Luoma on ilmeisesti tietoisesti valinnut keskitien kulkemisen. Keskitie edustanee kirkon valtavirtaa joten tässä mielessä Luoma lienee sopivin näistä kahdesta, jos ajatellaan paljaasti kokonaiskirkon konsensuksen kannalta. Häntä on soimattu myös "selkärangattomaksi" -erityisesti libaraalisen äärilaidan suunnalta jossa oltaisiin iölmeisen valmiita rikkomaan loputkin kirkollisesta yhteydestä kunhan vain saataisiin mahdollisimman pian oma, yksisilmäinen tavoite homoparien kirkollisesta vihkimisestä läpi.
Tuntuu että em. joukko, vaikka onkin varsin marginaalinen kooltaan, -ei kykene näkemään koko kirkolla mitään muuta tehtävää kuin homoparien vihkimisen. Kaikki pyöriin yksistään sen ympärillä ja muusta viis. On outoa että jotkin äänekkäimmät Wikströmin kannattajat soimaavat Luomaa "selkärangattomuudesta" koska Luoma odottaisi tässäkin asiassa kirkolliskokouksen yhteistä päätöstä. Minusta kylläkin Wikströmin valmius arkkipiispana ajaa kirkkoon kahden toisiinsa nähden ristiriitaisen avioliittoteologian mallia, -osoittaa paitsi selkärangattomuutta, myös piittaamattomuutta kirkon yhteisestä uskosta ja teologiasta.
Wikströn näkee asian täydellisen pragmaattisesti, ja ulkopuolella kirkon teologiasta. Kysymys joka väistämättä nouseekin mieleen, on että onko Wikströmillä minkäänlaista vakavuutta ja omaa kiinnepistettä kirkon uskossa, jos hän on valmis näinkin suuria ristiriitoja tuomaan ikäänkuin väkivalloin, ilman kirkon yhteistä päätöstä?
Arkkipiispaksi pyrkivän henkilön kutsumustietoisuutta on myös lupa arvioida, myös meidän jotka emme pääse äänestämään. Vaalipaneelien ja lehtiartikkeleiden välittämä informaatio ehdokkaista on hyvin homogeenista. Luoma puhuu selvästi enemmän kirkon yhteisestä uskosta ja painottaa teologiaa sekä ykseyttä. Wikström sen sijaan puhuu tieteenfolosofiasta, omasta pappissukuperinteestään yms. mutta ei juurikaan kirkon uskosta tai teologiasta jonka pitäisi ja olettaisi paljonkin kiinnostavan arkkipiispan virkaan pyrkivää henkilöä. Kaiken kaikkiaan, Wikström lienee vasemmistoliberaalisiiven suosikki ja vaalit tulevat olemaan tiukat koska Kantolan äänet ovat nimenomaan ääriliberaalien ääniä, Inkisen äänet myös selvästi liberaalien taholta, joten voinee odottaa näiden ryhmittyvän radikaali-idealistisen kirkkoreformin tai sanoisiko kirkkokatasrofin kannalle.
Kirkon kehitys on vääjäämätöntä. Ennemmin tai myöhemmin kirkko tulee hyväksymään homojen vihkimisen avioliittoon ja paljon muitakin pahoja asioita. Muutaman vuosikymmenen kuluessa, tahdin näin kiihtyessä, tultaneen näkemään Suomen ev.lut. kirkon ajautuminen marginaaliin. Kansankirkkoajattelu on menneiden sukupolvien asiaa, kirkon jäsenmäärä romahtaa, talousvaikeudet puskevat päälle, herätysliikkeeiden jäsenet eroavat joukoittain kirkosta, jäljelle jäävät vain vasemmistoliberaalisuuden kannattajat jotka ovat saaneet oman Pyrrhoksen voittonsa; -nujertaneet kirkossa perinteisen kristinuskon julistuksen. Tämä joukkio ei ole koskaan aiemminkaan ollut mikään kirkon aktiiviryhmä joka olisi tukenut sen toimintaa ja heidän käsissään kirkko ajautuu lopulliseen tuhoonsa seuraavan 50 vuoden aikana muuttuen ensin hyväntekeväisyyttä harjoittavan lähimmäisyhdisyksen toiminnaksi, sitten loppuen kokonaan.
Perinteinen kristinusko sen sijaan kanavoituu vapaisiin ja tunnustuksellisiin luterilaisiin kirkkoyhteisöihin. Syntyy kirkkojen ja tunnustuskuntien suuri kirjo niinkuin Amerikassa. Yhtenäiskulttuurin aika on ohi. Kansankirkkomme savuavilla raunioilla seisoo sateenkaarilippu kädessään 60 - 2000 -luvuilla syntyneet uususkoiset sukupolvet julistaen "omaa uskoaan".
Tuntuu että em. joukko, vaikka onkin varsin marginaalinen kooltaan, -ei kykene näkemään koko kirkolla mitään muuta tehtävää kuin homoparien vihkimisen. Kaikki pyöriin yksistään sen ympärillä ja muusta viis. On outoa että jotkin äänekkäimmät Wikströmin kannattajat soimaavat Luomaa "selkärangattomuudesta" koska Luoma odottaisi tässäkin asiassa kirkolliskokouksen yhteistä päätöstä. Minusta kylläkin Wikströmin valmius arkkipiispana ajaa kirkkoon kahden toisiinsa nähden ristiriitaisen avioliittoteologian mallia, -osoittaa paitsi selkärangattomuutta, myös piittaamattomuutta kirkon yhteisestä uskosta ja teologiasta.
