Miksi ihmiset ottaa jo sienneitä ihmisiä?

Oletko kuullut koskaan sanaa rakkaus?

Ei siinä rakkaudet auta, kun joutuu katsomaan toisen kakaroita. Ja fakta on se että et koskaan tule pääsemään sen kakaran ohi. Mun mielestä ihmisen pitäs lisääntyä yhden ihmisen kanssa ja vanhoilla päivillä vasta kattella, sitten eronneita karanneita sinkkuja joilla aikaisempia lapsia. Ei nuorena.

Minulla on kokemusta deittailusta ihmisen kanssa jolla oli aiempia lapsia ja homma kaatu siihen, etten alkanut isäpuoleksi niille. Kyllä joku roti pitää olla. Naisen pitää olla lisääntymätön eikä niin että siennyt joka suuntaan.

mikä tarkoittaa sana sienneitä?

Kaksi eronnutta antaa sitten lapset huostaan ja alkaa tehdä uusia lapsia keskenään?! 😳😂

On se muuten aika tuskastuttavaa, että nämä nykyisin ehkä enemmistönä vaikuttavat sarjamonogaamit tekevät juuri niitä virheitä joita omat vanhempani ja muutama muu jo aaaikoja sitten, ohhoijjakkaa. Sitten markkinoivat omaa elämäntapaansa normina meille heidän omien lastensa kohtaloista kärsineille jälkijättöisinä muinaisina elämäntapaoikeuksina ja -valintoina, sou booring. Sou yawning here.

Tälläisissä tapauksissa ei voi välttyä ongelmilta, aina toisen osapuolen edelliset jälkeläiset kokee huonoa kohtelua.

Alottajalla on kapea maailmankatsomus, minkä johdosta hän todennäköisesti masturboi paljon.

Minulle käy hyvin kumppani jolla on jo lapsia. Jos se on nainen ja lasten tekemisen jälkeen seksi vielä maistuu ja hän on valmis saattamaan maailmaan lisää lapsia, niin mikä ettei. Lapsista on Suomessa pula.

Ei se järvi soutamalla kulu.

Ap:lla on vähän käsitteet hukassa.

Oikea muoto sanasta olisi "siinnyt," ei siennyt. Mutta hän tarkoittaa ihmisiä, joilla on lapsi tai lapsia, jolloin tuo ilmaisu on väärä.

"Siinnyt" ihminen on meistä jokainen. Sana tarkoittaa siis ihmistä, joka on tullut siitetyksi ja on joko sikiö tai jo syntynyt. On siis aika mahdotonta ottaa itselleen puolisoksi ihmistä, joka ei olisi siinnyt. Ellei mene naimisiin vaikkapa robotin kanssa.

Sikiäminen ei siis oikeasti tarkoita synnyttämistä, vaikka sitä virheellisesti joskus siitä käytetään. Eikä varsinaisesti syntymistäkään. Ihmisen sikiäminen on elämän alkamista, siittämisen yhteydessä. Ihminen ei voi "siitä" muulloin kuin sen yhden kerran, kun hän alkaa muodostua sikiöksi. Syntymänsä jälkeen kukaan ei sikiä.

On siis väärä muoto sanoa ihmisestä, että hän sikiää kauheasti, jos hänellä on paljon lapsia. Ne lapset siinä sikiää, eikä nekään muuta kuin jokainen sen yhden kerran.

Tunnetuin muoto on uskontunnustuksessa, jossa sanotaan, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä. Siis Jeesus alkoi "siitä" siellä Marian sisällä, tosin sillä perin ainutkertaisella tavalla eli ilman siittämistä. Niin, tiedä häntä.

Ja tämä tästä. Tulipahan pölistyä, mutta alkoi itteekin kiinnostaa tuo "sienneily."

Jos sinua asia vaivaisi, niin hyvä ettet sellaista kumppania sitten ota. Yritä nyt kuitenkin ymmärtää, että monelle se ei ole millään tavalla häiritsevä asia, ja joillekin se on jopa suuri plussa!

Itse elin vuosia avioliitossa, jossa vaimoni ei voinut saada lapsia. Olin asian tavallaan hyväksynyt, eikä se siis eroon koskaan johtanut. Ero tuli ihan muista syistä. Kun sitten paljon myöhemmin aloin katselemaan naisia, uusia potentiaalisia kumppaneita, niin huomasin että minua viehätti erityisesti naiset, jotka olivat pienten lasten äitejä. Siinä oli niin suuri määrä lämpöä. Ja lapsirakkautta. Tapasin sinkkuaika monta mukavaa naista, joilla jo lapsia oli. Yhteen heistä rakastuin, ja sain samassa paketissa elämääni myös aivan mahtavan lapsen!

Koen olevani todella onnekas. Kaikki eivät onnekkaita ole. Kaikki eivät voi lapsia saada...

