Onko Helsingin YO:n hyväksymä gradu täyttä puppua?

Lars Westerlund: Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22 Venäläissurmat Suomessa 1914-22
Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2004. 2004.

Lars Westerlund sivulta 97 alkaen:

Etupäässä jääkäripataljoonista koostuva Itäarmeija valloitti kenraalimajuri Ernst Löfströmin johdolla Viipurin 28.–29.4.1918. Kaupunkia valloitettaessa teloittivatjääkärijoukot arviolta vähintään 360–420 Viipurissa asuvaa tai oleskelevaa venäläistä.

Venäläissurmat Suomessa, s. 135: "Teloituksen jälkeen sissit ampuivat vielä suuren määrän armonlaukauksia ja tarkistivat ruumiit ottaen talteen vainajien arvoesineet ja käyttökelpoiset vaatekappaleet. Myös vaasalaiset ottivat tähän osaa, mutta aloite tuli selvästi Kajaanin sissien johtajilta."
Tietenkään Westerlund ei mainitse on, että ko Martin Ekström on riikinruotsalainen ja Ruotsissa sotilasarvoltaan reservin kersantti, joka oli 1930 -luvulla Ruotsissa tunnettu natsi.


Westerlund päätynyt 29.4.1918 teloitusten osalta johtopäätökseen:

Iltapäivällä 29.4.1918 toimeenpantu joukkoteloitus oli käytännön hankkeena niin laaja ja henkilövaroja edellyttävä teko, että sen järjestämiseen on tarvittu sekä toimintasuunnitelma ja päätöksenteko yhteistoiminnasta että toteutuskelpoinen järjestö. Joukkoteloituksen alustava suunnitelma on todennäköisesti hahmoteltu jo aamupäivällä 29.4.1918, kun alkoi kertyä yhä enemmän vangittuja venäläisiä rau- tatieasemalle. Jossain vaiheessa ovat joukkoteloitusta suunnitelleet päällystöhenkilöt neuvotelleet asiasta ja päässeet yhteisymmärrykseen toteuttamistavoista ja eri sotilasyksiköiden edustajien osuudesta tapahtumiin. Suunnitelmasta toteutukseen siirryttiin puolenpäivän jälkeen, kun rautatieasemalle tuotuja ja tietynlaisiin ryhmiin jaettuja vankeja ruvettiin kuljettamaan etukäteen määrättyihin paikkoihin. Marssikäskyn antoi majuri Ekström, joka lienee joko osallistunut teloitussuunnitelman laatimiseen tai joka tapauksessa toiminut sen mukaisesti.



Puhuuko Westerlund pötyä vai mikä tämä Niirasen juttu lahtarin valkopesusta oikein on?

Viipurin teloitukset olivat jääkäriupseerien sekava junailu. Voi hyvin olla, että kajaanilaisilla ei siihen ollut osuutta. Hehän eivät kuuluneet jääkärijoukkoihin.

Keksisarja on hyvä tutkija, mutta värittää joskus asioita melko reippaasti.

On selvää, että totuus aina kirpaisee punikkeja. Onhan omaan propagandaan uskominen paljon miellyttävämpää ja sen toistelulla voi tehdä vaikutuksen aateveljiin.
Avaajaa käy sääliksi.

Kun paikalla on satoja silminnäkijöitä ja tietojen mukaan sata lahtaajaa ampumassa, niin onpa kumma kun ei muka saatu selville kuka käski ja määräsi tämän hirmuteon. Tietenkin asialla on olleet ruotsalaiset "rotuputsarit" kun heillähän sitä oli reilun 100 takaa paljonkin hampaankolossa venäläiselle.

On häpeä ettei tätä Viipurin joukkomurha-asiaa tutkittu kunnolla. Toinen huonosti selvitetty tapahtuma on Lahden Hennalan tapahtumat ja Kalmin tekemät joukkomurhat.

Suomella on monet häpeälliset teot selvittämättä, vaikka kyllä nuo Westerlundin tutkimukset jonkinlaine yritys selvittää tapahhumia ja on ne kyllä karua luettavaa. Ei ihme kun Valtioneuvoston kanslia poisti ne saatavilta ja painettuna ne on jo poistettu kirjastoistakin.

