Airi Kähärä on tehnyt työtä Somaliassa kehitysmaamuslimeiden paratiisissa 17 vuotta ettei tytöistä saisi tehdä enää siveitä silpomalla.....nyt on USKONNOLLISET johtajat suuressa laupeudessa tehneet päätöksen ettei rankinta leikkausta ei saisi enää tehdä nyt ”suositellaan” vain klitoriksen poistoa joka pitää suoritta ennen 17 vuoden ikää koska se on ”aikuistumisriitti” ..... ja näitä viherkommarit haluavat suomeen.....nyt ei voi sanoa muuta kuin että kuika helvetin tyhmiä nämä viherkommarit voivat oikein olla.........pillu säpäleiksi ja kulttuuri rikastuu..... ei muuta kuin KIITOS viherkommarit!!!
Vau mitä edistyksellisuutta Somaliassa !
KylläAllahillaOnSuuri
1507
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä on jotenkin silmiä avaavaa:
"Kähärä on saavuttanut ihmisten luottamuksen kylissä ja klaaneissa olemalla läsnä ja tekemällä työtä lähellä hyödynsaajia."
"annan heille täysin aikani"
"Kähärä on oppinut tasapainoilemaan kahden eri maan työkulttuurin välillä. Suomalainen tehokkuutta ja yksilöä korostava työkulttuuri eroaa somalimaalaisesta tavasta työskennellä."
”Somalimaassa on paljon kirjoittamattomia sääntöjä, jotka kumpuavat uskonnosta. Hetkessä elämistä ja ympäröivää elämää ei voida aina viedä loogiseen ajattelumalliin.”
"Kähärä on kiitollinen Solidaarisuuden rohkeudesta työskennellä Somalimaan kulttuurin ehdoilla."
https://www.solidaarisuus.fi/airi-kahara-somalimaan-maakoordinaattori-luottamusta-rakennetaan-lasnaololla/
Siis: Toimi heidän, hyödynsaajien, ehdoilla, anna heille kaikkesi jne. Nainen selvästi itse tekee työtä aivan ylettömällä suomalaisella työmoraalilla, muttei tietenkään odota somaleilta samaa. Tässä siis avaimet somalien "kotouttamiseen"?
https://www.solidaarisuus.fi/airi-kahara-somalimaan-maakoordinaattori-luottamusta-rakennetaan-lasnaololla/
(Tulee mieleen Ritva Siikala, joka aloitti monikulttuuriset teatteriprojektit Suomessa, mukana oli myös somalinaisia. Assistentti soitti aina ennen jokaista harjoituskertaa osallistujille ja muistutti aikataulusta. Siis soitti _joka ainut kerta_ ja muistutti: tänään on harjoitukset, muistathan tulla ja olla ajoissa paikalla. Silti homma ei aina toiminut. Tultiin myöhässä ja hymyiltiin sädehtivästi: olen pari tuntia myöhässä mutta eikö ole ihanaa, että nyt olen täällä! Suomalaisesta työmoraalista ei tietysti ollut puhettakaan vaan päivät venyivät miten sattuu, kun kulttuurin mukainen seurustelu maahanmuuttajien kesken otti aikansa. Ammattinäyttelijät joustivat ja järsivät nurkissa kuivia evässämpylöitään, ja odottivat että mamunaiset saavat lampaanpatansa syötyä jotta harjoitukset voisivat vihdoin jatkua.)