http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html
Perusteettomaksi ajan mittaan osoittanut vakoiluepäily oli oikeusasiamiehenkin mielestä tutkittava. Koodin XV/11/69 taakse kätkeytynyttä henkilöä oli syytä epäillä vakoilusta, joskin tulkinnanvaraisempaa oli, oliko kyseessä törkeä vakoilu. Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion mukaan esitutkinta aloitettiin laillisin perustein.
Epäilty Alpo Rusi moitti kantelussaan tutkimusten viipymistä. Oikeusasiamies toteaa, että Rusin muuttaminen epäillystä todistajaksi olisi kuitenkin edellyttänyt, ettei syyllisyydestä olisi ollut enää vähäistäkään epäilyä.
Supo veti Saksasta vesiperän, mutta jatkoi siis tutkimuksia. ”Käsitykseni mukaan Saksassa toimitetut virka-apukuulustelut heikensivät Alpo Rusiin kohdistunutta rikosepäilyä”, toteaa Paunio, mutta huomauttaa myös, että ”en pidä perusteettomana tai mielivaltaisena sitä arviota, että Alpo Rusiin kohdistunut rikosepäily ei ollut kokonaan hävinnyt Saksassa suoritettujen virka-apukuulustelujen jälkeen.”
Paunio muistuttaa, että epäillyn kannalta syntynyt syyttämättäjättämispäätös on kuitenkin parempi kuin poliisin päätös lopettaa tai keskeyttää esitutkinta. Hän kuitenkin toteaa, että Rusin tapauksessa ”on liikuttu syylliseksi epäiltynä käsittelemisen hyväksyttävänä pitämäni tason alarajoilla” ja että ”Alpo Rusiin kohdistuneen epäilyn tueksi ei missään vaiheessa ollut vahvoja perusteita ja esitutkinnan kuluessa ne pikemminkin heikkenivät”.
Kuten mediasta on moneen kertaan viime päivinä kuultu, oikeusasiamies ei löytänyt lisäselvitystenkään avulla tapahtuneesta varsinaisia laittomuuksia. Kuitenkin tulkinta, että Supo tai jotkut yksittäiset henkilöt olisivat toimineet vain moitteettomasti, on karkea ja väärä. Paunio arvostelee päätöksessään eri tahojen toimintatapoja moneen otteeseen ja monesta näkökulmasta.
Siitä huolimatta useimmat tiedotusvälineet ovat korostaneet Ville Itälän ja Supon toimien laillisuutta. Raportin perusteella voi kysyä, miksi, sillä päätös esittää muutoksia jopa lakeihin.
Oikeusasiamies arvioi varsinkin poliisilain kohtaa 43§ 3., joka mahdollistaa salassa pidettävien asioiden ilmaisemisen tietyin perustein. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on pitänyt tätä mahdollisuutta jo vuonna 1994 ongelmallisena ja myös Paunio näkee kohdan täsmällisyydessä ”toivomisen varaa” ja kysyy, ”onko perusteltua, että poliisin kohdalla on muita huomattavasti löyhemmät säännökset oikeudesta poiketa vaitiolovelvollisuudesta”.
Siitähän koko vuotojupakassa oli kysymyskin.
Kyllä lakeja poliisissa tulkitaankin. Supon päällikkö Seppo Nevala arvioi vastauksessaan oikeusasiamies Pauniolle, että keskustan ehdokkaaksi pyrkineen Rusin olisi ”puoluetyöhön kuuluvan yleisen lojaliteettivaatimuksen perusteella tullut itse kertoa asiasta Esko Aholle”.
Millä viestintäkeinoilla poliisin itsensä Rusille määräämässä täydellisessä ilmaisukiellossa ollut epäilty olisi sen tehnyt?
Rikosepäilystä kerrottiin Supon ilmoituksen mukaan presidentti Martti Ahtisaarelle, tasavallan presidentti Tarja Haloselle, sisäministeri Ville Itälälle, pääministeri Paavo Lipposelle, poliisiylijohtaja Reijo Naulapäälle, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskelle, ulkoasiainneuvos Juhani Suomelle, ulkoministeri Erkki Tuomiojalle sekä kuulustellulle tiedustelu-upseeri Peter Kellerille.
Tieto kuitenkin levisi heti tätä suuremmalle joukolle, kun Itälä ja Lipponen päättivät Nevalan tuella informoida silloista keskustajohtaja Esko Ahoa, Suomi esimiestään valtiosihteeri Antti Satulia ja Itälä vielä erityisavustajaansa Ilkka Salmea.