Miksi juutalaisia ei tapettu samalla kertaa kuin venäläisiä, jos heidät oli määrä tappaa?

Venäläissurmat -julkaisut löytyivät ennen sensurointia tuolta.

http://vnk.fi/haku/fi.jsp?onlyResults=true&cachedLocale=fi&dir=none&orQuery=&andQuery=&query=Venlissurmat&hae=Hae

26.5.2004 12.53

Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.2 Sotatapahtumat 1918-22 ISBN 952-5354-45-8, ISSN 0782-6028
Julkaisu (330 sivua, 2,0 Mt)

http://vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=130610

26.5.2004 12.52

Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.1 sotatapahtumat 1918-22 ISBN 952-5354-44-X, ISSN 0782-6028

Julkaisu 315 sivua, 1,9 Mt)

http://vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=130622

26.5.2004 12.51

Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 1. sotatapahtumat 1914-17 ISBN 952-5354-43-1, ISSN 0782-6028

Julkaisu (319 sivua, 2,7 Mt)

http://vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=130638

Isoisäni oli mukana Kajaanin Sissirykmentin joukoissa 1918. Hän ehti kuolla ennen syntymääni.

Ei kuulemma suostunut kertomaan isälleni tai muillekaan mitään vuoden 1918 tapahtumista. Tässä ketjussa esitetyt lähteet ovat minulle tuttuja. Niissä olevien tietojen perusteella aloitusviestissä oleva, gradusta lainattu toteamus kajaanilaisten syyttömyydestä Viipurin tapahtumiin on aika erikoinen.

Kerrottakoon vielä, että aloitusviestissä mainitussa teoksessa K. SISSI-R. (KAJAANIN SISSI-RYKMENTTI), joka on alun perin julkaistu 1920-luvun lopulla, mainitaan Viipurin tapahtumat muistaakseni näin: "Viipurin puhdistus oli helppoa". Ylimalkaisen toteava ilmaisu tarkoittanee sitä, ettei vastarintaa ollut, joten ei-toivuttu aines voitiin eliminoida vaivatta.

Korjaus: "ei-toivottu"

Tämä Viipuria käsittelevä osa löytyi lopussaan ja sieltä löytyy Harald Öhquistin, Nurmion ja Grandellin kohdalta mainintaa Viipurin puhdistuksen helppoudesta tai vaikeudesta.

Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.2 Sotatapahtumat 1918-22 ISBN 952-5354-45-8, ISSN 0782-6028

http://docplayer.fi/28084201-Osa-2-2-sotatapahtumat.html#show_full_text

Kirjan sivulta 100 alkaen:

