Tiedä sitten kuuluuko tämä edes tähän kategoriaan.
Haluaisin tietää onko olemassakaan muita joilla on yhtä onneton suuntavaisto kuin minulla? Vastaan ei ainakaan ole tullut liki 30 vuoden aikana.
Olen muuten täysin "normaali" nainen, mutta suuntavaistoni on täysin olematon. Kuulostaa ehkä vähäiseltä ongelmalta, mutta aiheuttaa kyllä melkoisesti pulmia.
En pysty lainkaan hahmottamaan paikkojen sijainteja toisiinsa nähden. Opin monen kertauksen jälkeen reittejä, mutta auta armias jos poikkean reiteiltä... Asun maaseudulla, ja vei vuosikausia että opin kulkemaan lähimmässä kaupungissa eksymättä. Nytkään ei tosin auta paljon keskustasta harhautua...
Mieleeni jää asioita, kuten risteykset, (miten niissä esim. ajetaan) mutta jonkin ajan kuluttua, vaikka muistaisinkin miltä risteys näyttää, minulla ei ole aavistustakaan missä se sijaitsee.
Autolla ajaminen on hankalaa kun en pysty ennakoimaan tulevaa. Puolet ajasta kun olen enemmän tai vähemmän eksyksissä.
Tavalliselle ihmiselle on jokseenkin mahdotonta ymmärtää tilannettani, esimerkiksi autokoulun opettajani luuli aikoinaan että pilailen. No, joutui sitten toteamaan, etten tosiaan opi ajamaan kuin tiettyjä reittejä ilman opastusta.
Haluaisin siis tietää, onko muilla samanlaisia ongelmia..?
Asiasta on vaikea puhua, koska itsestänikin tuntuu välillä ettei tämä voi olla niin vaikeaa. Mikä ihme minussa on vikana.
Muita suuntavaistottomia?
15
3636
Vastaukset
- yksi
Minulla oli sama tilanne aikoinaan autokoulussa, en oppinut reittejä - tosin en edes asunut siinä kaupungissa. Minunkin suuntavaistoni on huono ja hätäännyn helposti suureen kauppaan tai virastoon tai sairaalaan mennessäni, osaanko takaisin. Mutta minulla on hyvä karttamuisti, eli nähtyäni reitit kartalta, ymmärrän suunnatkin. Kartan kanssa osaan minne vain vieraassakin kaupungissa, mutta paluureittejä en muista ilman karttaa. Auttaisiko sinulla kartta? Ymmärrän täysin, että autoilu on sinulle hankalaa, itse en enää aja.
- -dive-
Minulla on myös aina ollut aivan onneton suuntavaisto. Autolla ajamista nyt pelkään muutenkin, mutta esim. kotikulmilla liikkuessa on tosi noloa, kun joku kysyy reittiä jonnekin - tiedän paikan ihan hyvin, mutta en saa hahmotettua, miten se sijoittuu. Joskus jos ei ole kiire, saatan lähteä oppaaksi (tosin sillä varauksella, että reitti saattaa mutkitella melko lailla ;)).
Minulla on muitakin neuropsykologisia ongelmia, mutta tosiaan, et ole yksin. Minua on auttanut kyllä tuon koiran kanssa lenkkeily - omiin maastoihin kyllästyy, ja lähtee valloittamaan uusia. Siinä on oppinut, ettei eksyminen niin kauhean pelottavaa ole, ja aina selviää bussipysäkkejä seuraamalla tai taitavammilta kysymällä :). - en nyt muista...
Mutta olisinkohan lukenut joskus jotakin varsin saman kaltaista, tokko sentään Oliver Sacksin kirjasta Mies joka luuli vaimoaan hatuksi, mutta jostakin muualta. Joskus taisi tulla TV:sta juttua naisesta, joka kuvasi tilan hahmotustaan siinä määrin puutteelliseksi/erikoiseksi, että esim. taloissa saattoi ykskaks "ilmestyä ennestään näkymättömiä" huoneita ja/tai ovia jne. Kyseinen henkilö oli jo tottunut ilmiöön ja oppinut käyttämään joitakin apukeinoja hallitakseen (ainakin ulkopuolelta arvioiden) kaoottisen oloista todellisuuttaan.
