Kuulin tänään että hyvän ystäväni poika on kuollut liikenneonnettomuudessa.
Ehkä tästä pääsisi jotenkin yli, mutta kun hän menetti muutama vuosi sitten kaksi poikaansa vuoden
sisällä, myöskin onnettomuuksissa. Hänellä on nyt yksi poika jäljellä.
Liikaa yhden äidin kestettäväksi.
Miten helvetissä osaan häntä lohduttaa???
Ehkä tästä pääsisi jotenkin yli, mutta kun hän menetti muutama vuosi sitten kaksi poikaansa vuoden
sisällä, myöskin onnettomuuksissa. Hänellä on nyt yksi poika jäljellä.
Liikaa yhden äidin kestettäväksi.
Miten helvetissä osaan häntä lohduttaa???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yhdessä itkemällä, muuta tietä eikai ole.
Ole läsnä, se riittää siihen hetkeen. Sanoja ei tarvita. Kun murhe on toisen murtanut, sanat eivät edes mene perille. Anna toisen näyttää tunteet, ota itku vastaan.
Kun akuutti vaihe on ohi. KUUNTELE, KUUNTELE JA TAAS KUUNTELE. Saat varmaan tosi usein kuulla samoja asioita - surevalle tosi tärkeitä. Ja hänelle on tärkeää saada tulla kuulluksi. JAKSA KUUNNELLA! Suruprosessin läpikäyminen on käynnistynyt, joten tuolloin tarvitaan ihmistä joka jaksaa kuunnella.
EnsimmäiNen vuosi on kamala. Kaikki tärkeät asiat muistaa: syntymäpäivät, joulu, juhannus tms... Silloin muistellaan niitä asioita.
Kun ensimmäinen suruvuosi on takana, ikäänkuin yksi kehä on käyty läpi. Suru saa uutta ulottovuutta. Pikku hiljaa suru muuttuu... Menetyksen muistaa, mutta se ei enää ahdista IHAN joka hetki. Pikku hiljaa sureva alkaa ajatella huomista päivää ja sitä mitä päivään kuuluu ja "mitä teen ensi kesänä/talvena"...
Suru vaatii aikansa. Jaksa olla läsnä! Se on raskasta.
Totuus on se, että kun kerran tänne on synnytty, kerran täältä myös lähdetään -kaikki me ja kukapa meistä lähtöaikamme tietää.
VOIMIA SINULLE, JAKSA OLLA LÄSNÄ SUREVALLE!