Raamatusta:

Niin, ei mitään lisättävää kenelläkään vähän vain tekopyhällä.

Esittäkäämme aluksi kolme Jumalaa koskevaa väitettä, jotka eivät kaikki voi samanaikaisesti pitää paikkansa:

1)KAIKKI SYNTISET OVAT JUMALAN LUNASTAVAN RAKKAUDEN YHTÄLÄISIÄ KOHTEITA SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ JUMALA, JOKA EI KATSO HENKILÖÖN, HALUAA VILPITTÖMÄSTI SOVITTAA JOKAISEN IHMISEN ITSENSÄ KANSSA JA SITEN VALMISTAA KUNKIN AUTUAALLISEEN YHTEYTEEN KANSSAAN.

Tälle kohdalle voi hakea Raamatusta tukea seuraavista kohdista: 2 Piet. 3:9: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”, 1 Tim. 2:3–4: ”Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”, Hesekiel 33:11a: ”Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää”, ja kenties kaikkein selkeimmin Valitusvirsissä (3:22, 31–33): ”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut – – Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.” Lisäksi: ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien” (1 Joh. 2:2). Mutta jos Jumala, jonka tähtäimessä on koko maailman sovitus (2 Kor. 5:19), epäonnistuisi yrityksessään, hänen oma tahtonsa, jota yllä olevissa kohdissa kuvataan, kärsisi traagisen tappion.

2)KAIKKIVALTIAS JUMALA TULEE LOPULTA ONNISTUMAAN JA SOVITTAMAAN ITSENSÄ KANSSA JOKAISEN, JONKA SOVITUSTA HÄN AIDOSTI TOIVOO JA HALUAA.

Tämä väite saa puolestaan tukea seuraavista Raamatun paikoista: Ef 1:11b: ”hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan”, Job 42:2: ”Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa”, Ps. 115:3: ”Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee”, ja Jes. 46:10b,11b: ”minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen – – Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” Noissa tekstikohdissa annetaan ymmärtää, että Jumala kykenee toteuttamaan kaikki aikomuksensa. Ja monissa muissa kohdissa annetaan ymmärtää, että Jumalalla on sekä tahto että valta saattaa kaikki Kristuksen hallinnan alle (1 Kor. 15:27–28), sovittaa kaikki Kristuksessa (Kol. 1:20) ja tuoda vanhurskaus ja elämä kaikille Kristuksen kautta (Room. 5:18).

3) JOTKUT SYNTISET TULEVAT JÄÄMÄÄN VAILLE SOVITUSTA JUMALAN KANSSA JA TULEVAT SIKSI JÄÄMÄÄN IANKAIKKISESTI EROON HÄNESTÄ. Monet löytävät varmasti tällekin tukea Raamatusta.

Kristillisyyden historiassa augustinolais-kalvinistinen perinne on korostanut Jumalan kaikkivaltiutta sekä sitä, että syntisiä tulee joutumaan helvettiin, joten tuossa perinteessä on jouduttu luopumaan ajatuksesta, että Jumala haluaa aidosti kaikkien syntisten pelastumista, eli kohdasta 1). Arminiolaiset vastustavat Calvinin ennaltamääräämisoppia, joten heidän on luovuttava kohdasta 2). Universalistit puolestaan hyväksyvät kaksi ensimmäistä väitettä, joten heidän on hyljättävä väite 3).
Universalistit eivät poikkea kalvinisteista ja arminiolaisista siinä, etteikö heidän olisi luovuttava väitteestä, joka ainakin ensi näkemällä vaikuttaa saavan tukea Raamatusta. OLENNAISTA SIINÄ, MINKÄ VÄITTEISTÄ HYLKÄÄ, ON, ETTÄ SAMALLA PALJASTUU, MILLAISEKSI JUMALAN PERIMMÄISEN LUONTEEN MIELTÄÄ. Jos hylkää väitteen numero 1), silloin ei voi pitää armahtavaa rakkautta Jumalan ydinolemuksena; on toisin sanoen pääteltävä, että jokin rajoittaa Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Tästä syystä kohta 1) lienee tärkein kaikista väitteistä, sillä se pureutuu Jumalan olemuksen ytimeen. Kohdan 2) hylkäävät eivät voi pitää Jumalan rakkautta voitokkaana, vaan Hänen on pyrittävä minimoimaan tappiot ja aikaansaamaan mahdollisimman ideaali tasapaino hyvän ja pahan välille. KOHDAN 3) HYLKÄÄVÄT VOIVAT SEN SIJAAN USKOA SEKÄ JUMALAN RAKKAUDEN RAJOITTAMATTOMUUTEEN ETTÄ SIIHEN, ETTÄ HÄNEN LUNASTAVAA TAHTOAAN EI VOI PYSÄYTTÄÄ MIKÄÄN.
Muodostuu niin ollen kolme erilaista kuvaa Jumalasta: augustinolaisen näkemyksen mukaan Jumalan lunastavaa tahtoa ei voi estää, mutta Hänen rakkautensa on rajoittunutta, arminiolaisen näkökannan mukaan Jumalan rakkaus on rajoittamaton, mutta Hänen lunastavan tahtonsa esteeksi ilmaantuu tekijöitä, joita Hän ei kykene kontrolloimaan, ja universalistisen näkemyksen mukaan Jumalan rakkaus on rajoittamaton ja samoin on Hänen lunastava tahtonsa.
Voimmekin esittää kysymyksen:
MISSÄ EDELLÄ ESITETYISTÄ KOLMESTA NÄKEMYKSESTÄ TULEE PARHAITEN JULKI JUMALAN YLISTETTÄVÄ LUONNE JA KUNNIA?
Ja kaksi lisäkysymystä kuuluvat:
MIKÄ EDELLÄ ESITETYISTÄ KUVAUKSISTA, JOS SE OLISI TOTTA, TARJOAISI PARHAAT EDELLYTYKSET TOIVOLLE?
JA: MIKÄ HERÄTTÄÄ MEISSÄ TODENNÄKÖISIMMIN PELKOA?

Mikko, monestakaan asiasta en ole samaa mieltä kuin sinä, mutta tämä on oli hyvä valinta.
Siinä on Vanhan testamentin oleellinen ja Uuden testamentin oleellinen.
En näe siinä puoltakaan pilkkua viilattavaksi.

"29. Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;"

Tämä on varmaankin tärkein käsky minkä Jumalan tahtoa tulkitseva kirkko on hylännyt ja tämän mukana kaikki.

Job.7:8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole. Biblia (1776). Ja ei yksikään silmä, joka minut näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

Mark.12:29 Biblia (1776). Mutta Jesus vastasi häntä: tämä on kaikkein suurin käsky: kuule, Israel, Herra meidän Jumalamme on yksi Herra.