ilman alkoholia ja lähes 2 kuukautta ilman tupakkaa. Nämä on varmaan tilapäisiä taukoja en tiedä pystynkö olemaan lopullisesti erossa kummastakaan. Jos tulee joku stressaava tilanne niin alkaa kyllä tehdä tupakkaa mieli.
Ainut ero ehkä minkä olen huomannut niin ehkä mieliala saattaa olla ihan aavistuksen parempi ja olen sitä mieltä että se johtuu alkoholin käyttö tauosta koska joskus tuntuu että maailman asioita ois kiva mietiskellä tupakka suupielessä että se tuskin vaikuttaa mielialaan negatiivisesti.
Ainut ero ehkä minkä olen huomannut niin ehkä mieliala saattaa olla ihan aavistuksen parempi ja olen sitä mieltä että se johtuu alkoholin käyttö tauosta koska joskus tuntuu että maailman asioita ois kiva mietiskellä tupakka suupielessä että se tuskin vaikuttaa mielialaan negatiivisesti.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älä missään tapauksessa ota kumpaakaan noinkin pitkän tauon jälkeen. Se on vaan se tunne joka on valheellinen, olen pitänyt itsekin taukoja ja sitten hiipii ajatuksiin, että jos vähän maistelis että rentoutuis tai jotain sinnepäin, kun olen ottanut, se menee ihan överiksi ja kestää jopa viikon selvitä siitä morkkiksesta niin henkisestä kuin fyysisestä, kroppa ei tahdo enään palautua ja se on niin karmeeta se palautuminen, viimeksi ajattelin ottaa kovaan flunssaan "vähän lääkettä" .
Siinä lääkitessä meni muisti, hajosi kallis lamppu, peili meni rikki, vaimo vei rahat ja kortit.
Kolme asiaa oli kärsittävänä, flunssa paheni, kun palellutin vielä itseni, krapula ja tappelu vaimon kanssa. Siitä on viikko aikaa ja nyt alkaa pikkusen helpottaan.
Se on se "hieno ajatus" otan pikkusen kuppia ja polttelen savuja ajatus joka ei pidä paikkansa, vaan pettää joka kerta.
Nyt päätin että se on loppu kokonaan, mulle ei ole ollut siitä mintään muuta kuin harmia.
Saimme toisen lapsen lapsen ja viina ja tupakka saa nyt jäädä loppuelämäksi.
Tietysti on niitäkin jotka voivat ottaa pikkusen konjakkia illalla ennen nukkumaan menoa tai lasin viiniä, pitäköön harrastuksensa, viina ei ole silti kenellekkään välttämätöntä.
Lue kirjoitukseni tuolta alta.
Kyllä viinaa kannattaa ottaa aika pian, koska elimistösi on viinaan tottunut ja kaipaa sitä.
Voi ottaa ihan vähän vaan, sen verran että saa viinan maun suuhunsa. Kaataa vaikka 2 kpl 4 CL drinkkejä raakaa votkaa lasiin, ja juo ne. Tuollainen 8 CL ei tee kenestäkään vielä alkoholistia.
Pysyy elimistöllä kuitenkin tuntuma viinaan, ja siihen että se on hyvä lääke moniin pikkusairauksiin.. Ja se auttaa myös masennuksessa ja keväällä tulevissa alakuloisuuden tilanteissa.
Mulloon jo sata päivää takana raitista elämää , muutamaa kaljaa ei lasketa - eihän ?
Kuukausi ilman alkoholia on liian lyhyt aika päätellä mitään. Mutta jo kuuden viiva kahdentoista kuukauden kohdilla (jotka ovat tosi lyhyitä aikoja nekin) alat huomaamaan, että elämää on ja kiksejä saa muualtakin kuin ALKO kirjaimiin tuijottaessa. Pitää vaan keksiä korvaavaa tekemistä vaikka se olisi sontaa, ja uskoa siihen, kuin pyörittää peukaloita ja ähistä prkle kun on tylsää. Ei. Viinaton elämä ei ole tylsää.
Mutta pitää olla myös m u n a a ja selkärankaa ja itsepäisyyttä jättää se alkoholi. Itse tein niin omin päin noin kahdeksantoista vuotta sitten. Parinkymmenen vuoden liian säännöllinen ryyppääminen alkoi kyllästyttää. Ei. En tehnyt raittiuslupauksia. Päätin vain, että nyt tulee tauko toistaiseksi, kestäköön se useita kuukausia. Mutta jo vuoden kuluttua tiesin, että voin olla ilman alkoholia hamaan tappiin. Keväällä siitä tulee kahdeksantoista vuotta.
Raittiuteen ei siis tarvitse vertaistuki kuvioita, a-klinikoita, minnesoteja, kiukkuista akkaa... Toki ne joillekin hyväksi. Mutta yksinkin pystyy jos tahtoa on!
Ai tupakka? Noooooooo - siitä en ole luopunut vaikka katkolla se on (muka) joka päivä. Ehkä huomenna?
Onneks olkoon päätöksestäsi. Et ole mitään menettänyt vaikka et ole ottanut.
