Kehitys on elämän fakta. Sitä tapahtuu kaikkialla, jatkuvasti. Ihminen kehittyy fyysisesti ja mielellisesti siinä samassa (onhan ajattelu fyysisten aivojen muodostama fyysinen ilmiö).
Ateismi on myös kehityksen tuote, siinä missä teismikin. Ihminen loi jumalat ja lopulta ihminen tuhoaa ne. On ihan ymmärrettävää, ettei ihmiset ikuisuuksia jaksa uskoa näkymättömiin olentoihin ja valtakuntiin, joita ei koskaan näy eikä kuulu. Uskominen ihmistä suurempiin voimiin on luonteeltaan kuitenkin niin voimakas suggeroija, kollektiivinen sellainen, että se tulee pysymään DNA:han koodattuna vielä hyvän aikaa. Mutta silti kehitys vie ihmiseloa kohti totaalista ateismia.
Uskontomaailma ja tiedemaailma ovat kehitysvaiheita, jotka elävät tällä hetkellä osin ristiriitaista ja vastakkainasettelullista yhteiseloa. Uskovaiset pyrkivät puolustamaan uskomuksellista totuutta vastustamalla sen "vihollista", tietoa, ja tiede luo juuri sitä tietoa, joka luo toisenlaisen todellisuuskäsityksen, antaen myös uudenlaista kuvaa uskonnoista, niiden luonteesta ja niiden kehityksestä. Ristiriitoja ja vastakkainasettelua syntyy sen vuoksi, että tieteellisellä tiedolla on taipumus kumota muinaisuskomuksia, kuten jo tiedämmekin, mutta koska se omakin Jumala on siinä tulilinjalla. Vaikka "Jumala" kuuluukin ns. debunkkaamattomiin uskomuksiin, sen todistaminen oikeaksi on myös yhtä mahdotonta. Siksi sitä sanotaan 'uskomukseksi'.
Uskonvapaus on myös vapautta olla uskomatta. Se on sivistyksellinen arvo. Vaikka uskovaisilla on suuria ongelmia ymmärtää ateismia, elämä on paljon paljon muutakin kuin raamatun ympärillä pyörimistä. Ihmisellä on näet ominaisuudet ja kyvyt luoda asioita, jotka saa elämän maistumaan hyvältä ja turvalliselta. Elämä saa merkityksen, eikä ole enää mitään aukkoja, joita paikata jumaluskomuksilla.
Vanhan maailman uskomusten tilalle tulee myös tieteisuskomuksia. Vaikka jumalopit ateismin myötä vähitellen häviävät, ihminen etsii edelleen 'pelastusta' ja 'ikuista elämää'. Dualismiuskomus muuttuu scifiuskonnoksi. Nyt sielua etsitään kvanttiavaruudesta, ja jopa jostain "tuntemattomasta ulottuvuudesta". Tietoisuuden ei millään haluta uskoa muodostuvan fyysisissä aivoissa. Sehän tarkoittaisi sitä, että tietoisuus täysin fyysinen ilmiö. Kuinka tylsää olisi, jos ihmiskunta saisi todisteet, ettei mitään hengellistä ole, vaan todellisuus on materiassa.
Hyvä asia uskontokunnille on siis se, että me emme vielä tiedä. Ja kun emme tiedä, ne aukot voidaan turvallisesti täyttää uskomuksilla ja lohduttaa itseään. Ehkäpä asia on niin suuri, ettei tiede uskalla edes julkistaa totuutta, mikäli se tarkoittaa kaikkien uskomusten murenemista. Tieto on valtaa, sillä haluaisivathan uskovaisetkin tietää Jumalan ja ikuisen elämän olevan totta, eikä pelkkä uskomus.
Ateismi on myös kehityksen tuote, siinä missä teismikin. Ihminen loi jumalat ja lopulta ihminen tuhoaa ne. On ihan ymmärrettävää, ettei ihmiset ikuisuuksia jaksa uskoa näkymättömiin olentoihin ja valtakuntiin, joita ei koskaan näy eikä kuulu. Uskominen ihmistä suurempiin voimiin on luonteeltaan kuitenkin niin voimakas suggeroija, kollektiivinen sellainen, että se tulee pysymään DNA:han koodattuna vielä hyvän aikaa. Mutta silti kehitys vie ihmiseloa kohti totaalista ateismia.
Uskontomaailma ja tiedemaailma ovat kehitysvaiheita, jotka elävät tällä hetkellä osin ristiriitaista ja vastakkainasettelullista yhteiseloa. Uskovaiset pyrkivät puolustamaan uskomuksellista totuutta vastustamalla sen "vihollista", tietoa, ja tiede luo juuri sitä tietoa, joka luo toisenlaisen todellisuuskäsityksen, antaen myös uudenlaista kuvaa uskonnoista, niiden luonteesta ja niiden kehityksestä. Ristiriitoja ja vastakkainasettelua syntyy sen vuoksi, että tieteellisellä tiedolla on taipumus kumota muinaisuskomuksia, kuten jo tiedämmekin, mutta koska se omakin Jumala on siinä tulilinjalla. Vaikka "Jumala" kuuluukin ns. debunkkaamattomiin uskomuksiin, sen todistaminen oikeaksi on myös yhtä mahdotonta. Siksi sitä sanotaan 'uskomukseksi'.
