Selkäleikkaus tehty minulle 1980-luvulla ja kokemukset siitä sen jälkeen. Oli siis selkäydinkanavan ahtaumaleikkaus.
Olen nyt 71 v. Leikkaus sujui hyvin, paitsi että leikkaavalle lääkärille kerroin vielä sängyssä maatessani heti operaation jälkeen, että jalkateräni ja päkiäni tuntuvat puolitunnottomilta. Lääkäri totesi, että se paranee n. parissa viikossa.
No ei parantunut, vuodet kuluivat, elämään tuli hyviä ja huonoja aikoja. Asiaan tottui, se ei ollut suurimpia murheita, elämä toi tullessaan vielä suurempia asioita, jalkaterä oli puolitunnottomuuksinaan vähäinen asia taustalla.
Nyt kun ikä on tuonut monenlaista isompaa ja pienempää sairautta ja kremppaa, on asia viime vuosina alakanut näyttäytymään melko suurena ongelmana. En tahdo saada nukutuksi öisin levottomien jalkojen johdosta, kun tämän tunnottomuuden tuntu tuntuu niin häiritsevältä. Varpaat nykyään elävät omaa elämäänsä, eli liikkuvat päivisin ja öisin jatkuvasti, kipristyvät ja ojentuvat , niin että jänteet kipuilevat samaan tahtiin. Niitä sitten yritän hieroa, painella sängyn päätyyn. Se helpottaa jonkun verran, maali vain tahtoo sängystä karhentua hierontakohdista.
Olenkin sitä mieltä, että levottomien jalkojen alkusyy on juuri tämä, että ihmiset ovat elämänsä eri aikoina joko leikkauksen tai muun nyrjähdyksen, nitkahduksen tms. johdosta saaneet selässä hermon pinteeseen, josta nämä vaivat johtuvat.
Minun ongelmani on vielä se , että en halua syödä mitään hiven- tai muitakaan lääkkeitä yhtään yli sen mitä joudun muiden sairauksien johdosta napsimaan. Oma tinnitukseni on riittävä haitta, enkä halua mitään pöpperöä päähäni ainakaan lääkkeiden tai muiden aineiden taholta.
Nyt tällä iällä olen myös sitä mieltä, että ne selkäkivut, jotka nuorena oli syynä leikkauksenn olisi olleet korjattavissa. Istuvaa työtä tehneenä ja liian vähän liikuntaa harrastaneena 3 lapsen äitinä olivat vatsalihakset heikot ja olisivat tarvinneet paljon enemmän liikuntaa ja vahvistusta, jotta selkäkipua ei olisi ollut.
Imusolmukesyövästä, aivoinfarktista, 1 epilepsiatajuttomuudesta selvinnyt muuten terveen kirjoissa oleva onnellinen mammaihminen.
Olen nyt 71 v. Leikkaus sujui hyvin, paitsi että leikkaavalle lääkärille kerroin vielä sängyssä maatessani heti operaation jälkeen, että jalkateräni ja päkiäni tuntuvat puolitunnottomilta. Lääkäri totesi, että se paranee n. parissa viikossa.
No ei parantunut, vuodet kuluivat, elämään tuli hyviä ja huonoja aikoja. Asiaan tottui, se ei ollut suurimpia murheita, elämä toi tullessaan vielä suurempia asioita, jalkaterä oli puolitunnottomuuksinaan vähäinen asia taustalla.
Nyt kun ikä on tuonut monenlaista isompaa ja pienempää sairautta ja kremppaa, on asia viime vuosina alakanut näyttäytymään melko suurena ongelmana. En tahdo saada nukutuksi öisin levottomien jalkojen johdosta, kun tämän tunnottomuuden tuntu tuntuu niin häiritsevältä. Varpaat nykyään elävät omaa elämäänsä, eli liikkuvat päivisin ja öisin jatkuvasti, kipristyvät ja ojentuvat , niin että jänteet kipuilevat samaan tahtiin. Niitä sitten yritän hieroa, painella sängyn päätyyn. Se helpottaa jonkun verran, maali vain tahtoo sängystä karhentua hierontakohdista.
Olenkin sitä mieltä, että levottomien jalkojen alkusyy on juuri tämä, että ihmiset ovat elämänsä eri aikoina joko leikkauksen tai muun nyrjähdyksen, nitkahduksen tms. johdosta saaneet selässä hermon pinteeseen, josta nämä vaivat johtuvat.
Minun ongelmani on vielä se , että en halua syödä mitään hiven- tai muitakaan lääkkeitä yhtään yli sen mitä joudun muiden sairauksien johdosta napsimaan. Oma tinnitukseni on riittävä haitta, enkä halua mitään pöpperöä päähäni ainakaan lääkkeiden tai muiden aineiden taholta.
Nyt tällä iällä olen myös sitä mieltä, että ne selkäkivut, jotka nuorena oli syynä leikkauksenn olisi olleet korjattavissa. Istuvaa työtä tehneenä ja liian vähän liikuntaa harrastaneena 3 lapsen äitinä olivat vatsalihakset heikot ja olisivat tarvinneet paljon enemmän liikuntaa ja vahvistusta, jotta selkäkipua ei olisi ollut.
Imusolmukesyövästä, aivoinfarktista, 1 epilepsiatajuttomuudesta selvinnyt muuten terveen kirjoissa oleva onnellinen mammaihminen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.