Tilanne on varmasti vähintäänkin kiusallinen, puhtaasti käytännön syistä ja ehkä se käy toisinaan itsetunnollekin (helppo virhetulkita nk. "tyhmyydeksi"). Toivottavasti en kuulosta hölmöltä, mutta olisi kiinnostavaa lukea enemmänkin tästä ominaisuudestasi, esim. onko tilanne ollut aina tämä? - yksi
En usko, että sinussa se olisi vika, vaan luontainen suuntavaiston puuttuminen, joka taas voi olla erittäin hyvä esimerkiksi kehitysvammaisella ihmisellä. Meille on annettu niin erilaisia taitoja ja lisäksi tuo maaseudulla asuminen evää suuntavaiston kehittymistä kaupunkiliikkumiseen. Onko mahdollista, että ajaisit vain tiettyjä tuttuja reittejä ja kaupungissahan lyhytet matkat voi sitten kävellä.
- Jeesus
Sinänsä onnekasta, että satut elämään nykyaikana, viidakossa olisi voinut olla hieman hankalaa...
"Normaalisti" reitti muistetaan jopa yhden kulkemiskerran jälkeen. Ilmeisesti hippocampuksella on tässä merkittävä rooli, vaikkakin on mahdotonta väittää että sinun ongelmasi olisi juuri tästä kiinni.- Suunnat sekaisin
Ensinnäkin hauska kuulla etten ihan yksin sentään ole. -dive- et uskokaan, miten tutulta tuo bussipysäkkien seurailu kuulostaa. Jotenkin vaan aikoinaan kuvitteli ettei sitä nyt enää aikuisena tarvitsisi harrastaa... Enkä nyt toki suurimmalta osin niin toimikaan. Kuten sanottu reitit kyllä jäävät riittävällä kertauksella päähäni. Soveltaminen on vaan vaikeaa. Uusien paikkojen hahmottaminen.
Multa on kanssa turha kysellä suuntaneuvoja. Vaikka kyseessä olisi aivan tuttu paikka, sinne ei kyllä kukaan mun neuvoilla löydä (ellei kysyjä omaa yliluonnollisia kykyjä). Näen kyllä paikan mielessäni, mutta usein jo suunnan osoittaminen vaatii melkoista miettimistä. Paitsi jos satutaan olemaan jonkin reittini varrella. Ja sitähän ei tapahdu koskaan...
Kartat ovat kyllä vuosien varrella tulleet tutuksi. Kyllä sitä melkein pitää uuteen paikkaan suunnistaessaan joko turvautua karttaan tai (todella kärsivälliseen) neuvojaan.
Sinänsä en usko että maaseudulla asuminen suuremmin ongelmaani vaikuttaa. Ensinnäkin maaseudulla tarkoitin lähinnä taajamaa, en siis aivan peltojen keskellä asu. Olin turhan epäselvä.
Kaupungissa käyn päivittäin. Ja esimerkiksi aivan samoissa olosuhteissa kasvaneella veljelläni ei ole mitään tämän suuntaisiakaan ongelmia.
- en nyt muista - Kyllä vain, olen aina ollut aivan samanlainen. Jossain vaiheessa uskoin että tämä menisi ohi, mutta eipä se taida. Kyllähän tämän kanssa oppii elämään, mutta rajoittaahan outo ominaisuuteni. Pitää tehdä melkoisesti alkuvalmisteluja. Joitakin vuosia sitten minun oli mentävä työhaastatteluun parinkymmenen kilometrin päähän (uusi paikka, ei minkään turvallisen reittini varrella). Valmistauduin ajamalla reitin veljeni kanssa pariin otteeseen. Onnistuin kuitenkin eksymään jo menomatkalla pariin otteeseen, ja lopulta piti kysyä kohdalle sattuneelta rekkamieheltä, missä hitossa olen...
Kaikkeenhan sopeutuu, ja ihmisillä on paljon pahempiakin ongelmia, mutta kyllä olisi elämä helpompaa jos olisin tämän asian suhteen normaalimpi. - vaimo
Suunnat sekaisin kirjoitti:
Ensinnäkin hauska kuulla etten ihan yksin sentään ole. -dive- et uskokaan, miten tutulta tuo bussipysäkkien seurailu kuulostaa. Jotenkin vaan aikoinaan kuvitteli ettei sitä nyt enää aikuisena tarvitsisi harrastaa... Enkä nyt toki suurimmalta osin niin toimikaan. Kuten sanottu reitit kyllä jäävät riittävällä kertauksella päähäni. Soveltaminen on vaan vaikeaa. Uusien paikkojen hahmottaminen.