Wikströn näkee asian täydellisen pragmaattisesti, ja ulkopuolella kirkon teologiasta. Kysymys joka väistämättä nouseekin mieleen, on että onko Wikströmillä minkäänlaista vakavuutta ja omaa kiinnepistettä kirkon uskossa, jos hän on valmis näinkin suuria ristiriitoja tuomaan ikäänkuin väkivalloin, ilman kirkon yhteistä päätöstä?
Arkkipiispaksi pyrkivän henkilön kutsumustietoisuutta on myös lupa arvioida, myös meidän jotka emme pääse äänestämään. Vaalipaneelien ja lehtiartikkeleiden välittämä informaatio ehdokkaista on hyvin homogeenista. Luoma puhuu selvästi enemmän kirkon yhteisestä uskosta ja painottaa teologiaa sekä ykseyttä. Wikström sen sijaan puhuu tieteenfolosofiasta, omasta pappissukuperinteestään yms. mutta ei juurikaan kirkon uskosta tai teologiasta jonka pitäisi ja olettaisi paljonkin kiinnostavan arkkipiispan virkaan pyrkivää henkilöä. Kaiken kaikkiaan, Wikström lienee vasemmistoliberaalisiiven suosikki ja vaalit tulevat olemaan tiukat koska Kantolan äänet ovat nimenomaan ääriliberaalien ääniä, Inkisen äänet myös selvästi liberaalien taholta, joten voinee odottaa näiden ryhmittyvän radikaali-idealistisen kirkkoreformin tai sanoisiko kirkkokatasrofin kannalle.
Kirkon kehitys on vääjäämätöntä. Ennemmin tai myöhemmin kirkko tulee hyväksymään homojen vihkimisen avioliittoon ja paljon muitakin pahoja asioita. Muutaman vuosikymmenen kuluessa, tahdin näin kiihtyessä, tultaneen näkemään Suomen ev.lut. kirkon ajautuminen marginaaliin. Kansankirkkoajattelu on menneiden sukupolvien asiaa, kirkon jäsenmäärä romahtaa, talousvaikeudet puskevat päälle, herätysliikkeeiden jäsenet eroavat joukoittain kirkosta, jäljelle jäävät vain vasemmistoliberaalisuuden kannattajat jotka ovat saaneet oman Pyrrhoksen voittonsa; -nujertaneet kirkossa perinteisen kristinuskon julistuksen. Tämä joukkio ei ole koskaan aiemminkaan ollut mikään kirkon aktiiviryhmä joka olisi tukenut sen toimintaa ja heidän käsissään kirkko ajautuu lopulliseen tuhoonsa seuraavan 50 vuoden aikana muuttuen ensin hyväntekeväisyyttä harjoittavan lähimmäisyhdisyksen toiminnaksi, sitten loppuen kokonaan.
Perinteinen kristinusko sen sijaan kanavoituu vapaisiin ja tunnustuksellisiin luterilaisiin kirkkoyhteisöihin. Syntyy kirkkojen ja tunnustuskuntien suuri kirjo niinkuin Amerikassa. Yhtenäiskulttuurin aika on ohi. Kansankirkkomme savuavilla raunioilla seisoo sateenkaarilippu kädessään 60 - 2000 -luvuilla syntyneet uususkoiset sukupolvet julistaen "omaa uskoaan".
Vastaukset 44
Vanhimmat
"Björn Vikströmin ”Monta rakkautta”
Tämä looginen suhde sukupuolineutraalin avioliiton puolustamisen ja lasten identiteettioikeuksien kieltämisen välillä näkyy selkeästi piispa Björn Vikströmin kirjassa Monta rakkautta (MR).
Vikström puolustaa uusgnostilaista seksuaalietiikkaa, joka erottaa seksuaalisuuden merkityksen biologisesta sukupuolierosta, isä-äiti-lapsi kolmoissidoksesta ja sen tueksi rakennetusta avioliittoinstituutiosta. Hyväksyttävän seksuaalisuuden kriteeriksi hän asettaa epämääräisen rakkauden, joka on erotettu seksuaalisuuden biologisesta perustasta ja isä-äiti-lapsi kolmoissidoksesta.
Lapsen identiteettioikeuksien sivuuttaminen
Lapsen identiteettioikeuden käsite näyttää olevan Vikströmille vieras, tai hän joutuu jättämään sen huomiotta voidakseen esittää sukupuolineutraalin ohjelmansa rakkauden motivoimaksi.
Vikströmin lähdeluettelosta löytyy Maggie Gallagherin ja John Corvinon väittelykirja (Debating Same-Sex Marriage, Oxford University Press, 2012), jonka molemmat osapuolet pitävät naisen ja miehen avioliiton turvaamia lasten identiteettioikeuksia (oikeutta isään ja äitiin) keskeisenä näkökohtana kiistassa sukupuolineutraalista avioliittonäkemyksestä.
Joko Vikström ei ole tutustunut oman kirjallisuusluettelonsa kirjoihin, tai hän on tietoisesti jättänyt tämän avioliittokiistaa koskevan tärkeimmän argumentin kokonaan käsittelemättä voidakseen säilyttää illuusion suvaitsevuudesta ja oikeuksien puolustamisesta.
Lapsen kolme ihmisoikeutta
Vikström sivuuttaa kolme lapsen identiteetin kannalta keskeistä ihmisoikeutta, jotka koskevat lapsen suhdetta alkuperäänsä eli siihen, miten lapsi on saanut olemassaolonsa.
