Monilla tämän palstan uskovaisilla on sellainen käsitys, että tällä palstalla saisivat ainoastaan olla äänessä uskovaiset. Uskovaisena oleminen ikäänkuin antaisi pätevyyden keskustella uskonnosta.
Minä olen eri mieltä. Uskonnosta voivat aivan yhtä hyvin keskustella sellaisetkin ihmiset, jotka eivät usko. He tuovat keskustelussa esiin usein sellaisia näkökulmia, jotka saavat myös uskovaiset miettimään tuttuja asioita uudella tavalla.
Uskonto-palstan otsikon alla sanotaan: "Keskustele uskonnosta 2000-luvun maailmassa." Missä kohtaa kielletään myös ei-uskovaisten keskustelu?
Lisäksi minusta on naurettavaa väittää, että palstan ainoita häiriköitä olisivat ateistit.
Minä olen eri mieltä. Uskonnosta voivat aivan yhtä hyvin keskustella sellaisetkin ihmiset, jotka eivät usko. He tuovat keskustelussa esiin usein sellaisia näkökulmia, jotka saavat myös uskovaiset miettimään tuttuja asioita uudella tavalla.
Uskonto-palstan otsikon alla sanotaan: "Keskustele uskonnosta 2000-luvun maailmassa." Missä kohtaa kielletään myös ei-uskovaisten keskustelu?
Lisäksi minusta on naurettavaa väittää, että palstan ainoita häiriköitä olisivat ateistit.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noin esitettynä olen samaa mieltä kanssasi. Kaikki näkökulmat ovat keskustelua rikastavia. Ainoastaan asiaton keskustelutyyli ja tahalliset valheelliset väittämät voisi näistä keskusteluista jäädä pois. Luulen niitä löytyvän vakaumuksesta riippumatta.
Olen samaa mieltä siitä, että uskonnoista voivat aivan hyvin keskustella sekä uskovat että uskomattomat. Monet ateistit ovat olleet aikaisemmin uskovia ja ilmeisesti tietävätkin uskonnoista aika paljonkin. Siksi heidän mielipiteensä on tervetullut.
Ongelmana onkin toisinaan muutamien harvojen keskustelutyyli. Esimerkkejä lienee turha mainita, sillä PUAAHEJA, HÖPÖHÖPÖJÄ, uskonnoista harhoina puhumista yms. ei voi kukaan olla huomaamatta.
"Monet ateistit ovat olleet aikaisemmin uskovia ja ilmeisesti tietävätkin uskonnoista aika paljonkin. Siksi heidän mielipiteensä on tervetullut."
Sehän täällä hämmästyttää kun uskovaiset tietävät niin vähän, uskostaan ja kaikesta muustakin.
Dogmit, uskontojensa teoriat jne, ovat ihan kadoksissa, yleistieto niistä olematon yleensä, kuten myös se todellisuus jossa elämme.
Mitä tietämättömämmpi sitä enemmän kuviteltua uskoa näyttää olevan.
että tosiuskovat eivät tunne Raamattua. Näyttääkin siltä, että mitä enemmän ihminen tuntee Raamattua, sitä vähemmän hän uskoo.
nyt lahna laiskuuttasi yleistä sinäkin. Ei kai täällä ole tarkoitus väitellä siitä, kuka tietää opillisista asioista kaikkein parhaiten.
"Mitä tietämättömämmpi sitä enemmän kuviteltua uskoa näyttää olevan."
Mikä ero on uskolla ja kuvitellulla uskolla vai ovatko ne mielestäsi sama asia? Miksi kaikkien pitäisi tietää yhtä paljon tai yleensä paljon asioista? Riippuuko usko tai tulisiko uskon mielestäsi riippua siitä, kuinka paljon itse kukin tietää?
>>nyt lahna laiskuuttasi yleistä sinäkin. Ei kai täällä ole tarkoitus väitellä siitä, kuka tietää opillisista asioista kaikkein parhaiten.>Mikä ero on uskolla ja kuvitellulla uskolla vai ovatko ne mielestäsi sama asia?>Miksi kaikkien pitäisi tietää yhtä paljon tai yleensä paljon asioista? Riippuuko usko tai tulisiko uskon mielestäsi riippua siitä, kuinka paljon itse kukin tietää? >Riippuuko usko tai tulisiko uskon mielestäsi riippua siitä, kuinka paljon itse kukin tietää?
"Uskolla on aina paikattu tietämättömyyttä, sitä vähemmän tarvitsee tyytyä vain uskomaan mitä enemmän tietää."
Voi olla, että noin oli silloin, kun muinaiset primitiiviset ihmiset palvoivat luonnonvoimia. Mutta silloin usko ja tieto eivät olleet edes kaksi eri asiaa, vaan jos ei varmasti tiedetty jotakin, niin käytettiin mielikuvitusta avuksi. Uskonto ja tiede ovat saman puun oksia.
Ensin ihmiset palvoivat luonnonvoimia, sitten monia jumalia, josta kehitys on aikojen kuluessa kulkenut kohti yksijumalaisuutta. Näin olen lukenut. En kuitenkaan ala väittelemään sellaisen kanssa, joka pitää monijumalaisuutta tai jumalattomuutta kehityksen päätepisteenä.
>>Voi olla, että noin oli silloin, kun muinaiset primitiiviset ihmiset palvoivat luonnonvoimia. Mutta silloin usko ja tieto eivät olleet edes kaksi eri asiaa, vaan jos ei varmasti tiedetty jotakin, niin käytettiin mielikuvitusta avuksi. Uskonto ja tiede ovat saman puun oksia.>Ensin ihmiset palvoivat luonnonvoimia, sitten monia jumalia, josta kehitys on aikojen kuluessa kulkenut kohti yksijumalaisuutta. Näin olen lukenut. En kuitenkaan ala väittelemään sellaisen kanssa, joka pitää monijumalaisuutta tai jumalattomuutta kehityksen päätepisteenä.
Ateistit tietää keskimäärin enemmän uskonnoista mitä itse uskovaiset.
No jospa sinä sitten näyttäisit esimerkkiä ja keskustelisit uskonnosta kaksituhattaluvun hengessä!
Häiriköitä löytyy kummastakin leiristä, teisteistä ja ateisteista.
Onneksi Suomessa on kuitenkin sananvapaus, ja saamme nauttia tälläkin palstalla monenkirjavista ja rikastuttavista näkemyksistä eri asioihin! Muutamasta onnettomasta häiriköstä huolimatta.
Kiitos kaikille, Jatkakaa samaan malliin!