https://sarastuslehti.com/2018/02/22/varisokean-yhteiskunnan-viimeinen-mahdollisuus-eli-miksi-kansallismielinen-ei-voi-sivuuttaa-rotukysymysta/
Paljon hän puhuu siitä, ettei halunnut tulla yhdistetyksi valkoisen ylivallan kannattajiin ja siitä seuraisi media leimaamista. Me olemme vasemmiston vankeja ja median pikku puppetteja niin kauan, kun emme suostu tulemaan leimatuiksi ja parjatuiksi rasisteiksi, natsifasisteiksi. Sillä niin kauan meitä hallitaan tuolla pelolla. Joten julistaudun nyt tässä avoimesti natsirasistiksi ja fasistiseksi valkoisen vallan kannattajaksi.
"Lähdemmekö identiteettipolitiikkaan mukaan ja puolustammeko valkoista heteromiestä samalla uhriutumisstrategialla kuin vähemmistöt? Vai toteammeko, että tätä sosialismia on jo riittävästi testattu, ja on aika palata yksilönvapauksiin ja yksilöiden yhdenvertaisuuteen?"
Mielestäni valkoisten ja heteromiesten puolustaminen ei ole uhriutumispolitiikkaa, vaan ihan tervettä järkeä. Ja sitäpaitsi valkoisten ja heteromiesten asema ON uhattuna. Kaikki muut identiteettipolitiikat pohjautuvat valkoisen patriarkaatin vastustamiselle ja sen kumoamiseen pyrkimiselle, joten on ihan paikallaankin puolustaa valkoista "valtaa". Jos se kaatuu, lepsuileva feminismi ja sateenkaaren herttainen homoasia ei saa valtaa, vaan sen ottavat radikaalit muslimit ja alkukantaiset afrikkalaisheimot. Tyhjiöllä on tapana täyttyä. Meillä on tavallaan velvollisuutena puolustaa valkoisuutta ja sen indikoimia piirteitä: sivistystä, naisten oikeuksia, sananvapautta, perinteitämme ym.
Itse en kuitenkaan usko rotuerotteluun vaan rakkauteen yli rajojen; heterogeeniset yksilöt ovat usein terveempiä. Samoin kuin sekarotuisilla koirilla puuttuu monia rotukoirien ongelmista.
Mutta miten tulisi suhtautua nationalismiin, isänmaallisuuteen, kansallismielisyyteen, "rasismiin", alt-rightiin, valkoiseen ylivaltaan jne.? Islamia vastustaviin, kansallissosialisteihin, sionisteihin? Koska tällä uudella "oikeistopuolella" on paljon erilaisia aatteita ja nyansseja. En tiedä pitääkö kaikki vain omaksua sellaisenaan vai tehdä erilaisia rajanvetoja ettei yhtäkkiä jotkut kansallissosialisti-rotuerottelijat pääse valtaan.
Paljon hän puhuu siitä, ettei halunnut tulla yhdistetyksi valkoisen ylivallan kannattajiin ja siitä seuraisi media leimaamista. Me olemme vasemmiston vankeja ja median pikku puppetteja niin kauan, kun emme suostu tulemaan leimatuiksi ja parjatuiksi rasisteiksi, natsifasisteiksi. Sillä niin kauan meitä hallitaan tuolla pelolla. Joten julistaudun nyt tässä avoimesti natsirasistiksi ja fasistiseksi valkoisen vallan kannattajaksi.
"Lähdemmekö identiteettipolitiikkaan mukaan ja puolustammeko valkoista heteromiestä samalla uhriutumisstrategialla kuin vähemmistöt? Vai toteammeko, että tätä sosialismia on jo riittävästi testattu, ja on aika palata yksilönvapauksiin ja yksilöiden yhdenvertaisuuteen?"
Mielestäni valkoisten ja heteromiesten puolustaminen ei ole uhriutumispolitiikkaa, vaan ihan tervettä järkeä. Ja sitäpaitsi valkoisten ja heteromiesten asema ON uhattuna. Kaikki muut identiteettipolitiikat pohjautuvat valkoisen patriarkaatin vastustamiselle ja sen kumoamiseen pyrkimiselle, joten on ihan paikallaankin puolustaa valkoista "valtaa". Jos se kaatuu, lepsuileva feminismi ja sateenkaaren herttainen homoasia ei saa valtaa, vaan sen ottavat radikaalit muslimit ja alkukantaiset afrikkalaisheimot. Tyhjiöllä on tapana täyttyä. Meillä on tavallaan velvollisuutena puolustaa valkoisuutta ja sen indikoimia piirteitä: sivistystä, naisten oikeuksia, sananvapautta, perinteitämme ym.
Itse en kuitenkaan usko rotuerotteluun vaan rakkauteen yli rajojen; heterogeeniset yksilöt ovat usein terveempiä. Samoin kuin sekarotuisilla koirilla puuttuu monia rotukoirien ongelmista.
Mutta miten tulisi suhtautua nationalismiin, isänmaallisuuteen, kansallismielisyyteen, "rasismiin", alt-rightiin, valkoiseen ylivaltaan jne.? Islamia vastustaviin, kansallissosialisteihin, sionisteihin? Koska tällä uudella "oikeistopuolella" on paljon erilaisia aatteita ja nyansseja. En tiedä pitääkö kaikki vain omaksua sellaisenaan vai tehdä erilaisia rajanvetoja ettei yhtäkkiä jotkut kansallissosialisti-rotuerottelijat pääse valtaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanoisinko vielä, että se on kaikkien sota valkoista heteronormatiivista patriarkaattia vastaan. "Feministit" ja vasemmisto ovat valjastaneet kaikki muut pikkuryhmät taistelussaan kuvitteelista valkoista sortoa vastaan. Ja tämä pikkuklikkien ja niin kutsuttujen vähemmistöjen ryhmittymä sisältää sellaisia aatteita kuin homous, transaate, islamin dogmit, afrikkalaisperäisten alkukantaiset tai sortavat järjestelmät, riehunta, anarkismi, lässyfeminismi ja yleinen mädätys. Mielestäni tätä kaikkea vastaan voi olla ja puolustaa läntistä valkoista heteroseksuaalista valtaa, jossa naiset saavat olla naisia ja miehet miehiä.
Naisena ja feministinä sanoudun irti vasemmistolässyjen "feminismistä" ja heidän identiteettipolitiikastaan. Ja myös muut "vähemmistöryhmät" voivat tehdä samoin. Mitä nk. feministit ja vassukat eivät tajua on se, että islamin kannattajat ajavat omia agendojaan, eivät suinkaan vihervasemmistolaisten. Eivät he ole mikään vähemmistöryhmä, vaan 1,8 miljardin sortava enemmistöryhmä.
Eiköhän pidetä nyt vain se asia mielessä, että normi suomalainen haluaa turvallisuutta ja rauhaa, tolkun elämää.
Ja sitä eivät edusta sen enempää nahkapääidiootit kuin kehitysmaaislamkaan. Nahkapääidiootit aiheuttavat jo pelkällä olemassaolollaan - puhumattakaan sitten esiintymisellään! - silkkaa hallaa normaalille kehitysmaakusettajien maahantunkeutumiseen nuivasti suhtautuvalle väestölle, jonka osuuden oletan olevan tuntuva tässä kohtaa.
Vasemmisto tosiaankin on kovaa vauhtia painelemassa itsetuhonappejansa, jopa kommunismia ollaan taas valkopesemässä.