Palstalla lienee jossain määrin asiaan perehtyneitä, esim MeAgain-nimimerkki, niin olisi kiinnostavaa kuulla tästä aiheesta. Käsittääkseni hävittäjäpommittajat olivat sekin alunperin saksalainen keksintö, jonka liittoutuneet kehittivät pidemmälle ja hyödynsivät enemmän? Miksihän näin? Johtuiko kenties siitä, että Saksan ilmavoimien kehittämisestä vastanneita henkilöitä kuoli ja vaihtui ja kenties valta siinäkin suhteessa siirtyi enemmän Göringin käsiin.
Saksalaisethan taisivat myös ensimmäisenä alkaa käyttämään raketteja. Hehän käyttivät niitä ilmasta-ilmaan-tarkoituksessa ampuen niitä hävittäjistä pommikonelauttoihin.
Vaikuttaa, että saksalaisten maataistelua tukevien koneiden ja tekniikoiden kehitys pysähtyi, samaan aikaan kun viholliset menivät juuri sillä alalla eteenpäin. Syynä saattoi olla sekin, että resurssit eivät riittäneet kun piti ponnistaa voimat pommitusten torjumiseen. Voimat eivät näytä riittäneen edes siihen, että konsepteja olisi ajantasaistettu, vaan edelleen tuotettiin sodan alussa menestyneitä koneita, jotka olivat käyneet tehottomiksi.
Saksalaisethan taisivat myös ensimmäisenä alkaa käyttämään raketteja. Hehän käyttivät niitä ilmasta-ilmaan-tarkoituksessa ampuen niitä hävittäjistä pommikonelauttoihin.
Vaikuttaa, että saksalaisten maataistelua tukevien koneiden ja tekniikoiden kehitys pysähtyi, samaan aikaan kun viholliset menivät juuri sillä alalla eteenpäin. Syynä saattoi olla sekin, että resurssit eivät riittäneet kun piti ponnistaa voimat pommitusten torjumiseen. Voimat eivät näytä riittäneen edes siihen, että konsepteja olisi ajantasaistettu, vaan edelleen tuotettiin sodan alussa menestyneitä koneita, jotka olivat käyneet tehottomiksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Hehän käyttivät niitä ilmasta-ilmaan-tarkoituksessa ampuen niitä hävittäjistä pommikonelauttoihin."
Kun muistelee miten vaikea raketeilla oli osua paikallaan pysyviin tai hitaasti liikkuviin maakohteisiin, voikin hyvin päätellä miten tehokkaita nuo ilmasta-ilmaan raketit oikeasti olivat kun kohteet liikkui suunnattomasti nopeammin kuin maan pinnalla ja vielä lisäksi myös korkeussuunnassa...
Eli paljon melua tyhjästä oli nuo aseet.
Eihän raketeilla haettukaan suoraa osumaa, vaan teho perustui voimakkaan räjähdyksen laajalle levittämään sirpalevaikutukseen. En tiedä, miten tehokkaita olivat muihin keinoihin verrattuna, mutta käsittääkseni niitä käytettiin keksimisensä jälkeen jatkuvasti. Pommikone-muodostelmat olivat tiheitä, joten riitti vain ampua sinne jonnekin väliin.
Kiinnostaisi vain tietää, oliko rakettien käyttäminen liittoutuneiden hävittäjissä heidän oma keksintönsä vai oppivatko he sen saksalaisilta?
"Pommikone-muodostelmat olivat tiheitä, joten riitti vain ampua sinne jonnekin väliin."
Tiheys on suhteellinen käsite: combat box-muodostelmassa lentävä 18 koneen osasto hajaantui kuitenkin syvyydessä ja korkeudessa porrastaen alueelle jonka mitat olivat noin L 800m x K 300m x S 200m.
Lisäksi rakettien huonojen ballististen ominaisuuksien, mm. hidas nopeus ja kaareutuva lentorata, vuoksi edes tuollaiseen muodostelmaan osuminen oli todella ison työn ja tuurin takana.
Kuitenkin helpompaa kuin osua hävittäjän muilla aseilla, joilla suora osuma oli ainoa mahdollisuus pudottaa vihollinen.
Eräs tarkoitus oli käsittääkseni juuri se, että yritettiin hajottaa muodostelmia niin, että pommikoneet eivät pystyisi suojaamaan toisiaan ja hyökkääminen yksittäisten koneiden kimppuun kävi mahdolliseksi.
"Kiinnostaisi vain tietää, oliko rakettien käyttäminen liittoutuneiden hävittäjissä heidän oma keksintönsä vai oppivatko he sen saksalaisilta? "
No, siis rakettien käyttö hävittäjissä ei ollut uutta. Sen olivat ranskalaiset tehneet jo ensimmäisessä maailmansodassa, joten sinun varmaan täytyy mennä takaisin sinne, jos haluat löytää varhaisimmat instanssit.
