Tämän keskustelun aiheena on ainoastaan se,mitä YHTEISTÄ uskovilla ja ateisteilla on.
Eli ei toisen mollaamista,vaan ihan avointa ajattelua. Ehkä uskovat ja ateistit huomaavat että se "toinen puoli" on muutakin kuin "kaikki se hyvä mikä MEILLÄ ON käänteisenä".
Joka ensimmäisenä loukkaa toista ajatustapaa ajattelevaa on natsi!
Uskovat saavat toki kehua ateisteja ja toisinpäin!
Let's rock.
Eli ei toisen mollaamista,vaan ihan avointa ajattelua. Ehkä uskovat ja ateistit huomaavat että se "toinen puoli" on muutakin kuin "kaikki se hyvä mikä MEILLÄ ON käänteisenä".
Joka ensimmäisenä loukkaa toista ajatustapaa ajattelevaa on natsi!
Uskovat saavat toki kehua ateisteja ja toisinpäin!
Let's rock.
Vastaukset 16
Vanhimmat
jo sinänsä ovat jonkun mielestä henkilökohtainen loukkaus lienee keskustelu hieman hankalaa.
Tietynlaisessa uskovaisuudessa (uskonnosta riippumatta) on usein sellainen hyvä puoli että pyritään kehittymään ihmisenä parempaan suuntaan. Tunnustetaan oma vajavaisuus ja pyritään kohti jotain moraalista hyvettä.
Itse pyrin ateistina lähemmäs elämän ydintä, kohti eräänlaista "pyhyyttä".
niin Rausku minäkin ajattelen. Sekoilin hetken erään kirkon piirissä juuri tuota pyhyyttä etsimässä. Olo siellä kävi mahdottomaksi, kun ylösnousemusteoria oli mhadoton allekirjoittaa. On vähän tyhjä olo, varsinkin, kun lapsuus tuli vietettyä aika uskonnollisessa ympäristössä. Korven tytölle kirkkoon pääsy oli suurta juhlaa. Koti ei kyllä ollut uskonnollinen. Kirkoissa on jotain sellaista pyhää, mitä muualta ei löydä. Joittenkin ateistien tiukka biologisuus myös harmittaa, eikä vastaankaan osaa väittää. Hyvyys, kauneus ja totuus arvoina voi toki kuulua ja kuuluukin monen ateistin elämään ja maailmanselittämisessä ovat paljon johdonmukaisempia kuin uskovaiset.
Yhteistä on esimerkiksi lasten kasvatuksessa: haluamme kai kaikki lapsistamme empaattisia, toiset huomioon ottavia, rehellisiä ja ylipäänsä mukavia. Raamattuun uskovat löytävät varmasti tuolle perusteluita Raamatusta ja Koraaniin uskovat Koraanista, mutta vaikka perustelut eroavat on tavoite sama.
Ihana keskustelun avaus :)
Eiköhän meillä lopulta ole paljon enemmän yhteistä kuin eroja. Uskoisin, että kaikki ihmiset kaipaavat muiden ihmisten seuraa, haluavat rakastaa ja tulla rakastetuksi. Yllättävän paljon ovat myös moraalikäsityksemme samanlaisia (ainakin, jos Suomessa pysytään), vaikka niiden teoreettinen pohja saattaakin olla eri. Vielä enemmän toimintamme käytännön moraalikysymyksissä on yhtenevää, tai ei ainakaan tunnu uskosta riippuvan.
Me kaikki tunnemme samoja tunteita, olemme onnellisia ja surullisia, koemme kipua, menetyksen tuskaa ja onnistumisen iloa. Useimmat meistä yrittävät tehdä oikein ja kaikki tekevät joskus väärin.
Ihmisinä olemme kaikki yksilöitä, uskovina ja ateistena olemme kaikki pohjimmiltamme ihmisiä, kovasti toistemme kaltaisia.
Kaikki haluavat tehdä maailmasta, yhteiskunnasta, itsestään paremman.
Erot ovat siinä, miten nämä asiat saavutetaan.
Hihhulilla on geneettistä eroa vain 9% simpanssista ja 10% ateisteista...
...ja väärään suuntaan
Tämä paikka piti kai pitää puhtaana moisesta.
Eikö sinulla ole mitään hyvää sanottavaa uskovaisista?
Uskovaiset ovat ihmisiä.
Ateistit ovat ihmisiä.
Molemmat haluavat tehdä maailmasta paremman paikan.
Molemmat haluavat syödä ja nukkua ja elää elämänsä tavalla jolla haluaa.
