Loppuviimein ainoa syy uskovaisuuteen on se, että halutaan uskoa johonkin. Tämä pätee niin mormoneihin kuin mihin tahansa uskovaisiin. Se on se Tapanin legendaarinen "totuuden tuntu" johon halutaan uskoa. Mikään uskonto ei kestä tarkastelua muuta kuin sillä kriteerillä, että siihen joku haluaa uskoa. Jos jokainen uskovainen tämän myöntäisi totuudeksi, niin sitten olisi uskontojen välinen vuoropuhelukin mahdollinen. Uskonnolla on paljon positiivista annettavaa, mutta vähintään yhtä paljon myös negatiivista. Ei minulla oli ketään tarvis saada uskontoaan vaihtamaan - päin vastoin. Pitäkää tunkkinne *aatana.
Siihen uskotaan mihin halutaan
Exmoro
10235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eräskin palstalainen on ollut mormoni, mutta vaihtoi sitten katolilaisuuteen ja sen jälkeen rappariuteen. Jokin ihmeen pakko on aina uskoa johonkin huuhaahan. Sama koskee tietysti myös toista palstalaista, joka on ennen uskonut poliittisiin oppeihin ja sittemmin mormonismiin.
Sitä kutsutaan evoluutioksi 😀
Joillakin sitä on ja toiset vain jurputtavat.
Sitäpaitsi et tiedä mitä höpiset 😀
Jurputa pois, ei haittaa lainkaan 😊
”Minä niiiin mieleni pahoitin...”
Onko karvalakkisi vielä koi- ja täivapaa?
Hauskaa viikon alkua, jurpo 😀
Älä nyt mieltäsi pahoita vaikka totuuden kerroinkin. Toisilla vain on taipumus itsekorostukseen tai "totuuden" tietämiseen.
Evoluutiosi seuraava askel olisi, että jättäisit taaksesi nuo riippuvuudet.
Sinun seuraava askel on varmaan se, että oppisit pysymään palstan aiheessa mikä täällä sattuu olemaan mormonismi.
Onnea koettelemukseesi.
Niin kauan kun ylistät omaa uskoasi tällä palstalla, niin kauan minä osoitan sen yhtä typeräksi kuin mitä mormonismi on.
Näin se on mutta joistain uskonnoista voi tietää varmasti että ne ovat vääriä. Mormonismista se tiedetään siitä, että MK:n tapahtumat ovat silkkaa satua. Mitkään löydöt eivät sitä tue koska löytöjä ei ole.
Se evankelilutkutus ei ole sen kummempaa kuin mormonismi, aivan vastaavia höpöjuttuja ja satuja vakavalla naamalla esitettynä aikuisille ihmisille.
Kyllä minä niin nauran kaikille uskovaisille - kuinka voitte olla niin surkean tyhmiä! Te olette lampaita joita me johdamme ja huiputamme tahtomme mukaan.
Kyseessä on älyllinen heikkous jota myös uskovaisuudeksi nimitetään. Olla uskossa - olla tyhmä, niin yksinkertaista se on. Kaikkien hyvien uskontojen perimmäinen tarkoitus on tuottaa rahaa, olla hyvä bisnes. Uskonto joka ei tuota on turha ja huono uskonto.
Mormonismi on hyvä uskonto, mutta Evlut- usko on vielä parempi, sillä on verotusoikeus.
Niin, minä olen Jeesus ja minä olen Joseph Smith , minä olen samanlainen huijari kuin ne kaksi ja lukemattomat muut. Ainoastaan siinä olen heitä parempi ja rehellisempi että minussa on miestä sanomaan että olen huijari.
Mutta eipä silläkään ole mitään väliä, sillä te uskotte siitäkin huolimatta. Uskovaisen osa on uskoa.
Uskovathan jotkut natsiaateeseen ja sosialismiinkin. Jos ihmiselle luvataan jotain niin muutamat haksahtavat kaikenlaisiin haihatuksiin. Mormonismi on aikaa vievä mutta loppujenlopuksi melko harmiton ja joillekin jopa hyödyllinen ajanviete. Yleensä radikaalimormonitkin ovat lähinnä vaarallisia itselleen.
Natsiaatteen ja sosialismin kunniaksi on sanottava että ne jotenkin ovat yhteydessä todellisuuteen ja kannattajiensa elämän realiteetteihin (työ, elintaso, yhteiskunnan toimivuus jne.) uskontojen ollessa puhdasta fiktiota perimmäisenä tarkoituksenaan tuottaa voittoa tai muuta hyötyä keksijöilleen ja johtohenkilöilleen.
Tunnetusti esimerkiksi Jeesus elätti itsensä kiertävänä saarnamiehenä tekemättä lainkaan tuottavaa työtä ja mormonismin perustaja Joseph Smith eli "profeettana" kuin viimeistä päivää.
Aatteina uskonnot ovat hieman paradoksaalisesti vahvempia kuin poliittiset ideologiat suuremman ja jopa lähes täydellisen irrationaalisuutensa takia. Eihän esimerkiksi kristinuskon monissa keskeisissä teemoissa ole mitään mieltä, ne ovat puhtaasti järjettömiä. Hyvä uskonto ei ole vastuussa mistään, pahimmatkin ongelmat kyetään aina selittämään parhain päin Jumalan tahtona tai rangaistuksena tms.
Tietenkään hyvä uskonto ei saa jättää kannattajaansa vaille palkintoa. Suurin ja paras palkinto on lupaus tuonpuoleisesta ikuisesta elämästä, koska se palkintona tuntuu monille kovin arvokkaalta ja ennen kaikkea ei maksa uskonnolle mitään.
Mormonismin aikaavievyys tai harmittomuus ovat sivuseikkoja. Hyödyllistä se tuskin mormonismin uskovalle on, mutta siitä kirkko ei ole välitä. Toki ihminen voi käyttää aikaansa vieläkin huonommin esimerkiksi päihteiden väärinkäyttäjänä.
Oleellisinta mormonismissa ja missä tahansa hyvässä uskonnossa on se taloudellinen tuotto mikä niillä voidaan aikaansaada. Ei uskontojen johtohenkilöistä juuri kukaan usko Jumalaan tai niihin satuihin mitä heidän kirkoissaan saarnataan.
Vanha sanonta kuuluu: "Papeista ei usko kuin puolet, piispoista tuskin kukaan".