(1) lapsen oikeuden tuntea biologinen alkuperänsä, isänsä ja äitinsä,
(2) lapsen oikeuden olla biologisten vanhempiensa kasvatettavana ja kasvaa oman biologisen sukunsa yhteydessä,
(3) lapsen oikeuden omata vanhempi molemmista sukupuolista.
Vikström sivuuttaa lapsen identiteettioikeudet
Lapsen oikeuden isään ja äitiin Vikström mainitsee kirjassaan vain pari kertaa (MR 224, 253−254). Hän tyhjentää tämän oikeuden ohjeellisesta velvoittavuudestaan vetoamalla siihen, että lapset voivat muillakin tavoin saada itselleen ”turvallisia esikuvia” ja ”lapsen lähiympäristöstä voi löytyä muita aikuisia, jotka antavat isän ja äidin, miehen ja naisen malleja” (224).
Vikström kumoaa lasten oikeuden omata vanhempi molemmista sukupuolista, ja ajattelee ongelman ratkeavan sillä, että lapset saavat ”roolimalleja sekä miehiltä että naisilta”. Niinpä Vikströmin mukaan kristillisen kirkon tulisi hyväksyä sukupuolineutraali avioliittokäsitys, vaikka sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen myötä lapsen oikeus isään ja äitiin häviää lainsäädännöstä ja heikkenee yleisessä tietoisuudessa.
Vaikka kaikki suuret maailmankulttuurit ovat pyrkineet rajoittamaan seksuaalisuuden avioliiton piiriin voidakseen turvata lapselle oikeuden isään ja äitiin, Vikström sivuuttaa lapsen oikeuden kehittää ainutlaatuista identiteettiään suhteessa alkuperäänsä, biologiseen isäänsä ja äitinsä.
Uusgnostilainen avioliittonäkemys
Oman uusgnostilaisen viitekehyksensä mukaisesti Vikström väittää, että avioliittoinstituutiota ei enää tarvita lapsen oikeuksien puolustamiseksi: ”Avioliitto on pitkään ollut lähinnä juridinen järjestely, joka koski omaisuuden jakoa ja lasten oikeuksia. Tänä päivänä lasten oikeudet turvataan muussa lainsäädännössä.” (MR 196)
Vikström sivuuttaa sen tosiasian, että ilman naisen ja miehen sukupuolieron varaan rakennettua avioliittoinstituutiota lapsen oikeus isään ja äitiin katoaa koko lainsäädännöstä. Käytännössähän sukupuolineutraalin avioliittolain myötä ollaan muuttamassa myös äitiys- ja isyyslakia niin, että niistä poistuu lapsen oikeus biologiseen isään ja äitiin. Biologisen isän paikan voi ottaa äidin naispuolinen puoliso ja biologisen äidin paikan miehen miespuolinen puoliso.
Sukupuolineutraalin avioliittolain myötä lisääntyy myös paine laillistaa kohdunvuokraus, jolloin vastasyntynyt lapsi voidaan erottaa äidistään ja näin tuottaa hänen perusluottamustaan horjuttava traumatisoiva kokemus, joka vaikuttaa kielteisesti hänen kykyynsä solmia läheisiä ja luottamuksellisia ihmissuhteita ilman pelkoa suhteen katkeamisesta.
Lapsen ainutlaatuinen identiteetti
Vikström antaa seksuaalieettisissä ratkaisuissaan suuren painoarvon aikuisten seksuaaliselle identiteetille. Lapset sen sijaan eivät näyttäydy hänen tekstissään ainutlaatuisen identiteetin omaavina yksilöinä, vaan esikuvien ja roolimallien tarpeessa olevina kasvatuksen kohteina. Lapsen ainutlaatuinen suhde omaan isään ja äitiin jää lähes merkityksettömäksi. Vastoin Vikströmin oletusta, lapsen perustavia identiteettioikeuksia ei voida ottaa lapselta pois aiheuttamatta arvaamatonta vahinkoa. Nämä oikeudet on tunnustettu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa.
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/siunaako-kirkko-lasten-ihmisoikeuksien-riiston/
"...paine laillistaa kohdunvuokraus, jolloin vastasyntynyt lapsi voidaan erottaa äidistään ja näin tuottaa hänen perusluottamustaan horjuttava traumatisoiva kokemus, joka vaikuttaa kielteisesti hänen kykyynsä solmia läheisiä ja luottamuksellisia ihmissuhteita ilman pelkoa suhteen katkeamisesta."
Miksi tästäkin aina puhutaan vain homoseksuaalisuuteen liittyen, vaikka kohdunvuokraajat ovat suurimmaksi osaksi heteroja?
”Ei ole tilastoitua tietoa, kuinka monet suomalaispariskunnat ovat hankkineet kaupallisen sijaissynnyttäjän ulkomailta.”
”Lapsettomien yhdistys Simpukassa arvioidaan tällaisia pariskuntia olevan kourallinen vuosittain. Ilmiö on vaiettu. ”
Suomalaiset käyvät pääsääntöisesti Venäjällä, Ukrainassa ja USA:ssa.
”Ukrainassa sijaissynnyttäjää voivat käyttää naimisissa olevat heteropariskunnat. Heidän on todistettava, etteivät voi saada lasta lääketieteellisestä syystä. ”
Hintaa tuolle kertyy 2Sijaissynnyttäjän käyttö maksaa 25 000–37 000 euroa.” plus asuminen paikanpäällä vähän pidempään.
”Syntymätodistukseen lapsen vanhemmiksi merkitään kohdun vuokrannut pariskunta. ”
”Sadat lapsettomat pariskunnat ostavat nyt synnyttäjän Ukrainasta – joukossa ollut myös muutamia suomalaisia” IS 13.2.2018
Miksi näistä ei olla lainkaan huolissaan?