Multa on kanssa turha kysellä suuntaneuvoja. Vaikka kyseessä olisi aivan tuttu paikka, sinne ei kyllä kukaan mun neuvoilla löydä (ellei kysyjä omaa yliluonnollisia kykyjä). Näen kyllä paikan mielessäni, mutta usein jo suunnan osoittaminen vaatii melkoista miettimistä. Paitsi jos satutaan olemaan jonkin reittini varrella. Ja sitähän ei tapahdu koskaan...
Kartat ovat kyllä vuosien varrella tulleet tutuksi. Kyllä sitä melkein pitää uuteen paikkaan suunnistaessaan joko turvautua karttaan tai (todella kärsivälliseen) neuvojaan.
Sinänsä en usko että maaseudulla asuminen suuremmin ongelmaani vaikuttaa. Ensinnäkin maaseudulla tarkoitin lähinnä taajamaa, en siis aivan peltojen keskellä asu. Olin turhan epäselvä.
Kaupungissa käyn päivittäin. Ja esimerkiksi aivan samoissa olosuhteissa kasvaneella veljelläni ei ole mitään tämän suuntaisiakaan ongelmia.
- en nyt muista - Kyllä vain, olen aina ollut aivan samanlainen. Jossain vaiheessa uskoin että tämä menisi ohi, mutta eipä se taida. Kyllähän tämän kanssa oppii elämään, mutta rajoittaahan outo ominaisuuteni. Pitää tehdä melkoisesti alkuvalmisteluja. Joitakin vuosia sitten minun oli mentävä työhaastatteluun parinkymmenen kilometrin päähän (uusi paikka, ei minkään turvallisen reittini varrella). Valmistauduin ajamalla reitin veljeni kanssa pariin otteeseen. Onnistuin kuitenkin eksymään jo menomatkalla pariin otteeseen, ja lopulta piti kysyä kohdalle sattuneelta rekkamieheltä, missä hitossa olen...
Kaikkeenhan sopeutuu, ja ihmisillä on paljon pahempiakin ongelmia, mutta kyllä olisi elämä helpompaa jos olisin tämän asian suhteen normaalimpi.Miehelläni ei ole suuntavaistoa oikeastaan ollenkaan.
Eikä itsellänikään ole mitenkään hyvä suuntavaisto.
Niinpä olemmekin olleet monesti oudoissa paikoissa eksyksissä. - Irja
vaimo kirjoitti:
Miehelläni ei ole suuntavaistoa oikeastaan ollenkaan.
Eikä itsellänikään ole mitenkään hyvä suuntavaisto.
Niinpä olemmekin olleet monesti oudoissa paikoissa eksyksissä.Kiva kuulla, että on muitakin. Mun pitää kulkea reitti about kolme kertaa ennenkuin opin sen. Olen myös tosi huono matematiikassa. Olen ajatellut niin että se liittyy yleisesti älykkyyteen, mutta ehkä se on jotain muuta?
- avaruudellinen
Irja kirjoitti:
Kiva kuulla, että on muitakin. Mun pitää kulkea reitti about kolme kertaa ennenkuin opin sen. Olen myös tosi huono matematiikassa. Olen ajatellut niin että se liittyy yleisesti älykkyyteen, mutta ehkä se on jotain muuta?
Ongelma ei liity älykkyyteen, vaan avaruudellisen hahmottamisen taitoon, jossa ihmiset ovat kovin erilaisia. Suunta- ja tila-aisti on yksi perusaisteistamme. Ongelma saattaisi tarkentua neuropsykologisilla tutkimuksilla, luultavasti siihen liittyy lievää rakenteellista poikkeavuutta, jolla ei sinänsä ole enempää merkitystä. Apukeinoja selviytymiseen varmasti joudut hakemaan. Jos se haittaa esim. pärjäämistä opinnoissa tai työssä niin sitten kannattaisi selvittää enemmän.
- GOYATHLAY
avaruudellinen kirjoitti:
Ongelma ei liity älykkyyteen, vaan avaruudellisen hahmottamisen taitoon, jossa ihmiset ovat kovin erilaisia. Suunta- ja tila-aisti on yksi perusaisteistamme. Ongelma saattaisi tarkentua neuropsykologisilla tutkimuksilla, luultavasti siihen liittyy lievää rakenteellista poikkeavuutta, jolla ei sinänsä ole enempää merkitystä. Apukeinoja selviytymiseen varmasti joudut hakemaan. Jos se haittaa esim. pärjäämistä opinnoissa tai työssä niin sitten kannattaisi selvittää enemmän.
avaruullinen hahmottaminen. tähdistäkäkä navikoit.
avaruudellinen on väärä termi. ala vuotto on ennen ylä vuottoa. maantieteellisesti tiedät sijaintien olevan pohjois. suomessa. olet parantunut.