"Teloitukset kaupungin alustavan puhdistuksen yhteydessä 28.–29.4.1918
Kaupungin valloituksen yhteydessä 28.–29.4.1918 suorittivat valkoiset hyökkäysjoukot
heti alustavan varmistuksen ja puhdistuksen, kun kaupunkialueen yksittäiset
korttelit ja rakennukset tarkastettiin. Vaikka Viipurin valloituksesta on kirjoitettu
verrattain paljon, suojeluskuntahistoriikeista ja jääkärimuistelmista löytyy hyvin vähän
tietoja näistä puhdistustoimista. Joitain selostuksia on kuitenkin laadittu. Teoksessaan
“Viipurin valloitus” vuonna 1919 kuvasivat jääkäriluutnantti Heikki Nurmio ja
jääkärikapteeni Leonard Grandell muutamilla sivuilla esikaupunkien puhdistusta.
Myös Viipurin valloitukseen osaa ottanut johtava jääkäriupseeri Harald Öhqvist on
valikoivasti kertonut puhdistustoimista.
Vaikka Nurmion ja Grandellin esityksessä ei ole edes lyhyttä mainintaa Viipurin
venäläisten kohtalosta, lienee sen yhtenä keskeisenä tarkoituksena ollut jääkäriupseerien
toimenpiteiden puolustaminen Viipurin valloituksen yhteydessä. Vaikka
asiasta ei kirjoitettu julkisuudessa liikkui epävirallisia huhuja ja tietoja valloittajien
suorittamista ilkivaltaisuuksista, raakuuksista ja ryöstöistä. Jo vuosi Viipurin valtauksen
jälkeen ilmestynyt kirja ei kuitenkaan valaise näitä tekoja, mutta pyrkii kuvamaan
valloittajia samalla sekä asiansa tunteviksi sotureiksi että sivistyksen edustajiksi.
Katujen, pihojen ja talojen tarkistuksia kuvataan melkein hienovaraisina
toimenpiteinä. Teoksessa Nurmio ja Grandell antavat myös sellaisen kuvan, että
hyökkääjien voimatoimenpiteet suunnattiin ainoastaan aseellisen vastarinnan
murtamiseksi. Surmansa saaneet siviilihenkilöt olivat joutuneet ns. sotilaallisen
välttämättömyyden uhreiksi, kuollen harhaluoteihin tai erehdyksiin tai erehtyen
omasta aloitteestaan tulilinjoihin.
Nurmion ja Grandellin teoksessa korostetaan puhdistustyön hankaluutta, joka
osoittautui “vaikeammaksi kuin alussa saattoi luullakaan”. Tämä johtui kirjoittajien
mukaan kahdesta syystä. Ensimmäinen syy oli se, että pakenevat punakaartilaiset
kätkivät aseensa ja piiloutuivat naisväen avulla esikaupunkien tölleihin, tupiin,
vajoihin, kellareihin ja lukemattomiin sokkeloihin. Koska nämä henkilöt esiintyivät
yleisesti valkoisina, etenevien valkoisten oli hankalaa erottaa heidät aidoista valkoisista.
Toinen syy oli se, että punaisten kiihkeä tuli vaikeutti puhdistustyötä vielä enemmän."
-

"Nurmion ja Grandellin väitettä punaisten kiivaasta vastarinnasta muut lähteet
eivät juuri tue. Jo valtauksen seuraavina päivinä useissa lehtikirjoituksissa mainittiin
valkoisten edenneen Kolikkoinmäen ja Papulan kautta kaikkialle kantakaupunkiin
29.4.1918 noin klo 3.30 “kohtaamatta punaisten vastarintaa “,18”ilman mainittavaa
vastarintaa”19 tai nujerrettuaan Viipurin kaduilla “vain heikkoa vastarintaa”. "

-

Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.2 Sotatapahtumat 1918-22 ISBN 952-5354-45-8, ISSN 0782-6028

http://docplayer.fi/28084201-Osa-2-2-sotatapahtumat.html#show_full_text

Kirjan sivut 105 - 106

"Poiketen Nurmion ja Grandellin vaikenemisesta Viipurin venäläisten kohtaloista
on jääkärimajuri Harald Öhqvistin jo alkukesällä 1918 antamassa lausunnossa joitakin
tietoja venäläisistäkin. Tämän lausunnon hän antoi tutkijalautakunnalle ja
koska se ei ollut tarkoitettu julkisuuteen, Öhqvist saattoi puhua verrattain
avomielisesti. Hänen lausuntonsa mukaan talojen omistajat auttoivat joukkoja osoittamalla
niille kaupungissa olevat venäläiset. Miespuoliset aikuiset ja nuorukaiset
vangittiin, ja jos esiintyi vastustusta, niskoittelijat ammuttiin. Öhqvist, joka toimi 9.
jääkäripataljoonan päällikkönä, on kertonut menetelmistään: “Puhdistustyön toimittivat
sotilaspatrullit, joitten johtajina enimmäkseen oli upseereita, mutta myöskin
korpraaleja ja aliupseereita.” Alustavan puhdistuksen yhteydessä ammuttiin ehkä
noin 150 henkilöä, “niin sanottuja punaryssiä”. Jos vangittavat asettuivat vastarintaan,
oli heidät ammuttu “talojen pihamaille tai poikkeustapauksissa myös kaduille”.
32 Päinvastoin kuin Öhqvist väittää ei ole kuitenkaan mitään merkkejä siitä, että
Viipurin venäläiset olisivat vastustaneet kaupunkiin tunkeutuvia joukkoja aseellisesti.
On nimittäin osoitettavissa, että vähintään useat kymmenet teloitetuista venäläisistä
suhtautuivat myötämielisesti valkoisiin ja auttoivat heitä oma-aloitteisesti.
Jää arvailujen varaan, mitä Öhqvist tarkoitti termillä “punaryssä”? Valkoisten
kielenkäytössä “punaryssä” tarkoitti melkein poikkeuksetta venäläisen sotaväen tai

