Mitenkähän on, kun söin sepramia n.15v vuotta annoksella 10-20mg ja ollut nyt 1.5kk ilman, vähensin hitaasti. Ensimmäiset vkot ei ollut mitään oireita, sitten alkoi olla säpsähtelyä, huonounisuutta, hikoilua, ahdistusta ym. Nämä kaikki on nyt loppuneet, jäljellä järjetön itkuherkkyys, poraan kokoajan ja joka asiasta, itsetunto aivan nollissa ja siitä saa kärsiä myös perhe, lisäksi tunnen kovaa arvottomuutta. Olen miettinyt pitääkö kuitenkin aloittaa lääke uudelleen, toisaalta taas olen jo aika pitkällä tässä. Kuulisin mielelläni kokemuksia.
Ssri lopetus
Annjak
17628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mielialanvaihtelut kuuluu asiaan ssri lopetuksessa. 15 v käyttöä ja lopetus nii ei mikään ihme. Lopettaminen ei ole helppoa.
Sanoisin, että älä aloita uudestaan. Saavutat kyllä henkisen tasapainon ja tunnet olosi paljon paremmaksi kuin joskus ennen lääkkeen aloitusta kun voit vielä hyvin.
Ole sitkeä.
Se vie jonkun aikaa.
Jokainen päivä ilman lääkettä on voitto !
Toivottavasti perheesi ymmärtää, kannustaa ja tukee sinua !
Tarvitset tukea.
Mielenrauhaa sinulle !
Kiitos, ihanasti kirjoitettu. Kyllä todella pyrin etten enää niihin koske ja nyt viime päivät olleet ihan hyviä, nauttinut elämästä ja auringosta. Öisin välillä kun herään niin ahdistaa aika lailla mutta koen että silti parempaan.
Olikin jo hetken vähän parempi olo, eipä enää...
Alkanut ihan käsittämätön ahdistus kaikista sairauksista ja kuolemanpelko, pumppu hakkaa miten sattuu ja kädet ja jalat joka päivä aivan jäässä vaikka asunto lämmin.
Söin sitä kauan mutta suhteellisen pienellä annoksella niin miten tää voi olla näin kamalaa, mietin vaan että jos tää oli tullut jäädäkseen niin en kestä.
Vieroitusoireet voi olla ikäviä ja kestää pitempään, kuin lääkärit väittää, etenkin jos puhumme noinkin pitkän käytön vieroituksesta. Jos kiinnostaa hankkia tukea, selvittää millaisia vieroitusoireita muilla on ollut, mitä apukeinoja he on selviytymiseensä löytäneet ja osaat englantia, suosittelen Surviving Antidepressants - foorumia. Sinne voi Introductions kohtaan kirjoittaa oman stoorin ja saada neuvoja ja tukea.
Vieroitusoireet ei ole tulleet jäädäkseen.
Mä kanssa syönyt Sepramia kymmenisen vuotta annoksella 20mg. Nyt puolessa vuodessa saanut vähennettyä 4mg:aan. Koko ajan ollut fyysisiä ja etenkin psyykkisiä vieroitusoireita, välillä meinaa usko loppua siihen, että pääsen koko paskasta eroon.
No, ei auta kuin yrittää ja uskoa, että onnistuu.
Lopettamassa olen sen vuoksi, että lääke saa minut ihan tunteettomaksi zombieksi.
Sellaiseksi se teki todella, en vaan oo yhtään enää varma haluanko olla tälläinen joka poraa ihan joka asiasta ja hermo todella kireellä, ei tätä jaksa itse eikä kukaan muukaan. Tsemppiä sulle ja mukavaa kevättä.
Voi rakkaat kanssakulkijat. Mikä inhottava huijaus onkaan nämä ssri-lääkkeet, sellaiseen vihaiseen tulokseen itse olen tullut sekä itseni kautta että paljon asiaa muutoin tutkineena! Niin monien vieroitusta yrittävien kertomuksia olen muutaman vuoden lueskellut. Olen yrittänyt myös löytää ratkaisua, miten itse pääsen eroon lähes 20 vuoden fluoksetiininkäytöstäni.
Minä onnistuin Seronilin lopettamaan 20 mg:sta nollaan, vieroitukseen käytin vuoden. Oireiden kanssa pärjäsin, ne eivät olleet liian pahoja. Se että minusta tuli herkkä, oli vain tervetullutta, ajattelin että näinpä tunteet lähtevät käyntiin ja että myöhemmin tasaannun.
Mutta sitten 8 kk:n jälkeen lopetuksesta vasta sain ihan vastaavanlaista kaameaa oloa kuin aloittaja täällä kertoo. Minulle ei tullut sähköiskumaisia juttuja koskaan, mutta tuolloin 8 kk:n päästä lopetuksesta putosin kaameaan synkkään monttuun, ahdistus-masennukseen. Koin epätodellista harmautta, täydellisen mitäänsanomattomana koin kaiken ympäristössäni. Ihan kuin tähän tilaan sopisi sana zompi, vaikka siis fluoksetiinia ei elimistössäni enää pitänyt olla. Tilanne oli paha ja niinpä keskustelujen jälkeen päädyin aloittamaan lääkkeen uudelleen. Nyt olen sitä taas käyttänyt, tosin hieman pienemmästi (15 mg) viisi kk. Vielä ja taas haluan jättää tuon "kuran". Nyt tarkoitus pyytää kunnon apua myös vieroitusoireisiin. Aiemmin vieroituksen tein yksinäni, tosin netin ja siellä olevien teidän ym. viisasten kanssa. Eivät lääkärit ole ihan perillä tästä, mutta osittain heitä voinee apuna käyttää. Pahinta vieroituksessa just on pelko täysromahduksesta, sairastumisesta, psykoosista tms. Myös hankalinta minulle, kun kovinkaan moni ei edes tiedä lääkityksestäni, kroonisesta masentuneisuudestani. Huokaus.