- Suuntavaistoton karttariipp...
Olipas yllätys lukea tämä ketju. Olen suuntavaistoton, enkä vieläkään tunne esimerkiksi oikopolkuja omalla asuinalueellani. En hahmota koko aluetta vieläkään kunnolla, vaikka olen asunut siellä 10 vuotta. (okei, tiet lisäksi kiemurtelevat, menevät puoliympyröinä ja ristiin rastiin)..
Minut on pelastanut pääkaupunkiseudun asukkina reittiopas ja pääkaupunkiseudun karttapalvelu.
Tulostan yksinkertaisesti pysäkkilistan, jos olen menossa jonnekin outoon paikkaan ja kannan sitä mukana ne 3-4 kertaa, ennenkuin opin missä on jäätävä pois.
Minulla on lisäksi ilmiömäisen huono huomiokyky. Minulta saattaa jäädä huomaamatta kokonaisen rakennuksen katoaminen tai ilmestyminen tutun reitin varrelle ennenkuin pitkän ajan päästä!
Älykkyysosamääräni on kuulemma todella korkea, mikä jaksaa hämmästyttää minua:-)
Vierailla paikkakunnilla kuljen kartan kanssa. Sillälailla pärjää hyvin. Katsoo aina risteyskohdissa mitä katukylteissä lukee...- yksi
todellakaan ole este muuten hyvälle älykkyydelle tai voihan sitä kutsua älykkyyden yhdeksi osalajiksi, joka osalta meistä puuttuu. Itse älyän suunnat todella nopeasti kartan avulla ja hahmotan asuinympäristöni tosi hyvin, kun olen niin paljon tutkinut sitä kartasta (muutto muutama vuosi sitten). Lievästi kehitysvammainen veljeni tajusi suunnat luonnostaan, ei tarvinnut karttoja. Se oli hänen lahjakkuuttaan.
- Anonyymi
Minä! Maalla asuneena muistan hyvin metsäreitit, mutta kaupungissa ja isoissa rakennuksissa kulkeminen on ihan hirveän hankalaa. Kaikki näyttää silmiini samalta ja unohdan heti mistä olin tullut. Lisäksi jännitän uusia tilanteita/paikkoja niin se ei nyt ainakaan auta muistia ja keskittymistä.
Muutto uudelle paikkakunnalle edessä sekä opiskelu uudessa isossa koulussa... ahdistaa jo hieman valmiiksi. Olisipa sisätiloille oma navigaattori! Mutta ehkä tämä tästä. Aina voi kysyä apua. - Anonyymi
En tiedä, mutta mieleen tulee, että onkohan tämänkaltaisilla ihmisillä myös tärkeää, että asiat ovat ennakkoon suunniteltuja ja mennään aina "ohjelman mukaan" eikä poiketa siitä, kun taas toiset ovat "dynaamisia" ja menevät ottaen vastaan mitä eteen tulee ja toimivat sitten sen mukaan. Jos nyt yhtään ymmärsitte, mitä koetan sanoa...
- Anonyymi
Tässä toinen joka eksyy helposti . Joudun opettelemaan reitin moneen kertaan, aina samaan suuntaan. Sivuteitä en voi ajatellakaan.Autokoulussa opettaja ajatti neljä kertaa samaan risteykseen ja kysyi missä ollaan. Hän ajatti eri suunnasta eri katuja siihen. Sanoin etten tunne paikkaa jolloin hän totesi että sinulla ei todellakaan ole suuntavaistoa.Liikennemerkit ja säännöt ym hallitsen, ainoastaan paikat joudun opettelemaan.
Isot sairaalat ja laitokset hirvittää koska siellä on vaikea hahmottaa missä on. Onneksi on hyvä lukutaito ja puhetaito joilla olen pärjännyt.Älykkyyteen ei tuo ole vaikuttanut enkä ole siihen ongelmaan jäänyt, tiedostanut puutteeni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271888
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1281874Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231838Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851620Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?601442Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201256Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381150- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127