Uskonvapaus on myös vapautta olla uskomatta. Se on sivistyksellinen arvo. Vaikka uskovaisilla on suuria ongelmia ymmärtää ateismia, elämä on paljon paljon muutakin kuin raamatun ympärillä pyörimistä. Ihmisellä on näet ominaisuudet ja kyvyt luoda asioita, jotka saa elämän maistumaan hyvältä ja turvalliselta. Elämä saa merkityksen, eikä ole enää mitään aukkoja, joita paikata jumaluskomuksilla.
Vanhan maailman uskomusten tilalle tulee myös tieteisuskomuksia. Vaikka jumalopit ateismin myötä vähitellen häviävät, ihminen etsii edelleen 'pelastusta' ja 'ikuista elämää'. Dualismiuskomus muuttuu scifiuskonnoksi. Nyt sielua etsitään kvanttiavaruudesta, ja jopa jostain "tuntemattomasta ulottuvuudesta". Tietoisuuden ei millään haluta uskoa muodostuvan fyysisissä aivoissa. Sehän tarkoittaisi sitä, että tietoisuus täysin fyysinen ilmiö. Kuinka tylsää olisi, jos ihmiskunta saisi todisteet, ettei mitään hengellistä ole, vaan todellisuus on materiassa.
Hyvä asia uskontokunnille on siis se, että me emme vielä tiedä. Ja kun emme tiedä, ne aukot voidaan turvallisesti täyttää uskomuksilla ja lohduttaa itseään. Ehkäpä asia on niin suuri, ettei tiede uskalla edes julkistaa totuutta, mikäli se tarkoittaa kaikkien uskomusten murenemista. Tieto on valtaa, sillä haluaisivathan uskovaisetkin tietää Jumalan ja ikuisen elämän olevan totta, eikä pelkkä uskomus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihminen on taantunut viidessä vuosikymmenessä rajusti.
Kun käppäilet kadulla näet paljon huonokuntoisempia ihmisiä kuin aiempina sukupolvina. Varusmiesten kunto on hämmästyttävän heikko.
Myös älykkyys on kuulemma laskusuunnassa.
Sivistynyt ihminen alkaa olla jo harvinainen nähtävyys.
Älykkyyden laskuun saattaa olla syynä uskovaisten kaniinimainen lisääntyminen ja älykkäiden pitäytyminen lisääntymisestä.
Yksi maapallo ei kestä nykyistä väestömäärää, mutta älykkyyden vähetessä tilanne tulee vain pahenemaan.
Katukuvassa uskomattomat ovat johdossa älyttömyyksineen.
Toiset uskomattomista tekevät pimeänä aikana aivan älyttömiä tepposia.
Käsityksesi perustuu vinoumaan otannassa. Katsopa millaiselta vaikkapa Pakistanin katukuvassa näyttää. Toisaalta esim. Yhdysvalloissa jumalauta puolet kansasta on nuoren Maan kreationisteja, ja sielläkin pommitetaan aborttiklinikoita. Ei hyvältä näytä maailman tulevaisuus.
"Milloin lakkaamme luomasta uskomuksia?"
Suosittelen, että lopetat heti. :D
"Ihminen loi jumalat ja lopulta ihminen tuhoaa ne."
Mielenkiintoinen uskomus sinulla. Miksi loit sen?
Mielenkiintoista on myös, ihmisellä on aina joku jumala, toisilla se voi olla kultainen vasikka, monilla se on pelko ja joillain Rakkaus. Raamatun mukaan Jumala on rakkaus. Minun nähdäkseni ihmiset ovat niin syvän pahoja, etteivät ikinä olisi kyenneet luomaan rakkautta, ei varsinkaan ateistit.
"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus".
1 Joh. 4:8
12____13
5.3.2018 23:43
Sinun viestisi voi kokea myös rakkaudettomuudeksi. Rakkaus ei luokittele
Sinun viestisi voi kokea myös rakkauden tunnustamiseksi.
Minun aseneteeni on myös luokittelua joten se siitä. Jokainen on tullut valitsemaan Rakaudenko vai jotain muuta. Valinta on valitsijassa ei sanomassa.
Savolainen totuus. Se on kuulijan korvassa.
Koulutus vähentää syntyvyyttä. Uskovaisilla on suuremmat perheet. Suomalaiset ateistit kuolevat sukupuuttoon, vaikka ovatkin mediassa kaikkein äänekkäimpiä.
Geenihedelmöitetyt ateistilapset ehkä parantavat ateistien asemaa parin sukupolven ajan, mutta mutantit ovat lopulta heikompia kuin oikeat, tasa-arvoiset ihmislapset.
Presidentti T Halonen on luonut epätoden uskomuksen.
Vetoan häneen: Tuo asia julkisuuteen.
Esim. SETA on lakkautettava, koska se vahingoittaa Suomea.
(onhan ajattelu fyysisten aivojen muodostama fyysinen ilmiö)
Halusit siten luoda tuollaisen uskomuksen. Ei hyvä ei paha, se on sitä mihin sitä käyttää