Rusin epäilystä sai ”Pohjois-Suomesta”, mutta ei Aholta kuulla myös keskustan puoluesihteeri Eero Lankia. Hän puolestaan kertoi Uudenmaan keskustapiirin toiminnanjohtaja Pekka Reposelle. Kokoomuksessakin viesti liikkui. Kalervo Kummola tiesi, sittemmin myös Ilkka Kanerva.
Oikeusasiamies toteaa, ettei tiedonsaajien piiri ollut kovin suuri, mutta tiedonkulku ei ansaitse tyylipisteitä. ”Periaatteellisesti on merkittävää, jos salassa pidettävä tieto annetaan vaitiolovelvollisten henkilöiden piirin ulkopuolelle. On ongelmallista, jos ajatus siitä, ettei salassa pidettävä tieto leviä, perustuu ainoastaan tiedonsaajaa kohtaan tunnettavaan henkilökohtaiseen luottamukseen.”
Yhden puolueen, tässä tapauksessa keskustan etu ei Paunion arvion mukaan riitä perusteeksi sille, että esimerkiksi Aholle kerrottiin. ”Puolueille ei ole lainsäädännössä annettu oikeutta saada tietoja jäseniään tai puolueen ehdokkaiksi pyrkiviä henkilöitä koskevista rikosepäilyistä”.
Rusin tapaus on tuottanut melkoisen pinon paperia, mutta yksi tieto yhä puuttuu. ”Selvittämättä on kuitenkin jäänyt, miten tieto Alpo Rusia koskevasta esitutkinnasta päätyi julkisuuteen. Tämä on vakavaa, kun otetaan huomioon epäillyn rikoksen laatu ja se laaja julkisuus, jonka kohteena Alpo Rusi joutui olemaan pitkään syyskuusta 2002 alkaen”, toteaa Paunio.
Tulevaisuutta ajatellen jutun nahkapäätös herättää kysymyksiä.
Suomen valtiovallan kassakaapeissa on ainakin yksi nimilista, josta löytyisi mahdollisesti oikeitakin syyllisiä törkeään vakoiluun. Miten heidän oikeusturvansa taataan, jos tutkimukset joskus alkavat?
Petri P. Pentikäinen
Perusteettomaksi ajan mittaan osoittanut vakoiluepäily oli oikeusasiamiehenkin mielestä tutkittava. Koodin XV/11/69 taakse kätkeytynyttä henkilöä oli syytä epäillä vakoilusta, joskin tulkinnanvaraisempaa oli, oliko kyseessä törkeä vakoilu. Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion mukaan esitutkinta aloitettiin laillisin perustein.
Epäilty Alpo Rusi moitti kantelussaan tutkimusten viipymistä. Oikeusasiamies toteaa, että Rusin muuttaminen epäillystä todistajaksi olisi kuitenkin edellyttänyt, ettei syyllisyydestä olisi ollut enää vähäistäkään epäilyä.
Supo veti Saksasta vesiperän, mutta jatkoi siis tutkimuksia. ”Käsitykseni mukaan Saksassa toimitetut virka-apukuulustelut heikensivät Alpo Rusiin kohdistunutta rikosepäilyä”, toteaa Paunio, mutta huomauttaa myös, että ”en pidä perusteettomana tai mielivaltaisena sitä arviota, että Alpo Rusiin kohdistunut rikosepäily ei ollut kokonaan hävinnyt Saksassa suoritettujen virka-apukuulustelujen jälkeen.”
Paunio muistuttaa, että epäillyn kannalta syntynyt syyttämättäjättämispäätös on kuitenkin parempi kuin poliisin päätös lopettaa tai keskeyttää esitutkinta. Hän kuitenkin toteaa, että Rusin tapauksessa ”on liikuttu syylliseksi epäiltynä käsittelemisen hyväksyttävänä pitämäni tason alarajoilla” ja että ”Alpo Rusiin kohdistuneen epäilyn tueksi ei missään vaiheessa ollut vahvoja perusteita ja esitutkinnan kuluessa ne pikemminkin heikkenivät”.
Kuten mediasta on moneen kertaan viime päivinä kuultu, oikeusasiamies ei löytänyt lisäselvitystenkään avulla tapahtuneesta varsinaisia laittomuuksia. Kuitenkin tulkinta, että Supo tai jotkut yksittäiset henkilöt olisivat toimineet vain moitteettomasti, on karkea ja väärä. Paunio arvostelee päätöksessään eri tahojen toimintatapoja moneen otteeseen ja monesta näkökulmasta.
