KAARTIN röyhkeä toiminta oli muuttunut Työväenyhdistyksen johtokunnan kannalta ongelmalliseksi jo vuoden 1917 syksyllä. Johtokunta halusi säilyttää Työväentalon kaikkien työläisten kokoontumispaikkana. Toimihan talossa ammattiyhdistysten lisäksi esimerkiksi Kallion kansakoulu.
Työväenyhdistyksen johtokunnan näkökulmasta järjestyskaarti loi Työväentalolle epäjärjestystä, vaikka sen piti tuoda järjestystä. Marraskuussa järjestetyn yleislakon aikana talosta oli luovutettu huoneita väliaikaisesti myös kaartille, mutta lakon jälkeen kaartilaiset eivät olleetkaan halukkaita lähtemään sieltä vaan käyttäytyivät suurieleisesti isännän ottein.
Johtokunnan jäsen Herman Markkanen arvioi silloin, että kaartin mukana liikkui ”hulikaaneja ja rosvoja”. Heistä ei Markkasen näkemyksen mukaan ollut kuin häpeää yhdistykselle ja koko työväenliikkeelle.
Marraskuun 21. päivänä johtokunta kirjasi kokouspöytäkirjaansa, että kaartilaiset olivat yleislakon aikana toimineet Työväentalolla omavaltaiseen tyyliin. Ravintolanhoitaja E. J. Hämäläinen kertoi, että kaartilaiset olivat syöneet talon ravintolassa muun muassa leipää ja juustoa, vaikkei heillä ollut elintarvikkeisiin oikeuttavia kuponkeja. Tästä oli aiheutunut useiden tuhansien markkojen tappio.
Synnit olivat raskaita, koska kaikesta oli pulaa.Kaupungissa vallitsi suoranainen nälänhätä, koska bolshevikit olivat lopettaneet viljantuonnin Venäjältä. Helsingistä oli edellisinä vuosina tullut entistäkin viluisempi ja pimeämpi kaupunki.
Lakon jälkeen kaartilaiset olivat syyllistyneet vielä vakavampaan rikkeeseen.
Eräänä yönä joukko miehiä oli tullut työväenravintolanhoitaja Hämäläisen yksityisasunnon ovelle. He olivat uhanneet Hämäläistä aseilla ja vaatineet Työväentalon ravintolan avaimia. Tänjälkeen he menivät työväentalolle, söivät yhdistyksen ruokia, juopuivat ja sammuivat.
Työväenyhdistyksen johtokunnan näkökulmasta järjestyskaarti loi Työväentalolle epäjärjestystä, vaikka sen piti tuoda järjestystä. Marraskuussa järjestetyn yleislakon aikana talosta oli luovutettu huoneita väliaikaisesti myös kaartille, mutta lakon jälkeen kaartilaiset eivät olleetkaan halukkaita lähtemään sieltä vaan käyttäytyivät suurieleisesti isännän ottein.
Johtokunnan jäsen Herman Markkanen arvioi silloin, että kaartin mukana liikkui ”hulikaaneja ja rosvoja”. Heistä ei Markkasen näkemyksen mukaan ollut kuin häpeää yhdistykselle ja koko työväenliikkeelle.
Marraskuun 21. päivänä johtokunta kirjasi kokouspöytäkirjaansa, että kaartilaiset olivat yleislakon aikana toimineet Työväentalolla omavaltaiseen tyyliin. Ravintolanhoitaja E. J. Hämäläinen kertoi, että kaartilaiset olivat syöneet talon ravintolassa muun muassa leipää ja juustoa, vaikkei heillä ollut elintarvikkeisiin oikeuttavia kuponkeja. Tästä oli aiheutunut useiden tuhansien markkojen tappio.
Synnit olivat raskaita, koska kaikesta oli pulaa.Kaupungissa vallitsi suoranainen nälänhätä, koska bolshevikit olivat lopettaneet viljantuonnin Venäjältä. Helsingistä oli edellisinä vuosina tullut entistäkin viluisempi ja pimeämpi kaupunki.
Lakon jälkeen kaartilaiset olivat syyllistyneet vielä vakavampaan rikkeeseen.
Eräänä yönä joukko miehiä oli tullut työväenravintolanhoitaja Hämäläisen yksityisasunnon ovelle. He olivat uhanneet Hämäläistä aseilla ja vaatineet Työväentalon ravintolan avaimia. Tänjälkeen he menivät työväentalolle, söivät yhdistyksen ruokia, juopuivat ja sammuivat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Punakaartia johdettiin huutoäänestyksellä. Joka huusi kovimmalla äänellä, päätti mitä tehdään.
Vaikuttaa vähän rosvojoukon touhuilta...
Verneri Lehtimäkikö se siellä uhkaili?
Se rikollinen on syylinen sotaan.
Valtion kassa.
Punakaartilaisillakin oli usein viinapullo mukana, ei se mikään ihme että punikeilla oli usein ilmiriita keskenään. Juoppoja, rosvoja, hanttapulimiehiä ja näillä piti vallankumous tehdä?
Omia tapettiin kuitenkin runsaasti ja venäläisiä ei juuri laisinkaan. 1920-luvulla valkoinen ja etenkin ruotsinkielinen lahtari antoi töitä mieluummin venäläiselle kuin omilleen eli suomenkielisille suomalaisille.
ON SE PORUKKAA.