Hah hah. Ei homoparien avioon vihkiminen tarkoita sen enempää. Lapsia ei heillä ole juuri laisinkaan.
Homopareille ei ole ainuttakaan lasta. Miten ihmeessä voisi ollakaan?
Onhan niitä kuten heteropareillakin silloin kun lapsia ei siunaannu. Tarvitaan adoptiolapsia
Tomppeli! Nyt puhuttiinkin siitä voiko homoparilla olla OMIA lapsia. Kuten tiedät, ei voi olla.
Eikö järki raksuta jo sen takia ettei homous ole luonnollista vaan vika, perversio? Ei varmaan raksuta...
Onko Wikström väittänyt että homopareilla olisi ihan omia itse tehtyjä lapsia? Tätä en tullut ajatelleeksi.
Mutta homous ei sentään ole mikään vika tai perversio, vaan erilaisuus. Ihmisethän eivät ole samanlaisia.
Tällainen kommentoija löytyy torre12 alias helsinkijokkeri taustalta, on muuten itse esitellyt itsensä tällä palstalla.
Siis facebookista; Jouko Erkkilä, kittilä tai torremoliinos.
Vale. En ole ikinä asunut paikassa Torremolinos. Ei löydy facebookistakaan
Tuon verran minäkin olen opppinut, ettet vaikuta Torremolinoksessa vaan Torreviejassa. 😁
Täällä ei tosiaan kannata paljastaa itsestään mitään tunnistettavaa, ellei ole "uskova". "Pyhän Hengen täyttämä" Räyhis roikkuu housunlahkeessa hulluna koirana, jos sen erehtyy tekemään.
Jostain syystä kauheat jumalattomat ateistit eivät vainoa täällä nimensä paljastaneita kiihkouskovaisia millään tavalla. Mitä nyt heidän viesteihinsä reagoivat, kuten kuvioon kuuluukin.
Heh. Enpä ole sen luonteinen, että koska olen monessa paikassa tunnettu, niin pitäisi olla salainen henkilö.
En ole nähnyt negatiivisena, että avoimuus on lisännyt tietoa. Kummastelen mitä uskovat häpeävät kun eivät ole avoimia.
Alunperin Facebook- juttu lähti siitä kun minusta luultiin omituisia asioita.
>Ennemmin+tai+myöhemmin+kirkko+tulee+hyväksymään+homojen+vihkimisen+avioliittoon+ja+paljon+muitakin+pahoja+asioita.+Muutaman+vuosikymmenen+kuluessa,+tahdin+näin+kiihtyessä,+tultaneen+näkemään+Suomen+ev.lut.+kirkon+ajautuminen+marginaaliin.+
"Perinteinen kristinusko sen sijaan kanavoituu vapaisiin ja tunnustuksellisiin luterilaisiin kirkkoyhteisöihin. Syntyy kirkkojen ja tunnustuskuntien suuri kirjo niinkuin Amerikassa. Yhtenäiskulttuurin aika on ohi. Kansankirkkomme savuavilla raunioilla seisoo sateenkaarilippu kädessään 60 - 2000 -luvuilla syntyneet uususkoiset sukupolvet julistaen "omaa uskoaan"."
Ei niitä ns. vapaita suuntia ja muita kuppikuntia voi erityisen perinteisinä pitää, varsinkaan koko kristikunnan mittapuulla, eivätkä ne edusta perinteistä kristinuskoa. Vaikka toki kristinuskoon on aikalailla alusta asti kuulunutkin suht säännöllisesti tapahtunut jakaantuminen, niin aina jakaantumisen jälkeen on päädytty siihen, että sitä yhtä oppia aletaan siirtämään perinteenä eteenpäin. Se, että jokainen yksittäinen kirkkorakennus väittää edustavansa aitoa, puhdasta ja oikeaa kristinuskoa, kuten Yhdysvalloissa on tapana, on perinteen valossa hyvin harmillista. Apostolisella uskolla, Nikean uskontunnustuksella ja uskovien yhtenäisyydellä ei ole mitään painoarvoa näiden silmissä, Jokainen saarnamies tahtoo kuppikuntansa paaviksi, eikä se ole kristinuskoa vaan lahkolaisuutta ja verenimijöiden kulttuuria.
”Ei niitä ns. vapaita suuntia ja muita kuppikuntia voi erityisen perinteisinä pitää, varsinkaan koko kristikunnan mittapuulla, eivätkä ne edusta perinteistä kristinuskoa.”
Kristinuskon historiassa nuo ovat aika uusia tulokkaita. Perinteisiä ovat katolinen ja ortodoksikirkot. Noista jälkimmäinen on haaraantunut, aivan samoin kuin protestanttisuuskin. Tosin protestanttisuus hajaantunut huomattavasti useampaan suuntaukseen ja joilla opit poikkeavat toisistaan.
"Apostolisella uskolla, Nikean uskontunnustuksella ja uskovien yhtenäisyydellä ei ole mitään painoarvoa näiden silmissä, Jokainen saarnamies tahtoo kuppikuntansa paaviksi, eikä se ole kristinuskoa vaan lahkolaisuutta ja verenimijöiden kulttuuria."
Tuosta kohdasta olen samaa mieltä sillä oikea kristillinen usko ei tunne eikä tunnusta Paavin arvovaltaa sellaisena kuin katolinen kirkko sen olettaa. samoin oikeat kristityt ryhmittyvät nimenomaan apostolisen uskon ja vanhojen ekumeenisten päätunnustusten sisälle. Lahkot, vapaat suunnat yms. ovat harhaoopien ja eksyttöjien edustajia.
