Avioeron syistä

Jos tilanne käy kahden ihmisen välillä niin mahdottomaksi, että henki on vaarassa on syytä parempi erota kun tappaa. Ero on enempi henkinen prosessi, jos jompi kumpi käy vieraissa ei ne vehkeet siitä kulu, tulee vain vitutusta ja mustasukkaisuus puuskia.
Sinänsä ei tämä länsimainen avioliitto mikään ikiaikainen tapa ole. Köyhillä ei viellä keskiajalla olut häitä tai muita seremonioita, kirkonkirjoihin merkittiin yhteisasumien ja lapset. Ns raamatulliseen aikaan ei nykymuotoista avioliittoa ollut vaikka tähän jotkut vetoaa - kuninkaat ja muut suurmiehet olivat sitten oma lukunsa.

Suosittelen pohtimaan miten saisi liiton kuntoon, siihen kannattaa satsata vaikka rahaa, sillä ero ei ole halpaa lystiä ja sitten kun se kaikki muu kaatuu päälle, kestää vuosia päästä pinnalle ja lapsille aivan kauhea asia.
Ei eroa javaa suhde kuntoon.

Ei löydy muu syy erota kun pettäminen ja hylkääminen. Katsos toinen on jo eronnut sydämessä jos on lähtenyt vieraisiin. Mutta jos se tulee takaisin niin anna anteeksi niin saat kokea mitä on olla Jumalan Rakas. mutta jos et pysty vaan kovetat sydämen niin Jeesus sanoi että sun sydämen kovuuden tähden sulla on mahdollisuus ottaa avioeron. Mutta pyydä sen jälkeen Jeesus pistä sun kovuus ja sydän kuntoon koska muuten olet menossa helvettiin.. Eli parannus on ainoa mahdollisuus mitä sulla on sun kovuudessa joka muuten tuhoa sinua.

Kyllä jos puoliso esim. lyö ja hakkaa kumppaniaan, en ainakaan vetoa Raamattuun, ettei hän saisi erota.

Varsinkin 90 luvun pankkikriisissä tuli varattomia perheitä tuhansin. Kun yritys on kaadettu lainantakaajien omaisuus ja varat ulosmitattu siinä perhe on tuuliajolla. Monet päätyivät varsin järkevään eroon , lapset vaimolle ja mies kuutamolle. Yh nainen saa alaikäisten kanssa täyden avun, mutta persaukisen miehen kanssa apu on vähäistä, varsinkin kun se miehen status on yrittäjä - se on kirosana sossussa.

Jos eläminen on hyvin vaikeaa esim. persoonallisuushäiriöisen kanssa, joka ei itse huomaa vikaa koskaan itsessään, on parempi muuttaa erilleen jo lastenkin kannalta.
Kenenkään, Etenkään lasten, joiden itsetunto yms on vielä kehittyvässä, ei tarvitse joutua kokemaan vanhemman puolelta tulevaa manipulointia, väheksyntää, mitätöintiää, hyväksikäyttöä, henkistä väkivaltaa tai jopa fyysistä väkivaltaa.
Kokemuksesta Tiedän, ettei persoonallisuushäiriöisen kanssa voi keskustella normaalisti. Hänen maailmankuvansa ei vastaa todellisuutta. Hän ei kykene ymmärtämään osallisuutta asioiden kulkuun, vaan näkee muut syyllisiksi ja oman käytöksensä oikeudekseen. Hän usein uskoo toimivansa hyvällä asialla, eikä ymmärrä tekojensa seurauksia, vaikka ne olisivat kuinka tuomittavia niin ihmisten moraalisen käsityskyvyn, kuin Suomen lain mukaan.