Onko sellaiselle syntiselle, joka uskoo Jeesuksen sovitustyöhön mutta tekee pelastuksensa eteen myös tekoja, tiedossa ikuinen elämä. Sulkeeko Raamattu pois sellaisen ihmisen pelastuksesta, joka tekee tekoja pelastuakseen vaikka hän uskookin armoon ja lunastustyöhön? Aika moni uskova kuitenkin tietämättäänkin suorittaa uskontoaan.
Otetaan esimerkki. Tulet tehneeksi syntiä ja koet olevasi saastainen syntinen, joka ei ansaitse anteeksiantoa. Niinpä koetat olla oikein hyvä uskova ja toimia vielä paremiin, jotta korvaisit sen että olit paha. Jumala kuitenkin antaisi syntisi anteeksi ilmankin. Sitähän se armo on. Tämä ei tietenkään sulje pois pyhityselämää. Kyse on enemmänkin asenteesta.
Vielä kongreettisempi esimerkki adventistien kannalta. Rikon sapattikäskyä kun joudun tekemään omia askareita olosuhteiden pakosta sapattina. Olin ihan sairaan väsynyt muiden auttamisesta viikolla ja siksi en ehtinyt tehdä lainkaan ruokaa sapatin varalle. Olin myös sapattina niin poikki, että kävin racvntolassa syömässä. Tulen tekemästäni synnistä hyvin surulliseksi. Niinpä päätän jatkossa tehdä kaiken sapattiruokani edellisenä päivänä ja vain olla kotona neljän seinän sisällä koko sapatin. Jos mahdollista nukun vielä päiväuntakin sapattina, että oikein hyvin lepäisin sapattina. En tee mitään, mikä voisi olla sapattina väärin.
Tai sitten... Tulen lihanhimossani syöneeksi possunlihaa, joka oli aiemmin herkkuani ennen kuin minusta tuli adventisti. Söin sitä nyt kun minut oli kutsuttu naapurin grillijuhliin. Siellä sitä herkkua tarjottiin enkä kehdannut kieltäytyä. Join myös yhden lasin shampanjaa, joka tarjottiin juhlan aluksi. Nyt minulla on kovin saastainen ja syntinen olo. Päätän jatkossa olla oikein tarkka ja syön vain vegaaniruokaa enkä ikinä juo edes kotikaljaa Kallioniemen leiritilalla vaikka sitä siellä olisi tarjolla. En syö edes viiliä tai piimää, koska niissäkin on alkoholia. Ja punaviininkin jätän pois ruoanlaittomausteena.
Tai sitten... olen ollut huono elämäntavoissani. Opinkohdissa käsketään kuntoilemaan mutta en ole kuntoillut vaan työpäivön jäljeen vain makaillut sohvalla televisiota katsellen ja ylensyönyt, minkä seurauksena olen ruvennut lihomaan. Tajua surkean tilanteeni, josta minun Jumalani ei tykkää. Päätän hyvitykseksi ruveta himokuntoilemaan joka päivä ja ryhdyn minimalistiselle laihdutusdietille. Tällä saan omantuntoni puhtaaksi ja Jumalanikin siitä tykkää.
Tämän kaiken lisäksi uskon Jumalaan ja armoon janJeesuksen sovitustyöhön mutta teen siis hieman tekojakin saadakseni Jumalani mielisuosion ja ikuisen elämän.
Teenkö syntiä kun en täydellisesti luota Jumala sanaan siitä, että pelastus ei tule teoilla vaan lahjana?
Otetaan esimerkki. Tulet tehneeksi syntiä ja koet olevasi saastainen syntinen, joka ei ansaitse anteeksiantoa. Niinpä koetat olla oikein hyvä uskova ja toimia vielä paremiin, jotta korvaisit sen että olit paha. Jumala kuitenkin antaisi syntisi anteeksi ilmankin. Sitähän se armo on. Tämä ei tietenkään sulje pois pyhityselämää. Kyse on enemmänkin asenteesta.
Vielä kongreettisempi esimerkki adventistien kannalta. Rikon sapattikäskyä kun joudun tekemään omia askareita olosuhteiden pakosta sapattina. Olin ihan sairaan väsynyt muiden auttamisesta viikolla ja siksi en ehtinyt tehdä lainkaan ruokaa sapatin varalle. Olin myös sapattina niin poikki, että kävin racvntolassa syömässä. Tulen tekemästäni synnistä hyvin surulliseksi. Niinpä päätän jatkossa tehdä kaiken sapattiruokani edellisenä päivänä ja vain olla kotona neljän seinän sisällä koko sapatin. Jos mahdollista nukun vielä päiväuntakin sapattina, että oikein hyvin lepäisin sapattina. En tee mitään, mikä voisi olla sapattina väärin.
Tai sitten... Tulen lihanhimossani syöneeksi possunlihaa, joka oli aiemmin herkkuani ennen kuin minusta tuli adventisti. Söin sitä nyt kun minut oli kutsuttu naapurin grillijuhliin. Siellä sitä herkkua tarjottiin enkä kehdannut kieltäytyä. Join myös yhden lasin shampanjaa, joka tarjottiin juhlan aluksi. Nyt minulla on kovin saastainen ja syntinen olo. Päätän jatkossa olla oikein tarkka ja syön vain vegaaniruokaa enkä ikinä juo edes kotikaljaa Kallioniemen leiritilalla vaikka sitä siellä olisi tarjolla. En syö edes viiliä tai piimää, koska niissäkin on alkoholia. Ja punaviininkin jätän pois ruoanlaittomausteena.
Tai sitten... olen ollut huono elämäntavoissani. Opinkohdissa käsketään kuntoilemaan mutta en ole kuntoillut vaan työpäivön jäljeen vain makaillut sohvalla televisiota katsellen ja ylensyönyt, minkä seurauksena olen ruvennut lihomaan. Tajua surkean tilanteeni, josta minun Jumalani ei tykkää. Päätän hyvitykseksi ruveta himokuntoilemaan joka päivä ja ryhdyn minimalistiselle laihdutusdietille. Tällä saan omantuntoni puhtaaksi ja Jumalanikin siitä tykkää.
Tämän kaiken lisäksi uskon Jumalaan ja armoon janJeesuksen sovitustyöhön mutta teen siis hieman tekojakin saadakseni Jumalani mielisuosion ja ikuisen elämän.
Teenkö syntiä kun en täydellisesti luota Jumala sanaan siitä, että pelastus ei tule teoilla vaan lahjana?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko noi esimerkit ihan oikeesta elämästä vai onko ne ihan todellisia? Ei kai kukaan oikeesti ajattele noin? Pitääkö adventistit tosiaan noita asioita syntinä?
Miksi ihmisen pitäisi tuntea itsensä syntiseksi. Joutavaa sellainen, turhaakin turhempi käsite. Pois se meistä ja ilo pintaan.
Jeesuksen olisi kannattanut sovittaa ihan sen Magdaleenan kanssa vaan.
Kain ajatteli noin ja toi Herralle uhrilahjaksi "maan satoa", kun piti tuoda sijaisuhri.
Jeesus sanoo tuollaiseen, että "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."
Grillattu possunliha ja punaviini on herkullinen parivaljakko. Varsinkin lauantaisin nautittuna. Njamnjam!