"Kuitenkin helpompaa kuin osua hävittäjän muilla aseilla, joilla suora osuma oli ainoa mahdollisuus pudottaa vihollinen. "
Se riippuu raketista. Varhaiset tykistöraketeista tehdyt muunnelmat täytyi ampua yläkulmalla ja ne eivät yleensä ottaen olleet kovin suosittu ratkaisu. Lopullinen R4M puolestaan on helpoin nähdä vain analogiana haulilaukaukselle, jossa edellytettiin suoraa osumaa, mutta kompensoimalla ammuttujen rakettien määrällä.
käyttivät raketteja hävittäjissä jo ainakin Talvisodassa.
Pommilautan kimppuun käynnissä oli torjuntahävittäjällä pulmallista, koska lautassa oli satoja 12,7 mm:n konekivääreitä, joiden tehokas ampumamatka oli kilometrin luokkaa.
Saksalaiset halusivat torjunta-aseen, jonka voisi laukaista torjunta-aseiden ulottumisen uölopuolelta!
R4M-raketin maksimi laukaisuetäisyys oli 1,5 km. Jo yksittäinen osuma vaurioitti pahasti pommikonetta!
Oma käsitykseni on se että kehittymistä haittasivat ainakin nämä:
- liian laaja valikoima koneita ja projekteja, massatuotannon etuja ei pystytty hyödyntämään ja kehitystyö jakautui liian moneen eri projektiin (ilmavoimien lisäksi sama koski muitakin aselajeja)
- tarvittavien raaka-aineiden puute, esim. suihkumoottoreissa tarvittavien
- epäpätevä johto, lähinnä siis itse Adolf joka sekaantui asioihin
Niitä tehtiinkin vain sisäpoliittisista syistä Goebbelsin tarkoituksiin. Yleensä raketit tehosivat vain elävää voimaa vastaan.
Tuollaiseen käsitykseen voi päästä kun seuraa esim. tätä palstaa joka on nykyään ihan silkkaa sitä ihteään.
Saksalaiset käyttivät hävittäjäpommittajia (Jabo) runsaasti. Bf109 sai pommitelineet jo E7 mallista eteenpäin. Pommeja sai mukaan 4x50 kg tai 250 kg tai sitten n 100 kpl lasti SD2 perhospommeja. Näitä käytettiin runsaasti Barbarossan alussa ja myöhemminkin itärintamalla. FW190 sai pommitelineet A-3 versiossa. Näillä suoritettin "hit and run" operaatioita eteläiseen englantiin ihan menestyksekkäästi kunnes liitoutuneiden hävittäjävoimien ja taistelujohdon kehitys tekivät niistä liian riskialttiita operaatioita. Nämä olivat laajassa Jabo-käytössä itärintamalla. Sittemin koneesta tehtiin versiot F ja G jotka olivat muokattu enemmän maataistelukäyttöön. Myös Bf110 käytettiin runsaasti maataistelurooleissa.
Raketit taas sitten asia erikseen. Kuten jo yllä todettiin niitä käytettiin jo varhain. Ongelmana oli suhteellisen pieni räjähdevaikutus osumatarkkuuteen nähden. Käyttökelpoisia aseita esim laivoja ja ratapihoja vastaan. Yksittäiseen panssariin ei niinkään. Sakut modifioivat NbW 42 rakettialustasta ilmasta ilmaan raketin BR21 tai WGr 21. Yksittäisen hävittäjän laukaisema pari ei ollut kummoinen osumatarkkuudeltaan mutta 40 kg painoinen taistelukärki sai aikaan kovaa sirpalevaikutusta tiiviissä pommarimuodostelmassa. Kun tai jos kokonainen lentue saattoi laukaista raketit yhteislaukauksena seurauksena oli usein muodostelman hajoaminen jolloin ne oli helposti tuhottavissa tykein kun kerran tiiviin muodostelman ristitulen vaikutus oli menetetty. Siitä tulikin nimitys "pulkzerstörer". R4M raketit olivat sitten se paras ase. Rakettien lentorata oli melko yhteneväinen Mk108 kanuunan kanssa joka helpotti tähtäämistä. Jos tähtäys oli vahänkään kohdillaan niin 24 raketin laukaisu johti hyvin todennäköiseen pudotukseen. Ongelmana oli laukaisuasemaan pääseminen ennen saattohävittäjien peliin puuttumista. Mikäli Me 262 olisi saatu koordinoidusti ilmaan pari sataa niin silloin päiväpommitukset olisi ollut pakko lopettaa. Toisaalta taas sitten R4M oli tehokas myös maataistelukäytössä. Mutta kaikki tämä oli sakujen kannalta jälleen liian vähän ja liian myöhään.
Mutta sakujen asekehitys ei pysähtynyt. Päin vastoin. Kun olet täydellisesti "outnumbered" niin silloin täytyy kehittää jotain uutta ja näinhän saksa tekikin. Mutta kun vastustaja hukutta sinut materiaaliin niin selviytyminen on aika heikkoa huolimatta loistavasta insinööritaidosta.