Miksi messuissa pitää olla aina uusia virsiä kun vanhoja hyviksi koettuja virsiä on jäänyt paljon käyttämättä ? Muutenkin liian usien toistuvat samat virret vaikka päivän aihe on aivan joku kuin virteen sopiva. Paneutukaa arvoisat kanttorit ja papit virsien rikkaaseen sisältöön.
Miksi te aliarvioitte ja vähättelette eurakuntalaisia ? Eikö teitä edes yhtään huoleta kirkossa kävijöiden yhä vähenevä määrä ? Uusia kävijöitä ei tule ja entisetkin jäävät pois kun joutuvat etsimään uuden hengellisen yhteisön missä saavat sielun ravintoa. Vanhoissa virsissää on säveltä ja herättävä sanoma.Miksi niitä hyljeksitään ?
Miksi te aliarvioitte ja vähättelette eurakuntalaisia ? Eikö teitä edes yhtään huoleta kirkossa kävijöiden yhä vähenevä määrä ? Uusia kävijöitä ei tule ja entisetkin jäävät pois kun joutuvat etsimään uuden hengellisen yhteisön missä saavat sielun ravintoa. Vanhoissa virsissää on säveltä ja herättävä sanoma.Miksi niitä hyljeksitään ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ennen ajateltiin että kristinuskon sanoma ja esitystapa pitää olla muuttumaton koska sanomahan ei (tietenkään) voi muuttua mutta sille oli löydetty hyvä ilmaisutapa. Tuolloin kirkot olivat aina täynnä väkeä
Muutamia vuosikymmeniä sitten ajateltiin vielä että sanomaa ei saa muuttaa mutta esitystapaa pitää päivittää ja niinä aikoina erilaiset uudistumieliset intoilijat nikkaroivat uudistusta toisensa perään uskoen että kansa innostauu uudistusten myötä massoittain täyttämään kirkonpenkit. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Nykyaikana on alettu ajatella että koska esitystavan muuttaminen ei tuottanut toivottua tulosta niin muutetaan sanomaa eli itse uskoa toisenlaiseksi, josko sillä tavalla sitten kirkon penkit täyttyisivät kun kirkon tilaisuudet olisivat sisällöltään ihmisten viihdykettä ja taiteellisia kulttuurinautintoja. Ollaan siis luopumassa perinteisestä kristinuskosta. Tänä aikana kirkosta eroaminen on ennätysmäisen nopeaa. Kirkko on jäsenkatonsa kanssa ennen näkemättömässä kurmuksessa.
Tulevina vuosikymmeninä kirkko on tehnyt itse itsensä tarpoeettomaksi ja se korvautuu pienemmillä, tunnustuksellisilla luterilaisilla kirkkoyhteisöillä jollaisia on jo alkanut syntyä. Ilmiö on maailmanlaajuinen. Tätä tapahtuu niin Euroopassa kuin muillakin mantereilla. Isiemme kirkko -ajattelu alkaa olla historiaa.
1700-luvun Luterilaiset virret kertovat totuuksia pedosta antikristuksesta, joka Jumalan käskyi wastaan räyskyi.
Vanhoilla virsillä on paikkansa , niin myös uusilla virsillä. Toki on ärsyttävää, kun vanhoja virsiä"uudistetaan", en itse pidä siitä, koska olen oppinut virren tietyllä tavalla enkä haluaisi luopua oppimastani .
Uudet ja vanhat virret rinnakkain ja vuorotellen on minusta hyvä käytäntö. Vanhat virret ja uudemmat virret puhuttelevat eri tavalla ja eri ihmisiä.
Ajattelen asiaa myös virsirunoilijoiden näkökulmasta. Virsikirja on kirja , josta lauletaan kautta vuosisatojen ja on hieno asia , että ajoittain myös sisältöä "rukataan".
Oma käsitykseni on , että kanttorit varmasti valitsevat virret päivän teemojen mukaan.
Luterilainen kirkko on perusrakenteeltaan kapinakirkko. Se on alkanut kapinasta ja omien mielihalujen ja päähänpistojen asettamisesta kuuliaisuuden, katumuksen ja jumalanpelon edelle ja sillä tiellä se jatkaa. 500 vuotta ja kaava alkaa olla tuttu, vaikka näennäisesti vaihtuukin koko ajan. Kokeilkaapa käydä vaikkapa ortodoksisessa liturgiassa ja jo kolmannella kerralla tiedätte, mitkä virret veisataan missäkin kohtaa -- ja jos sen jälkeen käytte liturgiassa jossain toisessa maassa, niin edelleen tunnistatte veisut, vaikka kieli olisikin eri. Pyhä Hengen vaikutus perinteessä on jotain todella syvällistä josta Luther luopui, halusi hän sitä tai ei, ja siitä luopumuksesta kärsivät kaikki hänen hengelliset lapsensa (eli luterilaiset ja laajemmin kaikki mieltään osoittavat protestantit).
Ei kyllä tullut nyt oikein todellisuutta vastaavaa kuvausta vaan ortodoksiesti "värittynyttä todellisuutta".
Luterilaisessa jumalanpalveluksessa on säilytetty kaikki se mikä on Jumalan sanan mukaista ja uskolle hyödyllistä. Liturgia periytyy aina ensimmäisistä kristityistä lähtien ja vanhimmat virretkin on sepitetty jo alk. 300 -luvulla.
Sen sijaan ortodoksisessa ja katolisessa perinteessä on mukaan otettu paljon epäjumalanpalvelusta kuten kuvien rukoilemista ja palvontaa, aneita, reliikkien palvomista ja korottamista epäjumalaksi, mariapalvontaa, pyhien esineiden hypistelemistä ja suutelemista, lisäksi syntisten ihmisten korottamista epäjumaliksi joilta pyydetään esim. apua hädässä ja joita todellisuudessa rukoillaan, vaikka valhtellen väitetäänkin olevan muka kyse vain "kunnioittamisesta". Pavikin on eräänlainen epäjumala, antikristus suorastaan.
Kyllä noissa kahdessa ja niiden penikoissa epäjumalia riittää vaikka liturgioissa onkin mukana paljon vanhojen oikeitten kristittyjen asioita.
Pahinta ortodoksisessa uskossa on kuitenkin että se hylkää raamatullisen vanhurskauttamisopin, opettaen että taivaaseen päästään -ei armosta uskon kautta - vaan omilla teoilla armolla. Ortodoksit ovat siis kristinuskon turmelijoita, Raamatussa ennustettu kaksisarvinen peto, väärä profeetta joka turmelee maata.
Messuissa lähes joka sunnuntaina käynyt olen huomannut että ns . arkipyhäjaksoina pyöritetään vain noin 30 :ttä virttä pyhästä toiseen. Valikoimaa olisi useita satoja enemmän. Miksi niitä ei käytetä?