Täällä kristityt puhuvat, että eivät ole lain alla, vaan vapauden laki on sitä vapautta.
Kuitenkin Uusitestamentti kertoo, että Herra laittaa lakinsa tässä liitossa sydämeen.
Sen tehtävä on olla valkeutena tiellä, sillä lain päämäärä on rakkaus.
Laittomuus kylmentää useimpien rakkauden.
Eikös Raamatun sana opeta meitä oikein, vai eikö me tulkita sitä oikein?
Jos uskovaisuus on sitä, että on kuuliainen Jumalan sanalle, armon kautta, eli on tiellä, jossa Herran tahto on sydämessä. Seremonialaki, jossa eläinuhrit olivat ,se laki on kumottu, koska Jeesus tuli ja täytti sen, "seremonialain", ja risti osoittaa rakkauden meitä kohtaan, että Herra suostui Getsemanessa kärsimyksen maljaan.
Siis maljaan, jonka ME ristinrakentaen, ruoskien, orjantappurakruuin hänet kruunasimme..
Uhri lopullinen siis täytti meille tekomme ja syyn, että pitäs tehdä jotain, eli parannus.
Mielenmuutos ja mihin mielenmuutos. Samanmielisyyteen Herran tahdon kanssa.
Eikös ole selvää kauraa???
Ihmisellä on sitten se omaminä, eli vanha-aadamilaisuus, liha, joka ei taivu Jumalan tahtoon.
Vanhassa minässä sitten tehdään, mitä tehdään, ja jopa muotojumalisuus maistuu, että se omavanhurskaus kovasti olisi kiillotettuna ihmisten nähtävillä, eikös vain?
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802252200771372_ul.shtml
Esimerkkitapaus on ulkomailta. Sama se oli eräänkirkon kohdalla meilläkin vasta otsikoissa.
Eikö Jumalan tahto ollutkaan päämäärä, vaan se oma.
Jumalan tahto - Uusi Adam - se olisi pelastanut, jos Jumalan laki olisi ollutkin valmiina sydämessä Valkeutena. Se olisi viestinyt, että ei käy tuollainen ja jos kuulaisuus olisi Jumalan laille, niin Henki olisi tehnyt eläväksi, ja tie olisi ollut puhdas. Eikös vain'`?
Mutta, ei. Vanha aadam Suomessa ja vanha eeva rapakontakana.
Mitä tapahtuu. Ihminen on ensin Jumalan lain alla rikkomuksen tähden, laki, joka olisi suojannut, sitä ei toteltu, se muuttui syyttäjäksi.
Nyt vielä kun pahatus, laittomuushenki jatkui, maallinenkin laki astuu kuvioon, kun on lähimmäisiä vastaan rikottu ja nyt eritoten lain henki istuu vallesmannin voimin harteilla.
Joko nyt ymmärrätte, missä ollaan lain alla, ja missä voidaan elää lain mukaan Hengessä vapaana, jossa laki ei syytäkään.
Siis laki ei ole väärin, se on vanhurskas ja pyhä. MUTTA, miten me elämme, joko lain oppi ja neuvo armonkansalaiselle valkeus tielle, tai sitten vikaisuus ja lain tehtävä onkin sitten syyttää. Syyttä siksi, että tehtäsiin parannus. Mutta, jos paadutamme sydämemme, synti astuu jopa kuolemaksi, koska tuomio lähtee Jumalan huoneesta.
Yhtälö ei ole vaikeaa, mutta perienneoppilaat sen harhassaan selittävät tyhjäksi ja siksi uskovaisuuksissakin erehdytään juuri, ettei tunneta Jumalan tahtoa, jopa elämäksi tässä ajassa.
Kuitenkin Uusitestamentti kertoo, että Herra laittaa lakinsa tässä liitossa sydämeen.
Sen tehtävä on olla valkeutena tiellä, sillä lain päämäärä on rakkaus.
Laittomuus kylmentää useimpien rakkauden.
Eikös Raamatun sana opeta meitä oikein, vai eikö me tulkita sitä oikein?
Jos uskovaisuus on sitä, että on kuuliainen Jumalan sanalle, armon kautta, eli on tiellä, jossa Herran tahto on sydämessä. Seremonialaki, jossa eläinuhrit olivat ,se laki on kumottu, koska Jeesus tuli ja täytti sen, "seremonialain", ja risti osoittaa rakkauden meitä kohtaan, että Herra suostui Getsemanessa kärsimyksen maljaan.
