Siihen voi olla montakin pinnallista syytä, mutta se ydinsyy on käsittääkseni se, että uskova ihminen on lopettanut ns. hengellisen valvomisen. Kun tämä valvominen jää pois uskovan elämästä, niin Perkele, joka on kuin kiljuva jalopeura, kiertää ympäri ja on valmiina saamaan saaliikseen helpon uhrin!
Ei Jeesus ihan huvikseen sanonut näin:
"Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."
Mark 13:37
Ei Jeesus ihan huvikseen sanonut näin:
"Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."
Mark 13:37
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luovuin uskosta kun ymmärsin sen huijaukseksi. Ihan sama miten paljon sinäkin rukoilet tai luet loitsuja, ei mitään vaikutusta mihinkään. Kokeile vaikka.
koska saarnat, rukoukset on keskittynyt vain herätys höpötykseen.
Nielestäni saarnojen tulee olla Jeesus keskeistä julistusta, ei me herätys höpinöitä jakseta kuunnella, eikä niistä eläää ole.
Useimmilla (kaikilla jotka minä tiedän) uskovilla jotka luopuvat uskostaan prosessi menee jokseenkin näin:
- Ensin tulee epäilys, että kaikki mitä kerrotaan uskon nimissä, ei ole totta
- Raamattu (tai muu uskonnollinen teksti) ei ole yhteensopiva tietojemme kanssa (mm. historia, maantiede)
- Kun epäilijä kysyy uskon veljiltään/siskoiltaan epäilyistään hän saa vastaukseksi:
1. Ympäripyöreitä latteuksia
2. Inttämistä omasta epäilystään, kuinka väärä se on
3. Tulikivenkatkuisen saarnan
4. Hylkimistä
- Hän huomaa, että jumalia sekä erisuunnan uskovia on paljon ja jokainen omaa omasta mielestään sen Ainoan Oikean Uskon™ (esim. erillisiä kristinuskon kuppikuntia on yli 3000, joilla on eri jumalkäsitys ts. ne ovat erimieltä siitä mikä on Jumala)
- Hän huomaa, että ihmeteoista eikä jumalista ole ainuttakaan todistetta (väkevää todistelua on toki paljon, mutta yhtään faktaa ei ole)
- Hän huomaa, että kuppikunnan ylläpitämät viholliskuvat ovat paikkaansa pitämättömiä
- Hän huomaa, että maailma ei tarvitse selittäjäkseen jumalaa
- Arvioituaan tietojaan hän havaitsee, että jokainen jumaltaru on ihmisen kirjoittama ja mitään jumalallista niissä ei ole
- Hän huomaa, että uskonnottomat/ateisti ovat huomattavasti empaattisempia ja hengellisempiä ihmisiä kuin entiset uskonveljet/sisaret
Mitä tulee epäilykseesi, että ”hengellisen valvonnan” (ts. itse suggestio) lopettaminen on vaikuttava tekijä, niin lienet oikeassa, mutta epäilyksesi siitä, että muinaissuomalais-ugrilainen ukkosen jumala vaikuttaa asiaan niin siinä olet täysin väärässä (se on aivan yhtä keksitty taruhahmo kuin, Jeesus, Jumala, Saatana, Mithra, Thor, jne.).
kokemuksesta voin sanoa et elämä rajoittuu merkittävästi pitää olla ns.tiukkapipoinen"
Mielestäni osa ns. uskosta luopuneista, ei edes ole koskaan ollut uskossa.
Kyllä ihan oikeasti uskossa ollut voi luopua. Kyllä asiasta valaisee myös Raamattu monin esimerkein. On sitten paljon uskovien kotien kasvatteja, jotka ovat kasvatettu uskomaan, eivät ole koskaan syntyneet uudesti ylhäältä. Kyllä he sen tarinoissaan usein tuovatkin esille, että se oli vain totuttua mukana oloa, oloa uskovaisena vaikka sisin ei ollut mukana ja eivät kokeneet Jumalan olemassaoloa.
Eipäs voi luopua uskossa oleva koska on uudestisyntynyt. Omatahtoratkaisu-uskonnosta joutaakin luopua.
Suomalaisten keskeinen ongelma nykypäivänä on liian vähäinen nukkuminen, valvominen.
Uskova luopuu uskosta jos alkaa ajatella ihan omilla aivoillaan rationaalisesti. Uskonto on itselleenuskottelua, pakoa todellisuudesta kuin narkkarilla.
Lakihenkinen uskon suorittaminen. Siis liika näännyttävä kapea-alinen uskonelämä. Ei muuta kuin vain rukoilua, Raamattua ja kristillisyyden puurtamista.. päädytään laikihenkiseen tilaan. Joskus voi vääränlainen usko olla myös yritys paeta sisimmässä vellovaa pahaa oloa vastaan. Syy on silloin sielun puolella, spyykeessä, ei niinkään hengen puolella. Ei tuollaista uskoa Jumala halua. Tunnen muutaman tällaisen henkilön, jotka jaksoivat roikkua täysillä puolesta vuodesta vuoteen ja sitten tuli totaalinen romahdus ja paluu entiseen: Jeesus ei muuttunutkaan masennuksen poistajaksi, työksi, puolisoksi, kaiken ongelman vippiautomaatiksi niin alussa uskoi ja toivoi. Usein julistetaan väärin: kun annat elämäsi Jeesukselle, niin sitten ilo repeää ja velatkin ovat saatavia. Voi käydä niin, että uskoontulon myötä ne taistelut vasta alkavatkin. Tulin uskoon kuoleman pelon ja elämän tarkoituksettomuuden ajamana. Oli myös pahojen henkivaltojen kokemuksia ja yksinkertaisesti Jumala vain veti puoleensa ja ilmaisi että olemassaolonsa. Oli kyllä nuoruuden ja aikuisuuden murroksessa vuosien kylmä kausi, mutta luopioksi en tullut johtuen väärästä parisuhdeasettelusta, mutta uskossa olen säilynyt. Kyllä elämää ja uskoa koetellaan mutta Jumala tuntee ja tietää kestokykymme ja on läsnä.
Jumala ja usko ei ole vain jokin keino ratkaista ongelmat: se on elämä Kristuksessa ja Jumala-suhteen löytyminen. Ihminen on onnellinen vain yhteydessä Luojansa kanssa.