Siitä huolimatta useimmat tiedotusvälineet ovat korostaneet Ville Itälän ja Supon toimien laillisuutta. Raportin perusteella voi kysyä, miksi, sillä päätös esittää muutoksia jopa lakeihin.
Oikeusasiamies arvioi varsinkin poliisilain kohtaa 43§ 3., joka mahdollistaa salassa pidettävien asioiden ilmaisemisen tietyin perustein. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on pitänyt tätä mahdollisuutta jo vuonna 1994 ongelmallisena ja myös Paunio näkee kohdan täsmällisyydessä ”toivomisen varaa” ja kysyy, ”onko perusteltua, että poliisin kohdalla on muita huomattavasti löyhemmät säännökset oikeudesta poiketa vaitiolovelvollisuudesta”.
Siitähän koko vuotojupakassa oli kysymyskin.
Kyllä lakeja poliisissa tulkitaankin. Supon päällikkö Seppo Nevala arvioi vastauksessaan oikeusasiamies Pauniolle, että keskustan ehdokkaaksi pyrkineen Rusin olisi ”puoluetyöhön kuuluvan yleisen lojaliteettivaatimuksen perusteella tullut itse kertoa asiasta Esko Aholle”.
Millä viestintäkeinoilla poliisin itsensä Rusille määräämässä täydellisessä ilmaisukiellossa ollut epäilty olisi sen tehnyt?
Rikosepäilystä kerrottiin Supon ilmoituksen mukaan presidentti Martti Ahtisaarelle, tasavallan presidentti Tarja Haloselle, sisäministeri Ville Itälälle, pääministeri Paavo Lipposelle, poliisiylijohtaja Reijo Naulapäälle, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskelle, ulkoasiainneuvos Juhani Suomelle, ulkoministeri Erkki Tuomiojalle sekä kuulustellulle tiedustelu-upseeri Peter Kellerille.
Tieto kuitenkin levisi heti tätä suuremmalle joukolle, kun Itälä ja Lipponen päättivät Nevalan tuella informoida silloista keskustajohtaja Esko Ahoa, Suomi esimiestään valtiosihteeri Antti Satulia ja Itälä vielä erityisavustajaansa Ilkka Salmea.
Rusin epäilystä sai ”Pohjois-Suomesta”, mutta ei Aholta kuulla myös keskustan puoluesihteeri Eero Lankia. Hän puolestaan kertoi Uudenmaan keskustapiirin toiminnanjohtaja Pekka Reposelle. Kokoomuksessakin viesti liikkui. Kalervo Kummola tiesi, sittemmin myös Ilkka Kanerva.
Oikeusasiamies toteaa, ettei tiedonsaajien piiri ollut kovin suuri, mutta tiedonkulku ei ansaitse tyylipisteitä. ”Periaatteellisesti on merkittävää, jos salassa pidettävä tieto annetaan vaitiolovelvollisten henkilöiden piirin ulkopuolelle. On ongelmallista, jos ajatus siitä, ettei salassa pidettävä tieto leviä, perustuu ainoastaan tiedonsaajaa kohtaan tunnettavaan henkilökohtaiseen luottamukseen.”
Yhden puolueen, tässä tapauksessa keskustan etu ei Paunion arvion mukaan riitä perusteeksi sille, että esimerkiksi Aholle kerrottiin. ”Puolueille ei ole lainsäädännössä annettu oikeutta saada tietoja jäseniään tai puolueen ehdokkaiksi pyrkiviä henkilöitä koskevista rikosepäilyistä”.
Rusin tapaus on tuottanut melkoisen pinon paperia, mutta yksi tieto yhä puuttuu. ”Selvittämättä on kuitenkin jäänyt, miten tieto Alpo Rusia koskevasta esitutkinnasta päätyi julkisuuteen. Tämä on vakavaa, kun otetaan huomioon epäillyn rikoksen laatu ja se laaja julkisuus, jonka kohteena Alpo Rusi joutui olemaan pitkään syyskuusta 2002 alkaen”, toteaa Paunio.
Tulevaisuutta ajatellen jutun nahkapäätös herättää kysymyksiä.
Suomen valtiovallan kassakaapeissa on ainakin yksi nimilista, josta löytyisi mahdollisesti oikeitakin syyllisiä törkeään vakoiluun. Miten heidän oikeusturvansa taataan, jos tutkimukset joskus alkavat?
Petri P. Pentikäinen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.