Mutta kun kirkko, joka alunperin on syntynyt kristillisten tunnustusten ja apostolisen uskon pohjalle, kuten Suomen evlut kirkko, hylkää oppiperustansa ja apostolisen uskon sekä vanhat tunnustukset, se itse muuttuu tällöin lahkoksi eikä ole enää Kristuksen kirkon ilmentymä.
Kirkolla on tuntomerkkinsä, niitä on perinteisesti saarnattu olevan seitsemän mutta tiivistetysti oikea Kristuksen kirkko löytyy sieltä missä sana puhtaasti saarnataan ja sakramentit jaetaan oikeassa järjestyksessä. Kansankirkkomme on tältä perustalta luopumassa ja silloin on Tunnustuskirjojemme mukaan seurakunnalla oikeus ja velvolisuus itse kutsua, ja vihkiäö virkaan Jumalan sanalle uskollisia paimenia ja erottautua väärin opettavista fariseuksista joilla on se nimi että elävät mutta ovat kuolleita. Näin voi syntyä esim. evankelisluterilainen vapaakirkko ja syrjäyttää harhaoppiseksi muuttuneen kansankirkon joka joskus oli Kristuksen kirkko maassamme.
”Näin voi syntyä esim. evankelisluterilainen vapaakirkko…”
No mutta, suomessahan on jo luterilaisia vapaakirkkoja!
Jo vuonna 1923 perustettiin ensimmäinen, jossa pohjana oli Ruotsin uusevankelinen liike, Saksan tunnustukselliset luterilaiset vapaaseurakunnat sekä Yhdysvaltalainen jyrkän puhdasoppinen Missouri-synodi.
Sitten tuli riitaa 1924 sovitusopista ja liike hajaantui kahden eri kirkkokunnan muodostumiseen vuonna 1928. Suurempi niistä on Suomen Vapaa Evankelisluterilainen Seurakuntaliitto (SVELS) ja pienempi Suomen Vapaa Evankelisluterilainen Kirkko. Sitten 1967 nimi muutettiin muotoon: Suomen Tunnustuksellinen luterilainen kirkko (STKK).
Tästäkin sitten riidan seurauksena syntyi uusi haara 1983, Luterilaisen Sanan Yhdyskunta.
Uusin tulokas v. 2004 perustettu Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko (SLT), joka myöskin on Missourin synodilaisen opin kannattaja.
Ja evl.kirkon jäsenmäärä laskee koko ajan.
Aivan, ihmisten uskonnollisuus vähenee ja muuttuu. Nyt haetaan elämyksiä ja kokemuksia esim. yliluonnollisista ilmiöistä.
Ainoa uskova ehdokas, Ville Auvinen ei tullut valituksi. Todistaa kirkon tilasta.
Toisaalta harmi, että Tapio Luoma on piispa. Siinä menee niin hyvä pappi hukkaan.
>> Keskitie edustanee kirkon valtavirtaa joten tässä mielessä Luoma lienee sopivin näistä kahdesta, jos ajatellaan paljaasti kokonaiskirkon konsensuksen kannalta <<
Luoma ei edusta ainakaan mitään kirkon jäsenten keskiarvoa, kun muistetaan, että 2/3 kirkon jäsenistä ei usko edes kirkkonsa Jumalaan.
Luoma on keskimääräisen seurakuntalaisen näkökulmasta kovin konservatiivinen, mutta ei haittaa, koska ei keskimääräistä seurakuntalaista edes kiinnosta, kuka arkkipiispaksi valtaan.
Luoma tullee valituksi ja syntyikin vaikutelma, että Auvisen tukijoukoissa aletaan valmistautua Luoman valintaan. Eli fudupiireissä tehdään Luomasta oma arkkipiispa, eikä muisteta aina edes sitä, että Luoma on valmis vihkimään myös homoparit alttarilla avioliittoon, jos kirkolliskokous sellaisen päätöksen tekee.
Jonkun muun, kuin Luoman sanoma tuo saisi fudun sylkemään lattialle.
Eli fundamentalistit yrittää pehmentää omaa pettymystään korostamalla Luoman niitä ominaisuuksia, jotka ovat fuduille mieluisia.
On sinulla vilkas mielikuvitus. Kyllä kaikki OIKEAT uskovaiset tajuavat jo ilman sinun, pimeän ateistinkin järjetöntä mäkätystä ettei Luoma ole mikään konservatiivi, vaan Luoma on liberaali siinä missä muutkin. Luoma ei ole kuitenkaan samnlaienen ääriliberaali kiihkohomottaja kuin muut joten siinä mielessä Luoma on "pienempi paha" verrattuna esim. nuoreen ja kiihkomieliseen idealistiin Wikströmiin joka olisi jo nyt valmis nousemaan barrikaadeille kirkon raunioittamiseksi Setan banderollit kädessään. Noin kuvaannollisesti siis.
Sinulle sen sijaan sanoisin että olisi parempi jos malttaisit pitää suusi kiinni asioista jotka ei sinulle kuulu ja joista et ymmärrä mitään. Koska et ole uskovainen etkä edes luterilainen (äläkä mussuta minulle kuuluvasi kirkkoon, se ei tee sinusta luterilaista) niin luterlaisen kirkon asiat ei sinulle kuulu. Mäkätyksesi on tyhjjää ja tarkoituksetonta hölinää jota et itsekään ymmärrä mistä puhut.
Jos kerran Luoma on liberaali kuten Wikströmkin niin silloinhan suomalaiset saavat joka tapauksessa nykyaikaan sopivan piispan pohjoismaiseen tapaan.