Sanoisin, että kaikkea muuta kuin vässykkä. Mutta joillakin on niin suppea maailmankatsomus.

Ja eiköhän tuonkin miehen vaimon lapsi tule elätetyksi ilman kirjoittajaakin. Yleensähän se biologinen isä osallistuu lapsensa elättämiseen.

Ja rahastako tässä aina pitää olla kysymys? Lapsista välittämiseen kuuluu muutakin kuin raha. Kaikki jästipäät ei sitä ymmärrä. Siksi onkin niin paljon murhetta maailmassa.

Monenlaisia tapauksia on. Usein vasta vähän ajan kuluttua huomataan että toisen lapset ja suhteet entisiin elämiin aiheuttaa vastenmielisyyttä ja mustasukkaisuutta. Osa pääsee tämän vaiheen yli ja kunniakkaasti kaatamatta asiaa viattomien niskaan, osalla tyssää siihen, ja osa ratkaisee asian heivaamalla ns ylimääräiset kelkasta. Miehille on varmasti luontevampaa hyväksyä naisen lapset mating effortina kuin naisen miehen rakkauden hedelmiä johtuen osin evolutiivisistä investointiasioista. Muita tekijöitä voisi olla hyvä lapsuus hyvine isäsuhteineen, omillaan toimeentulo ja antoisat muut ihmissuhteet eli ns. oma elämä ja ylipäänsä kulttuuri, jossa miehen rooli omien lasten hoivaajana on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Toiset vaan on mieluisempia kumppaneita ja flaksi käy hyvin useammankin kerran. Osa ei saa ketään tai mitään, osa kelpaa vasta tokalle tai kolmannelle kierrokselle... asioita joihin on lainsäädännöllä vaikea vaikuttaa, vaikka kovin on normipainetta sosiaalisesti sieltä sun täältä.

Mistä kertoo jos naisella 20v kaksi lasta eri isät?Useita aportteja ja useita seksikumppaneita joille raskaana,minusta kertoo että ei kanna vastuuta itsestään eikä myöskään lapsistaan.Helpppo saada seksiä miesten se varmaan tässä salaisuus että kumppaneita riittää.Lapset viikonloppuina lasten isovanhempien hoidoissa että pääsee bailaamaan ja etsimään uusia uhreja miehet eivät ensin tajua edes että perhettä.Kaikki tuntuu kelpaavan mutta näistä naisista ei ole kun kerta käyttöön mutta elatusmaksut voi tulla kalliiksi käyttäjälle,Oikeita satutätejä tälläset naiset ,miehet ie irtonumeroita??

Jos nainen on nuori, kaunis ja viisas, sen ei tarvitse ottaa miestä, jolla on lapsia ennestään. Sama pätee nuoriin, komeisiin ja fiksuihin miehiin. Ei nekään ota puolisoksi muuta kuin lapsettoman.

Sitten kun avioliittomarkkinoilla arvo on romahtanut tai sitä ei ole koskaan ollutkaan, on otettava mitä saa eli se B-luokan puoliso, kun itse on samaa tasoa.

"Sama pätee nuoriin, komeisiin ja fiksuihin miehiin. Ei nekään ota puolisoksi muuta kuin lapsettoman."

Hahhah hah hah sun juttujas. Mä voin kertoa sulle: ottaapas!

Mun mies oli komea 20-vuotias, kun ihastui ja rakastui minuun, ja mulla oli jo lapsi. Lapsesta kerroin heti eka iltana. Kaikki hyvin.

Ollaan oltu avioliitossa jo kolmekymmentä vuotta. Itseäni en arvioi, mutta mies on edelleen komea, fiksu ja kiva. Yhteisiä lapsia ei ole, mutta on jo näitä lapsenlapsia. Edelleen kaikki hyvin.

Sinä saat painua suolle kuvitelminesi. Meihin ei päde sun toiveajattelusi. Ja tunnen muuten aika hemmetin paljon pariskuntia, joissa mies on mennyt yhteen naisen kanssa, jolla on jo lapsi tai lapsia. Ja myös toisinpäin, naisia jotka on ottaneet miehiä, jotka on isiä. Ja fiksuja ihmisiä ovat eivätkä mitään rumiluksiakaan. Että mitähän oikein esitätkään? Silkkaa toiveajattelua tuo tuollainen, yrität halveksia yh-äitejä ja isiä, että heitä muka ei kukaan viisas ja hyvännäköinen ihminen huoli. Katsopa vähän paremmin tätä maailmaa.