Siis maljaan, jonka ME ristinrakentaen, ruoskien, orjantappurakruuin hänet kruunasimme..
Uhri lopullinen siis täytti meille tekomme ja syyn, että pitäs tehdä jotain, eli parannus.
Mielenmuutos ja mihin mielenmuutos. Samanmielisyyteen Herran tahdon kanssa.
Eikös ole selvää kauraa???
Ihmisellä on sitten se omaminä, eli vanha-aadamilaisuus, liha, joka ei taivu Jumalan tahtoon.
Vanhassa minässä sitten tehdään, mitä tehdään, ja jopa muotojumalisuus maistuu, että se omavanhurskaus kovasti olisi kiillotettuna ihmisten nähtävillä, eikös vain?
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802252200771372_ul.shtml
Esimerkkitapaus on ulkomailta. Sama se oli eräänkirkon kohdalla meilläkin vasta otsikoissa.
Eikö Jumalan tahto ollutkaan päämäärä, vaan se oma.
Jumalan tahto - Uusi Adam - se olisi pelastanut, jos Jumalan laki olisi ollutkin valmiina sydämessä Valkeutena. Se olisi viestinyt, että ei käy tuollainen ja jos kuulaisuus olisi Jumalan laille, niin Henki olisi tehnyt eläväksi, ja tie olisi ollut puhdas. Eikös vain'`?
Mutta, ei. Vanha aadam Suomessa ja vanha eeva rapakontakana.
Mitä tapahtuu. Ihminen on ensin Jumalan lain alla rikkomuksen tähden, laki, joka olisi suojannut, sitä ei toteltu, se muuttui syyttäjäksi.
Nyt vielä kun pahatus, laittomuushenki jatkui, maallinenkin laki astuu kuvioon, kun on lähimmäisiä vastaan rikottu ja nyt eritoten lain henki istuu vallesmannin voimin harteilla.
Joko nyt ymmärrätte, missä ollaan lain alla, ja missä voidaan elää lain mukaan Hengessä vapaana, jossa laki ei syytäkään.
Siis laki ei ole väärin, se on vanhurskas ja pyhä. MUTTA, miten me elämme, joko lain oppi ja neuvo armonkansalaiselle valkeus tielle, tai sitten vikaisuus ja lain tehtävä onkin sitten syyttää. Syyttä siksi, että tehtäsiin parannus. Mutta, jos paadutamme sydämemme, synti astuu jopa kuolemaksi, koska tuomio lähtee Jumalan huoneesta.
Yhtälö ei ole vaikeaa, mutta perienneoppilaat sen harhassaan selittävät tyhjäksi ja siksi uskovaisuuksissakin erehdytään juuri, ettei tunneta Jumalan tahtoa, jopa elämäksi tässä ajassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
SE, että moni laittomuuden hengen ajattelijat, alkavat raamatusta Galattamaan, galttalaiskirjettä, niin sen he tekevät laittomuuden hengen kautta.
Pitäisi opettaa lain oikeanlainen tulkinta.
Ei se lihalla täyty, vaan Hengellä. Siksi se onkin Jumalan työ ja siksipä Hän laittaa sen tässä liitossa sydämeen.
Tuossa vuosikymmentä sitten kuuntelin Mauri Wikstenin Galattamista.
Hän oli erinomainen, entinen vasemmistosta tullut helluntaihin, niin se puhuja.
Hän mielellään galatti siitä, että ettei vain lain alle joutuisi.
Osaltaan ok. Mutta olisi ollut parempi sekin, että hän olisi puhunut saarnoissaan myös Jumalan Pyhän Lakinsa merkityksistä enemmän, että Herra tuomitsee synnin.
Niin ei hänet lähettämänsä seurakunta olisi nyt tuon laittomuuden tapausten ongelmissa. Ei se ainakaan Herran nimeä korota.
Vieläpä jos seurakunta tieten olisi aikoinaan vanhimmiston kautta puuttunut asiaan, sekin olisi selvittänyt ongelman, mutta ei.
Pyyhittiin tavallaan tietoisesti pöytä ja sanottiin ,ettei asiaa enää käsitellä.
Ei käsitelty ja sieltä se ponnahti vuosikymmenen myöhemmin, kuin ongenkoho pintaan.