Haista nyt jo paska.
Tämä on kaikille avoin keskustelupalsta eikä mikään aloittajan hallitsema blogi.
Ap poltti hihat heti kun sen pyhästä aloituksesta tehtiin hänen mielestään väärä tulkinta.
Oho...oho.... -eihän vaan hihat palaneet? Olisi parempi jos nyt lähtisit palstalta kokonaan niin kaikki olisivat tyytyväisiä ja täällä olisi paljon parempi keskusteluilmapiiri. Etkö ymmärrä että sinä tuot palstalle paskahengen niin että moni on sinun takiasi jo lähtenyt?
Qwerty antaa taas parastaan kultivoituneena keskustelijana... Tätä tämä oalsta kaipaa!
Luoma, mies joka ei tiedä, mitä tshtoo. Pohjoismainen lipilaari.
"...OIKEAT uskovaiset tajuavat jo ilman sinun, pimeän ateistinkin järjetöntä mäkätystä ettei Luoma ole mikään konservatiivi..."
Ovatko siis "OIKEAT" uskovat äärioikeistoa?? :D Luoma edustaa perinteista konservatiivisuutta.
>Etkö ymmärrä että sinä tuot palstalle paskahengen niin että moni on sinun takiasi jo lähtenyt?
Palstan paskahenget jumittavat täällä tiukemmin kuin tatit. Sinäkin tuhansine nimimerkkeinesi.
Onko tuo "sulje_siis_suusi" nikki Korkkis?
Ainakin se pisti parastaan:
"sinun, pimeän ateistinkin järjetöntä mäkätystä...samanlainen ääriliberaali kiihkohomottaja...Setan banderollit kädessään... jos malttaisit pitää suusi kiinni... joista et ymmärrä mitään...(äläkä mussuta minulle ... kirkon asiat ei sinulle kuulu. Mäkätyksesi on tyhjää ja tarkoituksetonta hölinää... et itsekään ymmärrä mistä puhut."
Mutta kun se on mielestään OIKEA USKOVA, niin se on mielestään aina OIKEASSA!
En usko. Onhan noita muitakin Pyhän Hengen valtaamia. 😉
Ok.
Aloittaja: "Kirkon kehitys on vääjäämätöntä. Ennemmin tai myöhemmin kirkko tulee hyväksymään homojen vihkimisen avioliittoon ja paljon muitakin pahoja asioita. Muutaman vuosikymmenen kuluessa, tahdin näin kiihtyessä, tultaneen näkemään Suomen ev.lut. kirkon ajautuminen marginaaliin. Kansankirkkoajattelu on menneiden sukupolvien asiaa, kirkon jäsenmäärä romahtaa, talousvaikeudet puskevat päälle, herätysliikkeeiden jäsenet eroavat joukoittain kirkosta, jäljelle jäävät vain vasemmistoliberaalisuuden kannattajat jotka ovat saaneet oman Pyrrhoksen voittonsa; -nujertaneet kirkossa perinteisen kristinuskon julistuksen. Tämä joukkio ei ole koskaan aiemminkaan ollut mikään kirkon aktiiviryhmä joka olisi tukenut sen toimintaa ja heidän käsissään kirkko ajautuu lopulliseen tuhoonsa seuraavan 50 vuoden aikana muuttuen ensin hyväntekeväisyyttä harjoittavan lähimmäisyhdisyksen toiminnaksi, sitten loppuen kokonaan.
Perinteinen kristinusko sen sijaan kanavoituu vapaisiin ja tunnustuksellisiin luterilaisiin kirkkoyhteisöihin. Syntyy kirkkojen ja tunnustuskuntien suuri kirjo niinkuin Amerikassa. Yhtenäiskulttuurin aika on ohi. Kansankirkkomme savuavilla raunioilla seisoo sateenkaarilippu kädessään 60 - 2000 -luvuilla syntyneet uususkoiset sukupolvet julistaen "omaa uskoaan"."
Itse en ole teologi ja kirkkohistorioitsija, mutta minulla on yliopistossa suoritettu historiasta, psykologiasta ja tulevaisuuden tutkimuksesta ainakin perusopinnot. Yritän nyt selittää sosiaalipsykologisesti, tietämäni Suomen historian ja tulevaisuuden tutkimuksen pohjalta, että näin ei välttämättä toteudu. On olemassa jonkinlainen kaaos tulevaisuuden suhteen ja se ei ole nähtävissä varmasti. Tulevaisuuden tutkimuksessa on vain tieteenä kysymyksessä mahdollisista tulevaisuuksista. Jos tutkisin näitä väitteitä niin yksi vaihtoehto olisi kysyä luterilaisilta vaikuttajilta asiantuntijoita, mitenkä todennäköisenä he pitäisivät aloittajan skenaariota. Minä veikkaisin, että asiantuntijat eivät pitäisi kaikkea todennäköisenä. Lisäksi heiltä saattaisi tulla näkemystä siitä, että tämä suuntaus ei ole toivottavaa.
Itse uskon pyhään katoliseen kirkkoon, jossa Kristus on kirkon pää. Sen takia pysyn luterilaisessa kirkossa. Niin uskon monen muunkin toimivan. Henkeen ja vereen vastustan homojen vihkimistä sekä kirkon hajoamista. Historiassa tapahtuu korjausliikkeitä ja tässäkin tapauksessa aloittajan suuntaus ei ole väistämätön.
