DNA ei kontrolloi solun mekanismeja

Vaihtoehtoinen silmukointi on monimutkainen mekanismi, joka auttaa meitä ymmärtämään, ettei DNA ohjaa solun mekanismeja. Monet luulevat vielä nykyäänkin, että yksi geeni koodaa yhtä proteiinia. Oikeastaan koko ajatus siitä, että DNA:n geenit koodaisivat jotain, on täysin virheellinen, ainakin eukaryooteilla.

Vaihtoehtoisen silmukoinnin periaate on syytä ymmärtää. Menemättä siis kovin syvälle tieteelliseen terminologiaan, selitän lyhyesti, miten vaihtoehtoinen silmukointi toimii.

Solu lukee DNA-jaksoista alueita, joista se rakentaa ns. pre-mRNA:n. Solu modifioi tätä RNA-transkriptia käyttämällä monimutkaista proteiinikompleksia, konetta nimeltään spliseosomi. Spliseosomi leikkaa tuosta pre-mRNA:sta tarkasti pois tiettyjä jaksoja rakentaakseen juuri sellaisen RNA-jakson , jota solu tarvitsee vaadittuun proteiinituotantoon. Yhdestä ja samasta DNA-jaksosta solu kykenee siis tätä teknologiaa käyttämällä valmistamaan jopa tuhansia erilaisia proteiineja. Esimerkiksi hedelmäkärpäsen Dscam -geenistä voidaan valmistaa peräti
38 016 erilaista proteiinia. DNA-sekvenssiä muuttamatta! Ihmisen genomissa on vain n. 19,600 proteiinien valmistamiseen käytettävää DNA-jaksoa, eli vähemmän kuin sukkulamadolla, mutta erilaisten proteiinien määrä kehossamme on joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksi miljoonaa. Nerokas vaihtoehtoinen silmukointimekanismi tekee tämän mahdolliseksi. Viime vuosina on myös havaittu, että jopa useimmat pitkät koodaamattomat RNA-molekyylit käyvät vaihtoehtoisen silmukointiproseduurin läpi.

Vaihtoehtoista silmukointia ohjaavat useat epigeneettiset tekijät, kuten DNA:n metylaatioprofiilit, histonien epigeneettiset markkerit sekä koodaamattomien RNA-molekyylien epigeneettiset markkerit, joita tunnetaan yli 140 erityyppistä.

Yli 90% ihmisen geeneistä kuuluu sellaiseen DNA:han, jota solu lukee vaihtoehtoiseen silmukointiproseduuriin. Määrä on noussut vuosi vuodelta tutkimuksen edistyessä. Kyseessä on nerokas mekanismi, joka mahdollistaa vaihtoehtoisten ohjelmien toteuttamisen solussa ja sitä kautta koko eliön morfologiassa ja muissa ominaisuuksissa. Vaihtoehtoisen silmukointimekanismin tuntemus auttaa meitä ymmärtämään, että DNA on solulle eräänlaista kirjastoinformaatiota, jota se tarvitsee tuottaakseen tarpeellisia proteiineja ja välittääkseen epigeneettistä informaatiota ympäristöstä eliön soluille. DNA on passiivista informaatiota, joka ei kontrolloi eikä ohjaa yhtään mitään. Eliöt voivat kyllä itse muokata omaa genomiaan monin eri mekanismein. Tähän me ihmisetkin kykenemme mm. ravinnon avulla. On myös havaittu, että jopa ajatuksemme ja asenteemme voivat muokata DNA:tamme. Raamatussa ei siis turhaan lue, että 'Kiittäkää joka tilassa!'

Vaihtoehtoinen silmukointimekanismi osoittaa, että kaikki eliöissä tapahtuvat muutokset perustuvat olemassaolevan biologisen informaation vaihtoehtoiseen epigeneettiseen säätelyyn TAI vähittäiseen mutta väistämättömään informaation korruptoitumiseen eli geneettiseen rappeutumiseen (jolloin vaihtoehdot vähenevät). Siksi evoluutiolle ei ole olemassa mekanismia. Älkää siis eksykö, hyvät ihmiset.