Venäjän poliittisen johdon kanssa yhteistyössä toimivaa suomalaista punaista.33
Jos tarkoitettiin etnistä venäläistä tai venäläisiin rinnastettavaa muun kansallisuuden
edustajaa käytettiin useimmiten pelkästään “ryssä”-sanaa. Punaista venäläistä
kuvaavan erillistermin keksimiseen ei sen sijaan juuri ollut tarvetta. Tulkitsen kuitenkin
tunnetut asianhaarat niin, että Öhqvist on tässä tapauksessa tietoisesti ilmaissut
itsensä epämääräisellä tavalla. Hänen tarkoituksensa lienee ollut kuulusteluissa
puolustaa teloituksia nimittämällä ammuttuja punaisia suomalaisia
“punaryssiksi” eli korostamalla heidän yhteyksiään venäläisiin. Öhqvistin mainitsemat
150 “punaryssää” saattaa tässä tapauksessa kattaa sekä Viipurin alkupuhdistuksen
yhteydessä ammuttuja suomalaisia punaisia eli “punaryssiä” että ammuttuja venäläisiä.
Mahdollisesti näiden ryhmien yhteismäärä on Öhqvistin mainitsema luku 150
henkilöä.
Öhqvistin mainitsemista pihateloituksista on jonkin verran tietoja. Erään
työväenaktivistin muistelmissa kerrotaan kolmen venäläisen nuorukaisen
teloituksesta Viipurin Punasenlähteen aukealla aamulla 29.4.1918. Tämän mukaan
havaitsivat valkoiset aukealle kootussa vankijoukossa “pari venäläistä koululaista,
ehkä 18–19 v. ikäisiä nuorukaisia. Niinikään oli erään keski-ikäisen miehen päässä
venäläinen sotilaslakki. `Riviin ryssät!´ – huusi eräs jääkäriherra. Nopeasti vietiin
nämä kolme `ryssää´ läheiseen pihaan, jossa heti ammuttiin joitakin laukauksia.
Pyövelisotilaat palasivat paikalle naureskellen”. Kertojan tiedon mukaan nämä sotilaat
olivat kotoisin Pohjanmaalta Alajärven kunnasta.34 Ainakaan tässä tapauksessa
teloituksen syy ei ollut vastustaminen."

Esim. Löfström käski hyökkääjiä "tappamaan kaikki venäläiset". Tämän sattoi moni käsittää väärin?

Olen lukenut tuon Westerlundin tutkimuksen joskus. Ei siinä tarkkoja tietoja oikein ollut.

Westerlund itse on melko vastenmielinen tapaus. Luin netistä hänen kirjastaan saksalaisten vankileireistä Suomessa. Melko asenteellista. Muka barbaarista ja sitten esimerkki tästä on sellainen, kun vankikaravaanin jäsen kiellosta huolimatta yrittää juoda ojasta kuravettä ja saa kallonsa murskaksi kiväärinperällä. Siis mitä? Tuossahan on kyseessä vankikapina keskellä kuljetusta. Totta kai tuollainen käskyn noudattamatta jättäminen rangaistaan, jos sana ei tehoa ensin.

Huolestuttavaa on tietenkin tieto, jonka mukaan eräässä kuljetuksessa jälkeenjääneet voimien loppuessa ammuttiin. Näin se tosin on ollut amerikkalaisillakin. Hieman epäilyttää Putinin Venäj'n ja Neuvostoliiton kansalaisten muistelut tosin tällaisissa tapauksissa. Selvää suomalaisvastaista propagandaakin on levitetty sieltäpäin. Ja holohoaxista aina samat huuhaat. Siten ei vaikuta uskottavilta tarinat "juutalaisjoukkueen" kohtelusta. Ja miten tällaine joukkue oli, jos kerran muka juutalaiset tapettiin kaikkialla?

Westerlund on hyvin epäilyttävä ja siten ihan normi saksalaisvihaaja ja holovalehtelija.