Sosiaalipsykologisesti väittäisin sitä, että luterialiselle kirkolle on pitkään sosiaalinen tilaus jonkinasteisena kansankirkkona, jos se tekee pyytteentöntä työtä Jeesuksessa Kristuksessa sekä harjoittaa samalla varhaiskasvatusta, rippikoulutyötä, nuorisotyötä ja moninaisia töitään.
Tulevaisuuden tutkimusta opiskeleena myönnän, että matemaattisesti voidaan laskea suuntaus kirkon jäsenmäärässä. Aloittaja on oikeassa siinä, että monet tosi uskovat lähtevät. Samoin kirkko menettää paljon jäseniä suurissa kaupungeissa, joissa noin puolet väestöstä eivät kuulu luterilaiseen kirkkoon. Matemaattisesti voidaan laskea, että tämä suuntaus jatkuu, mutta tulevaisuuden tutkimuksen tilastomatematiikassa se suuntaus voi vähentyä, jos kirkko löytää ratkaisun ja roolinsa muuttavassa yhteiskunnassa. Toisaalta Aloittajan romahduskin on mahdollista jossain määrin laskennallisesti.
"Perinteinen kristinusko sen sijaan kanavoituu vapaisiin ja tunnustuksellisiin luterilaisiin kirkkoyhteisöihin. Syntyy kirkkojen ja tunnustuskuntien suuri kirjo niinkuin Amerikassa. "
Näin arvoin itsekin, että myös kaikki muut uskonnot tulevat hajoamaan yhä pienempiin ja pienempiin osiin. Ylipäätään nyt on yhtenäisyyden aika ohi, jonka syitä voidaan tietysti miettiä. Tämä koskee myös erilaisia poliittisia aateita.
Ehkä tulee aika, jolloin kristityt lakkaavat tappelemasta keskenään ja alkavat miettiä sitä tärkeintä asiaa- mikä heitä yhdistää?
"Ehkä tulee aika, jolloin kristityt lakkaavat tappelemasta keskenään ja alkavat miettiä sitä tärkeintä asiaa- mikä heitä yhdistää?"
Itse en usko siihen, että menemme kohti täydellistä sekaantumista ja eroaviin kuppikuntiin. Itse kävin tänään kirkossa ja huomasin, että siellä oli paljon ulkomaalaisia pakolaisia Afganistanista ja jostain Irakista/Syyriasta? Heillä myös saattaa olla omanlaisia näkemyksiä. Huomasin, että kirkkokunta ei ollut pelkästään mummomuoreja eli yli 60-vuotiaita vaan joukossa nuorempi pakolaismiehiä. He eivät ponnista luterilaisesta yhtenäiskulttuurista, joka tulee muuttumaan ja menemään ehkä pääkaupunkiseudulla pian marginaaliin. Pian Stadin alueella on enemmän muita kuin luterilaisia selvästi? Joten aloittaja saattaa olla jossain määrin oikeassa skenaariossaan?
En usko, että kristityt alkavat tappelemaan keskenään vaan ehkä osittain pakolaisten kanssa arvoista. Kaikki pakolaiset eivät ole kääntymässä kristityiksi. Lisäksi osa kääntyneistä omaa erilaisia arvoja kuin valtaväestö?
"En usko, että kristityt alkavat tappelemaan keskenään vaan ehkä osittain pakolaisten kanssa arvoista."
Se vain on ikävä tosiasia, että nyt tappelee. Enkä oikein usko, että keskinäistä rauhaa tulee vielä pitkään aikaan. Toki näin toivon.
"Se vain on ikävä tosiasia, että nyt tappelee. Enkä oikein usko, että keskinäistä rauhaa tulee vielä pitkään aikaan. Toki näin toivon."
Millä tavalla tämä tappelu näkyy? Itselleni se näyttäytyy lähinnä kinana homojen vihkimisestä kirkossa. Se näkyy siinä, että joku pappi on televisiossa jalkapuussa kahden homon kanssa. Se pappi on vihkinyt kirkossa tämän homoparin ja mielenosoittaa kirkkoa kohtaan itse tekemällään jalkapuulla mahdollisia kirkon rangaistuksia kohtaan.
Lisäksi yksi kertoi,että seurakunnassa voi vähän olla pahaa verta. Esimerkiksi yksi kertoi, että Joensuussa valmistui vuonna 1997 sivukirkko seurakunnan alueella. Joensuun seurakunta joutui taloudellisesti tiukoille sivukirkon takia. Sen takia joitakin henkilöitä lomautettiin, kun oli tiukkaa. Kaikki Joensuun seurakunnan työntekijät eivät pitäneet, kun joutuivat pakkolomalle. Valittivat tästä yhdelle kirkolla töitä tekevälle sivilipalvelusmiehelle, joka myöhemmin kertoi tapahtuneen minulle. Tämän kertomuksen perusteella seurakunnassa voi olla arvoristiriitoja, mutta minusta siellä ei nyt välttämättä sentään tappelua ole. Mitä tarkoitat tappelulla?
Vaikka ehkä sinä et sitä ole havainnut, niin muistutan lestadiolaisten melkoiset keskinäiset riidat, jotka ovat johtanee sen liikkeen hajaannukseen.
Jos vaikka ihan sieltä Wikin kautta lähdet liikkeelle, huomaat mistä on kyse.
”Lestadiolaisuus on luokiteltu maantieteellisesti itäiseen ja läntiseen suuntaukseen.”
”Lukuisista sovintoyrityksistä huolimatta erot ovat jääneet pysyviksi.”
