiä kokoontuu poliittiseen mielenilmaukseen Helsingin Senaatintorille.

Leipäjonoissa on (HS 27.1.2018) yli 20 000 ihmistä joka viikko. Tutkijoiden mukaan perusturva ei ole (myös EU:n neuvoston mukaan) Suomessa riittävällä tasolla. Ruokajonot halutaan siivota pois silmistä (ja pois mielestä) mm. Helsingissä, jossa hävikkiruokaa yritetään kanavoida ruoanjakajilta (kuten Hurstin Laupeudentyö ry:ltä) uusille "pop-up yrittäjille" ja "waste food-ravintoloille".

Näin yritetään häivyttää varsinkin kansainvälisten turistien, EU:n ja muun maailman silmistä se sinänsä oikea ja tosi mielikuva, että Suomessa on satoja tuhansia niin köyhiä ihmisiä, jopa lapsiperheitä, että he joutuvat jonottamaan ruokaa ja myös taloudellista tukea hyväntekeväisyysjärjestöiltä ja seurakunnilta.

Yhtymäkohdat sadan vuoden takaiseen sisällissotaan ovat niin päivänselviä, että on todellisuudesta erkaantumista ja realiteettien kieltämistä, ellei tätä kansan kahtiajakoa pysty näkemään ja siitä huolestumaan.

Valtio olemme me ihmiset ja valtio on meitä kaikkia varten. Nykyisten päättäjien (hallitus, eduskunnan enemmistö ja presidentti) ohjelmalla rikkaat tulevat rikastumaan ja köyhät köyhtymään. Meneillään on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, jossa "kalansaaliskin jaetaan, vaikkei ihan tasan, saa soutajat perkuutähteitä kasan".

Suomeen tarvittaisiin ehdottomasti jonkinlainen uusi kansalaisliike tai puolue jopa, sellainen, joka ajaisi ja edistäisi vapaan oikeus- ja hyvinvointivaltion agendaa ja pitäisi myös kaikkein heikoimpien puolta kaikessa demokraatttisessa päätöksenteossa.

Suomessa on vuonna 2018 samalla tavalla ainekset kapinaan osattomaksi jättämisestä, syyllistämisestä ja suoranaisesta nälästä kuin sata vuotta sitten. Suomalaisten luonteenlaadun tuntien, ei kannattaisi siellä suomalaisten arkitodellisuudesta erkaantuneiden poliitikkojenkaan tai muun eliitin olla varmoja omasta vihreästä oksastaan, jota he sahaavat parhaillaan itse altaan ja koko suomalaisen yhteiskunnan tappioksi.

Yhteiskunnassa pitäisi yrittää pitää kaikki mukana tai ainakin antaa kaikille kansalaisille lupaus siitä, että heitä ei jätetä oman onnensa nojaan jos elämässä sattuu jotain ennalta-arvaamatonta, kuten vaikka työttömyys, sairaus tai kuolema.

Tällä hetkellä Suomessa on meneillään niin kylmä ja kova viima ja vihamielinen oikeistolainen uusliberalistinen poliittinen suuntaus, että se voi johtaa yhteiskunnan ulkopuolelle osoitettujen kapinaan, yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen ja väkivaltaan.

Pääministeri Juha Sipilä nimitteli "lampaiksi" yrittäjiä, jotka eivät "pysty vastaamaan aktiivimalliin". Työministeri Jari Lindström totesi, että "viattomat kärsivät" (tarkoittaen yrityksiä) ammattiyhdistysliikkeen poliittisesta mielenilmauksesta.

Olisiko aika, että suomalaiset eivät tyytyisi olemaan valtiovallan pakkotoimien lampaina, vaan niiden viattomina kohteina ja käskytettävinä nousisivat vastarintaan?