Ongelma seurakunnassa oli se, että galatettiin väärässä hengessä.
Se on vapautta, kun Jeesus on täyttänyt lain.
Jeesus täytti lain, mutta Jeesus sanoi, että hän ei tullut kumoamaan lakia ja että laista ei katoa pieninkään piirto. Joten ainuttakaan lain käskyä ei ole kumottu, eikä laista ole kadonnut pieninkään piirto. Missä kohtaa Raamattua meille annetaan lupa tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan pyhää lakia? Mitä vapautta se sellainen muka on, että olemme vapaat rikkomaan lakia ja tekemään syntiä? Synti on orjuutta, lain noudattamista ei missään kohtaa Raamattua kuvata orjuudeksi, vaan Raamatussa sanotaan, että laki on kevyt taakka ja Jumalan käskyt eivät ole raskaat.
Ei synnin tekeminen olekkaan vapautta. V apaus tulee siittä, kun saamme uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Siis tekee syntiä ja sitten uskoo ne anteeksi. No, onhan se tuokin uskoa.
Mennään Jeesuksen aikaan.
Siellä oli näitä naisen kivitysporukka liikkeellä. Naisella taisi olla, kuten suomalaisilla yleensä, monesko ukko jo menossa. Rakkaus on ikuista, mutta kohde vaihtuu.
Niin, siitähän ne aikovat naisen kivittää, mutta sattu tuo Jeesus kohdalle.
Jotain juttuahan siinä tuli keskusteluun puolin ja toisin.
Jeesus tosi kävi kirjoitushommiin ja hiekka.
Se teki tehtävänsä, vanhimmasta nuorimpaan läksi, taisi omatunto ja hiekan kirjoitussanoma kertoa paikkaansa.
Entä tämä nainen ja Jeesus. ???
Siinä haasteltiin niistä miehistä. Eikä se viimeisinkään nyt tainnut olla se oikea.
ts. tämä nainen oli tavallaan tämän "tuomarin edessä", jolla on valta.
Se on mielenkiintoista, miten tämä Jeesus evästi tämän naisen jatkomatkan.
Muistatteko?
Mene, mutta älä enää syntiä tee! Eikös se niin mennyt.?? Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Uskotaanko me sitä?
Oliko niin, että tänään Jeesus sanoisi, Menkää ja tehdää edelleen syntiä, - syntihän on Jumalan lain rikkomista.
Ainakin monen kristityn mielestä on jäänyt korvaan soimaan tuollainen kehotus.
Sitten he sanovat, mennään ja tehdään edelleen syntiä, kyllä ne anteeksi annetaan, ainakin näin me halutaan uskoa..... Näinkö se oli'?????? Eli naulaisimme edelleen Jeesusta ristille, painettaisiin sitä piikkikruunua otsalle, että tuntutuisi, kun kristityt menevät ja synti elää sydämessä - ja nimitetään se valkeuden hengessä ja hyväntiedon puulla silkkihansikkain, käärmeen kielellä, armo riittää tähän ja tähän syntiin, laittomuuteen.
Uskotaan vaan ja eletään, kyllä vanha aadami voi hyvin. Sanotaan, että se on perisyntiä, niin se näyttää niin luvalliselle. Sitä voi jatkaa hyvin omintunnoin.
Hieman vilunkia autokaupassa, tai työnantajalta hieman työajasta nipistään ominluvin. jne. jne. jne. Kun se liha on niiiiin heikko ja ei vanha aadam mitenkään voi taipua lain mukaan, sehän on lain alaisuutta. Aivan alkaa hampaat kalsiemaan gal. gal. galattalais . gal. lakiko pitäisi sitoa niin, että vanhassa aadamissa ja voimassa. Ei, ei pysty.
Ja mitähän se yksi uskovainen puhui, että Uudestisyntymä, Jumalan työnä ja Uuden Adamin Hengessä, Hengenvoimasta. Ei, pois se. aivan ahdistaa, että Jumalan lain päämäärä rakkausko voisi toimia....
Ei mennään vaan, armo riittää tuohon ja tuohonkin syntiin. Kevyemmät kyllä osataan elää oikein, että tuo hurskaus näyttäisi oikealta. Hymyillään kristityn hymyä, ei ne niin huomaa sitä pyhitystä, mikä jäi Hengeltä toimittamatta. SE laumahenki ja aamen.