Itse join yli 10 v melkein yötä päivää, aina kun vain jostain sai. Ja pilasin äitini ja isäni terveydenkin siinä samalla kun he murehtivat hullua juomistani ja pelkäsivät milloin tulen oven taakse. Kärsimykset äidilleni ja isälleni on asia jota kadun koko elämäni. Ensin pilata oma ja sitten heidän elämä jotka sinua ovat lapsesta asti rakastaneet, eivätkä silti koskaan lakanneet rakastamasta. Häpeän sitä elämää vaikka siitä on jo muutama vuosikymmen aikaa. Ihmettelen joidenkin "kerskaamista" sellaisella sekoilulla, "olin minäkin kova jätkä" tyyliin. Raukka minä olin ja pelkuri. Varsinkin uskoontulleet pikkusen tahtovat kerskailla kautta rantain asiasta, uskoontuloa en silti moiti, sen avulla itsekin pääsin normaaliin elämään.
Humalassa oleminen on keinotekoista, siitä pitää ennemmin tai myöhemmin selvitä, jos ei nyt sitten halua juoda samantien itseään hautaan, niinkuin minulla oli suuntana.
minä ole ollut jo pitkään ilman viinaa, nykyään vedän suoneen ko biletän Terveisin jartsa
Tietysti se on hyvä että pitää taukoja humalassa olemisesta. Se on aina hyvä. Suhde alkoholiin ja humalaan on kuitenkin muututtava ettei ne mielikuvat provisoidu aivoissa houkuttaen juomaan ja polttelemaan. Jos meinaa vähän ottaa tai poltella, niin kannattaa asettaa selvä sääntö juomiselle esim. että 24 pientä keskiolutpurkkia pitää riittää 2 kuukautta ja samoin yksi aski tupakka tulee riittää 2 kuukaudeksi. Ja sitten tulee pysyä asettamassaan säännössä, muuten juopottelu lisääntyy vaan vastarannasta.
Omat voimat riittää vain vähään.
KUinka sinäkin säännöstelet noita määriäsi?
Miksi sitten otat ollenkaan?
Älä valehtele itsellesi. Kokemusta on.
Osta Cokista mielummin.
Juuri noin kun sanoin. Ei mun olekaan pakko ottaa, mutta suhtautuminen humalatilaan on muututtava.
Tupakka on itse perkeleestä. Olin jopa puoli vuotta polttamatta ja aloitin uudestaan. Sitten lopetin taas savustamisen, mutta älysin lopettaa samalla kaljoittelun. Nyt on takana raittiutta nelisenkymmentä vuotta. Kyllä kannatti.
Olisipa silloin ollut sähköhöyrystin, vaikka en sitä lopulta tarvinnutkaan.
Tupakka on ollut mulle aina sellainen nautinto johon en ole jäänyt kiinni koskaan. Nyt en muista milloin viimeksi poltin sikarin. Siitä voi olla kaksi ja puoli vuotta. Viinaa olin ottamatta 25 vuotta. Silloin ennen sitä saatoin juhlia aamusta iltaan, mutta silloin oli kauhean hyvä kunto opiskeluaikana.
Nyt en ota kuin maksimissa kolme annosta toisinaan. Joskus yhden tai kaksi, mutta 24 purkkia on riitettävä vähintään 2 kuukautta. Että semmosta
Raitistelu johtaa ennemmin tai myöhemmin vakavaan homoiIuun.
muttei kerta homoksi tee ja kymmenestä kerrasta se nollautuu!
Meillä on velipoika ollut 1,5 kk pakkoraittiina jo 6 viikkoa. Jalka on nivelsiteiden takia kipsissä ja ainoa sallittu liikkumaväline on pyörätuoli. Ei mitään mahdollisuutta päästä omalla autolla Alkoon.
Edelliset 5 vuotta on mennyt noin 5..10 pulloa kirkasta viinaa viikon aikana. Täydellistä itsensä rikkomista, ja tieträä itsekin, mutta ei pysty lopettamaan millään.
Nyt on itsekin tyytyväinen kun katko on tullut. Mutta silloin tällöin mainistee jo, että "aloittaa kohtuukäytön kun paranee". Sellaista ei vain ole hönen kohdallaan. Sama viinavauhti palaa viikossa, kun juotavaa on litroittain edessä tarjolla. ja kaikki juodaan mitä talosta löytyy.
Onko kellään mitään vinkkiä, mitä voisi koettaa, ettei kierre lähtisi uudelleen käyntiin? Kolmen viikon päästä kipsi poistetaan.
minkäs tolle, jos aikuinen päättää juoda. useimmillä meillä juopoilla tuo kohtuukäyttö kestää vain joitain kymmeniä minuutteja.
Psykoosia pukkaa, kun lopetatte.
Useampikin tuttu yli 60-vuotias nainen, ne ovat täysiä kirkkaan viinan deekuja olleet jo vuosia.
Työkyvyttömyyseläke tai puolison kuolema, niin siitä alkaa Tapio-viinapulloen kantaminen kotiin, 0.7 L lesteinä. Mikään ei saa ainakaan noita naisia lopettamaan viinan juomista, pullo menee päivässä, eikä usein edes riitäkään.
Pitkään tulee olla täysin raittiina, ettei juomareaktio puhkee ensimmäisestä ryypystä alkoholia. Niin kauan selvinpäin että kaikki solumuisti viinasta on hävinnyt. Kun lopettaa päissään olemisen, niin se on itsestä lähettävä. Jos itse haluaa lopettaa, niin sitten onnistuu paremmin.