30v nainen yritti lähempää tuttavuutta viikonloppuna, viestiteltiin vielä niitä näitä sunnuntaina. Ihmettelin itsekseni miksi on kiinnostunut kun minä olen huomattavasti vanhempi....asia selvisi kyllä, on viiden lapsen yh = ei todellakaan jatkoon

"Sitäpaitsi 20 V mies on vielä niin kloppi, ettei tajua naisista ja parisuhteista mitään"

SINÄ olit sellainen.
Avaa silmäsi kunnolla. Minusta jopa näyttää siltä, että suurin osa miehistä ei ajattele laillasi. Ainakin kun silmäilen ympärilleni. Joka ikinen leski tai eronnut nainen, jolla on lapsia, on mennyt uuteen parisuhteeseen, eikä ne miehet mitään typeryksiä ole. Jos sinä katselet maailmaa vain sieltä ns. alempien kansankerrosten tasolta, voit olla omaa mieltäsi ja ihan vapaasti. Siellä mennään ojista allikoihin, tai sitten ei. Viisastuu sitä joskus tyhmempikin ihminen.

Miehet puhuu ja uhoo, mutta hyvin usein todellisuus on ihan toinen heilläkin. Niitten miesten, jotka kaikkein suurimpaan ääneen retostaa kelpuuttavansa vain lapsettoman naisen, onkin parempi pitää kiinni periaatteestaan. Yhdenkään lapsen ei kuulu asuakaan perheessä, missä äidin uusi mies pitää lasta ylimääräisenä ongelmana. Pahimmassa tapauksessa vihaa tätä lasta, koska ei kykene näkemään lasta syyttömänä lapsena ja kaikkein vähiten mahdollisuutena. Nämä miehet pysykööt mieluummin yksin, ellei sitä lapsetonta naista siihen vierelle löydykään. Sekään kun ei ole mitenkään kirkossa kuulutettua.

Jotkut kommenteista on itserakkauteen pohjautuvia.
Tietysti lapsen kasvattaminen on kunniakasta, olkoon lapsi kenen tahansa.
Lapsi on lapsi. Samat tarpeet jokaisella lapsella olkoon oma tai jonkun toisen siittämä.
Pienen ihmisen kasvattaminen on rankkaa mutta antoisaa. Lapsi antaa välitöntä ja aitoa palautetta, sellaista jota aikuiset eivät koskaan pysty antamaan.

Kuolinvuoteella on mukava ajatella miten on antanut turvallisen ja hyvän pohjan uudelle sukupolvelle. Eihän meistä tänne muuta jää kuin nämä lapset ja lastenlapset. Ilman niitä on kai sama vetää itsensä kiikkuun ja lopettaa se maapallon saastuttaminen ja omaan napaan tuijottelu. Turha elämä on joka tapauksessa ilman lapsia, kulutat muutaman kymmenen vuotta aikaa, rahaa ja maapalloa kunnes viskataan 2 metrin syvyyteen maan alle. Ja mitä siitä elämästä on jäänyt pinnalle kun itse on mullassa pinnan alla?

Ensin ajattelin aloituksesta, ett onpa itsekäs jätkä. Äiti ja lapset ovat kokonaispaketti eikä saa äitiä ilman lapsia.
Sitten sattui silmään juttu, missä äidillä oli uusia kumppaneita. Jätkä tuli äitinsä hoteista lapsettomana "valmiiseen perheeseen" ja lapsettomathan niitä parhaita kasvattajia ovat! Ainakin kurinpitäjiä tuon "lapsen" mielestä. Äidin hellyyttä lapsiaan kohtaan vähensi tuo isäpuoliehdokas. Kun teini-ikään tyttö tuli, oli taas noita jätkiä, jotka pitivät tyttöä "bonuksena". Miksei poikaakin. Lapsi sai sitten aikuisikänsä parannella noitten jätkien tekemiä "mustelmia" ja omat lapset jäivät tekemättä. Ihan hyvä, että ap pysyy kaukana yh-lapsiperheistä, jos ei ole riittävän suuri sydän huolehtia toisen miehen lapsista.

En liioin usko, että 20v poika on vielä niin lapsi, etteikö parisuhteesta mitään ymmärtäisi. Moni tapaa tuossa iässä kumppaninsa, jonka kanssa ollaan vuosia ja vuosikymmeniäkin.

Osa ajattelee niin ettei tarvitse omia tehdä kun on jo valmiina kakarat. Ajattella että se vaippa ja syöttö rumba olisi ohitse niin vähän helpompaa. Ei tarvitse ihan alusta asti lähteä ja ja se ämmä olisi hoivaviettinsä jo kokenut niin ettei tarvitse ihan alusta asti lähteä.

Monille miehille varmasti sopii astua sitten vasta kuvioon kunhan sen kakaran vaikein vaihe on ohitse. Tämmöisiä äidin helmoista lähteneitä poikamiehiä oli tulossa meidänkin perheeseen vaikka millä mitalla.


Ei ollut vaikeuksia yksinhuoltaja äidilläni löytää miestä valmiiseen perheeseen mutta lapset eivät ole kovin onnellisia niistä tulokkaista sillä he eivät rakastu niihin.