Sanoisin myös, että älä ala lääkettä uudelleen. Jos nyt itse olisin saman päätöksen edessä 8 kk:n puhtauden jälkeen, niin en aloittaisi. Kuin pakottaisin lääkärin auttamaan minua jollakin muulla tavalla, miten tahansa, millä tahansa, vaikka muulla lääkkeellä, mutta tähän samaan en palaisi. Pelottaa ihan. Tarkoitukseni on siis nyt taas aloittaa pudotus, mutta ottaisin siihen lääkärin mukaan 'vaikka väkipakolla', kuin vaatien. Siis kai he auttaa haluavat, mutta eivät niinkään tiedä/osaa, mutta haluaisin yhdessä pohtia tilannekohtaisesti. Ei avuksi uudelleen aloitus ajatuksella, että muka entiset oireet palanneet! Eivät ole palanneet! Noin kamalaa oloa minulla ei ikinä ollut ennen lääkkeen aloitusta masentuneisuuteen.
Mulla kans sepramia mennyt 7v 20mg, viikko sitten aloin vähentämään, nyt 10mg menee ja oon koko ajan kuin kuumeessa ja tuntuu että jotaa keuhkotautia yrittäis lykätä ja kuumia aaltoja.
En saa mitään sellaisia lopetusoireita mitä kuvaillaan vaan aina tämä kauhea "keuhkokuume"-tunne.
Olen siis aiemminkin yrittänyt lopettaa sepramin ja samat oireet tulleet.
Viikonloppuna pitäisi aloittaa seronil, siksi minulla nyt tämä vähennys menossa.
Mitähän v***ua siitäkin tulee :D
Sepram voitti tän erän...Meni oli niin kamalaksi että alkoi tosissaan jo pelkäämään että sekoaa, hetken meni hyvin, kunnes lähti laskuun. Nyt vajaa viikon syönyt taas 10mg ja aivan hirvittävät paniikkikohtaukset tullut kuvioihin, hermo edelleen niin kireällä että oikein pelottaa. Tiedän et aluksi pahenee usein mutten muista kuinka kauan tätä paskaa kestää?! Pyörryttää ja suht toimintakyvytön vaikka pitäisi olla arjessa mukana.
Yleensä aina uudelleen aloituksissa ja lopetusyrityksissä sivuoireet/vieroitusoireet tulevat entistä pahempina. Googlettamalla ssri kindling löytyy asiasta tietoa.
Karitaaa-mulla on ollut paljon flunssan kaltaisia oireita vieroituksen aikana ja on siis vieläkin vaikka vieroitusta jo puoli vuotta takana.
Ei ole helppoa täälläkään, paniikkituntemuksia, depersonalisaatiota, ahdistusta, levottomuutta, väsymystä..jatkan vielä 4mg Sepramilla, ei uskalla yhtään laskea annosta..
Tänään aloitin Seronil 20mg kapselit, voi jumalauta mikä mahakipu ja närästys!! Ei helvetti ku olisin jotain syövyttävää niellyt! Johan tää rikkoo sisuskalut, saas nähä otako enää huomenna koko kapselia, ihan järkyttävää etten tiedä miten päin olisin :'(
....niin ja hain apteekista gavisconia jos se auttaisi siihen kipuun. Otin pari tuntia sitten yhden tabletin ja äsken join kahvia ja söin, taas alkoi kipuilu ruokatorvessa asti.
V***u mä vaa sanon et on siinä haittavaikutus!!!
Artikkeli aiheeseen liittyen:
https://mobile.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html
Masennuslääkkeet voi olla miltei mahdoton saada lopetettua, vaikka niihin sanotaan ettei tule riippuvuutta.
Se on niin yksilöllistä, kirjoitin eilen duloksetinen lopetuksesta joka kävi kuin tanssi vain.
-Jotkut avaavat kapselin ja vähentävät kapselissa olevia helmiä ja täten yrittivät päästä lääkkeestä irti.
Lopetin masennuslääkkeen ja olo vain kohenee ja mieli kirkastuu :)
Turhaan ei kopakka lausu että :""masentavat masennuslääkkeet""
-Toki tähän pitää laittaa että masentunut en alkujaan ollutkaan vaan lääkettä söin muuhun vaivaan, masennukseen se olisi saattanutkin auttaa.
Tosiaan kun lopetin lääkkeen niin alkanut kiinnostamaan taas monet asiat:)
Hullulta saattaa kuulostaa mutta silti sanon että erittäin hyvä lääke, ainakin minulle.
Itse lopetin sepramin onnistuneesti 7 vuoden jälkeen. 2 viikkoa oli kipeä olo mutta helpotti. Yllätäävän kivuton lopetus.