Vanhoillislestadiolaisuus
Esikoislestadiolaisuus
Rauhansanalaisuus ja töröläläisyys
Uusheräys ja riitinmattilaisuus
Vanhaerikiinit ja uuserikiinit
Auneslaiset
Sitten on lukuisia pienempiä yhteisöjä: elämänsanalaisuus leeviläisyys, leskisläisyys andersonilaisuus, kvaenangenilaisuus , davidiitit, gundersenilaisuus , hankalaiset , steeniläiset ja kontiolaiset.
Minusta se ei ole välttämättä tappelua vaan erimiellisyyttä. Ei minusta Luther Säätiö tappele Ev.lut. kirkon kanssa, vaikka heillä on erimielisyyksiä. Samoin on lestadiolaisten keskuudessa? On vain erillisiä porukoita, jotka saattavat tunnustaa sen, että he ovat kumminkin yhtä Jeesuksessa Kristuksessa. Jotkut ei kristilliset mormonit ja Jehovan todistajat saattavat puolestaan olla sitä mieltä, että juuri heidän porukoissaan on ainoastaan pelastus - ja olla oppeineen näin oma kuppikuntansa. Yleensä kristillisest porukat ei minun tietääkseni tappele vaan pitävät monia toisia myös Kristuksen seurakunnan jäsenenä. Ne valtiot saattavat tapella ja jotkut ristiretkeläiset katoliset saattavat vallata ortodoksisen Kostantinnopolin matkalla Jerusalemiin. Mutta siellä taustalla on enemmänkin muut kuin kristilliset tahot. Armeijoita eivät komenna yleensä piispat, papit ja uskovaiset seurakuntalaiset.
Ristiretken aikana uskonnollisesti pääasiassa taisteltiin muitten kuin kristittyjen välillä. Nykyään se tappelu on juutalaiset vs. muslimit sekä muslimit vs. kristityt. Jossain Aasiassa tapellaan, mutta sielläkin pääasiassa muslimit vs. muslimit? Todelliset kristityt eivät välttämättä ole ensisijassa tappelemassa varsinaisesti keskenään vaan siellä on muita nationalistisia ja poliittisia pyrkimyksiä taustalla?
>> Se antaa oikeutuksen ja hyväksynnän äidittömien ja isättömien perheiden luomiselle − niitä pidetään yhtä hyvinä vaihtoehtoina kuin perheitä, joissa lapsella on isä ja äiti. << (T. Puolimatka)
Tapio tuntuu toivovan jonkinlaista esikarsintaa lapsen hankkiville perheille.
Erinäköisiltä pohjilta syntyvät mies-naisparitkin tarjoavat jo noihin perheisiin syntyville lapsille aivan järkyttävällä tavalla vaihtelevat puitteet kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Todella onnellisista perheistä henkisiin ja fyysisiin katastrofipareihin asti.
Noiden rinnalla naisparien, kuten muidenkin hedelmöityshoitoon turvautuneiden parien lapset ovat keskimäärin paremmin suunniteltuja ja harkittuja ja siten olettaakseni keskimääräistä paremmin pärjääviä.
Lisäksi Tapion kaipaama, vanhemmiksi aikovien esikarsinta vaatisi valtion pakkovaltaa ja on jo ideanakin kuollut utopia.
Lyhyesti, lainsäädännössä ei kannata edes pohtia lasten potentiaalisten perheiden paremmuutta, koska mitään esikarsintaa ei kuitenkaan kyettäisi toteuttamaan.
Ei ne siittiö ja munasolu kysy keneltäkään lupaa kun ne toisensa löytää, vaan ne pistää toimeksi.
>> Ennemmin tai myöhemmin kirkko tulee hyväksymään homojen vihkimisen avioliittoon... Muutaman vuosikymmenen kuluessa, tahdin näin kiihtyessä, tultaneen näkemään Suomen ev.lut. kirkon ajautuminen marginaaliin. << (ap)
Aloittajan visio kirkon kuihtumisesta tulevaisuudessa tullee suurin piirtein toteutumaan. Sama trendi on menossa kaikissa protestanttisissa kirkoissa eli syy tuolle hitaalle alasajolle ei ole yksittäisissä kirkoissa vaan enemminkin siinä, että sivistysmaissa usko ei mene vapaaehtoisesti kaupaksi.
Alister McGrath kirjoitti yhdessä kirjassaan, että protestanttisuus avasi ihmisille oven ateismiin. En tiedä, mutta ehkä protestanttisuudessa kirkosta eromainen ei ole siten tuomittua kuin esim. katolisessa kirkossa, miten lie.
”Alister McGrath kirjoitti yhdessä kirjassaan, että protestanttisuus avasi ihmisille oven ateismiin.”
Ateismia kuitenkin on aina ollut, vaikka se onkin ollut kiellettyä. Eiköhän tuohonkin ole vaikuttanut kaksi tekijää, kirjapainon keksiminen ja lukutaito sekä sähköinen tiedon välitys ympäri maailmaa? Sillä Euroopassa aivan samoin katolinen kirkko menettää jäseniään.
”En tiedä, mutta ehkä protestanttisuudessa kirkosta eromainen ei ole siten tuomittua kuin esim. katolisessa kirkossa, miten lie.”
Enää eivät sanktiot määrittele sitä, miten eri yhteisöissä ihmiset hyväksytään. Näin siksi että on erilaisia yhteisöjä, joihin voi aina mennä, jos jostain hylätään. Normit ovat muuttuneet tämäkin suhteen.
>Tapio tuntuu toivovan jonkinlaista esikarsintaa lapsen hankkiville perheille.
Hän siis suosisi tässä muslimeja muiden kustannuksella, sillä hehän ovat aina naimisissa Aidossa avioliitossa.