Ateisti haluaa että uskova hyväksyy hänen ajattelutapansa ja saisi näiltä rauhan.
Uskova haluaa että ateisti hyväksyy hänen ajattelutapansa jotta saisi jatkaa uskomistaan hyväksyttynä.
Riidat tulevat siitä,että eturistiriidan vuoksi kummankin on mahdoton toteutua. Ateisti ja uskova suuttuu siitä,että joku ei hyväksy hänen tapaansa elää ja olla.
Oikeus tähän on meillä kaikilla.
Sääli,että se on mahdotonta.
Voisihan se ero olla suurempikin
Uskovan ja ateistin ero: Uskova ilmaisee, mihin hän haluaa uskoa, ateisti taas ilmaisee, mihin hän ei halua uskoa. Siis positiivisen ajattelun määrässä on se ero.
papin virkaa tekevältä pastorilta olisi puuttunut halua uskoa, mutta niin vaan on usko persoonallisen ylimaallisen luojaolennon olemassaoloon mennyt.
Nyt voisimme koittaa määritellä, mikä olisi paras tapa elää suhteessa eroaviin maailmankatsomuksiin. Kaikki ovat varmaan sitä mieltä, että olisi "hyvä" jos kaikki saisivat pitää maailmankatsomuksensa. Eikös Jeesuskin painottanut että ei sovi muille tehdä mitään mitä ei soisi itsellekään tehtävän? Tämä opetus on järkeenkäypä varmaan kummallekin osapuolelle. Parempi maailma syntyy jo pelkästään tällä opilla. Kaikki siis noudattamaan.
Mitä sitten pitäisi tehdä, kun on löytänyt mielestään muita paremman jutun, ja haluaa sitä tuputtaa sitä sydämensä kyllyydestä? Mielestäni hörhöjen kuvaus valotyöstä sopii tähän hyvin. Valotyöntekijä "valaisee" ympäristöään. Hän auttaa ihmisiä näkemään paremmin ympärilleen. Nähdessään paremmin ympärilleen, ihmisen on helpompi päättää mitä hän haluaa seuraavaksi tehdä. Älkäämme tuputtako, valoittakaamme vain asioita eri puolilta ja kunnioittakaamme toisten valintoja.
Perus kristinuskon kompastuskivi on siinä, että raamatussa ei selvästi sanota että kaikki ihmiset pelastuvat. Ateistit uskovat että oli ihmisen kohtalo kuoleman jälkeen mikä tahansa, se on kaikille yhteinen. Kristinusko tekee kuolemasta eriarvoisen ihmisille ja se saa osan uskovista toimimaan pelon vallassa.
Toinen mikä hankaloittaa keskusteluja uskovien ja ateistien välillä on jumalkäsityksen epämääräisyys. Jokainen kristitty täten tulkitsee Jumalan omalla tavallaan. Koko Jumala sana on kärsinyt pahan inflaation, ja monet ateistit ovat karvat pystyssä pelkästään kuullessaan mokoman sanan.
Oma mielipiteeni on selkeästi se että Jumala = Universumi = rakkaus, joten monet keskustelut kristittyjen ja ateistien välillä tuntuvat mielestäni siltä ettei osapuolet edes puhu samasta asiasta, vaikka luulevat niin.
Me haluamme kaikki samoja perusasioita, joten miksi ne on niin vaikeita saavuttaa? Meidän kaikkien tulisi kokoajan antaa itsellemme mahdollisuus viisastua. Uskovat voisivat ottaa tavoitteekseen olla yhtä pyyteettömiä ja rakastavia kuin Jeesus. Ateistit voisivat ottaa idolikseen jonkun muun "hyveellisen" ihmisen ja paahtaa kohti sitä. Ei tämä maailma laakereilla makaamalla parane.
Molemmat ryhmät ovat mielestäni Virallisten Oikeassaolijoiden Klubin (VOK) jäseniä.
Minä olen sitä mieltä kuin olen.Ok.
Mutta miksi mielipiteeni joka on henkoht asia on joillekin ongelma.
Miksi minut esim.asetetaan valtiovallan toimesta eriarvoiseen asemaan koska en ole kirkon jäsen.
Ja miksi jotkut ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan koska ovat kirkon jäseniä.
...olemme vain kuolemaan asti. Sen jälkeen tiemme erkanevat.
Taitaa mennä toistepäin. Kuolema viimeistään tekee meistä kaikista tasa-arvoisia. "Kääriliinoissa ei ole taskuja".