Pitäisikö meidän jo alkaa hyväksyä surullinen ajatus isä Janin poismenosta ja ennen tätä tapahtumaa järjestää jonkinlainen hengellinen matka hänen luokseen ilmaistaksemme meidän surumme mutta samalla iloisen varma henkinen tukemme hänelle? Voimmeko edes ajatella ilman pelokasta vaikerointia ajatella isä Janin jälkeistä kirkkoa? Onko edes olemassa kirkkoa Suomessa ilman isä Janin fyysistä läsnäoloa? Voiko piispa toistaa julmuuttaan kieltämällä tämän pyhän miehen hautaamisen Suomeen?
Tulevaisuuden tragediaa?
Huolestunut katolilainen
12949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo matka hengenopaamme luo on mainio ajatus. Voisimme siellä olla Janin lähettyvillä ja kuunnella hänelta taas miten hän kirkaalla ja suvaitsevalla tavallahän opastaa meitä uskossamme (hän tai ei mitää).
Erittäin ilkeän tapauksen sain kuulla kahveilla kun joku julkesi pilkata Jania, sanomalla että kai niiden (viittasi minuun, ja muhin) on nopeasti kaytävä siellä Hollannissa relikejä hakemassa, heh. Tuo erittäin loukkaava tapaus raapi suorastaan mieltäni ja tokaisn itseksen että kyllä itseasiassa jos kukaan papeista olisi sen arvoinen se olisi Isä Jaan.
Nyt voimme vain rakkuden aurallamme, lämpöa säteillä jotta meidän ja kaikkien uskontulkki ja voimavara olisi korkeimman voiman käsissä, joka on kaikkien uskontojen äiti. Muistakaamme siis Jania ja ekumeniaa rakkauden kaikkialla olevaan voimaan.
Sinä itse olet totuus koska sinussa palaa jumalan leikki, joka ohjaa omatuntoasi tasapainon ja hyväksymisen polulle. Hyväksy totuus sydämmessäsi, joka polkee julkeat orjamoraalin. Tunnusta itsesi, ja Jumala tuntee sinut.
Älkääs nyt ketään elävältä haudatko.
En haluaisi sirotellä enempää suolaa avoimiin haavoihinne, mutta tuo teidän palvontanne lähentelee jo sairautta, tulee lähinnä mieleen epäjumalan palvonta. Kuka onkaan Herranne?
kenties suunnittelette? Pistäkää nyt hyvät ihmiset todellakin jäitä hattuun. Vierailu on ihan sopivaa kenen tahansa sairaan luokse, mutta "pyhiinvaellusmatka". Huh huh!
...on aivan kylliksi.
Kuinka minusta tuntuu, että kirjoittelusi on opusdeiläistä ilkeämielistä ironiaa? Kukaan isä Janin todellinen ystävä ei tuollaista kirjoittaisi.
Oletko milloinkaan kuullut, että vaikeistakin sairauksista parannutaan?
Me olemme eilisessä korkeamessussa rukoilleet kirkossamme isä Janin parantumisen puolesta.
Voit uskoa, että isä Jan on rukouksissamme muulloinkin kuin sunnuntaisin!
äläpäs ystävä hyvä nyt sekoita opusdeitä tähän kirjoitteluun. Eiköhän ko. kirjoittelijat löydy Marian kirkkokahviporukasta niin uskomattomilta kuin nuo kirjoitukset tuntuvatkin.
nuo pyhiinvaellus- ja kanonisaatiojutut vain ilkiöiden provoilua -- sinunko myös, nimimerkki?
Kello 21.07 helmikuu 18. Hollannista tuli tieto, että isä Jania on irroitettu "koneesta" ja hän on pystynyt puhumaan kahta hiljaista sanaa. Samat, lupaavat sanat hän - tyypillistä - kirjoitti myös paperille: kestää kauan. Kertokaa eteenpäin!!!
Kiitos Lroand.
Pelastuneen kiitoslaulu, psalmi 34:
Kun vanhurskaat huutavat apua,
Herra kuulee
ja pelastaa heidät kaikesta hädästä.
Herra on lähellä niitä, joilla on
särkynyt sydän,
hän pelastaa ne, joilla on murtunut
mieli. (Jakeet 18-19)
Niitä, jotka turvaavat Herraan,
ei kohtaa tuomio.
Hän lunastaa heidät vapaaksi. (Jae 23)
Kiitos myös surevalle, jonka viestin luin yön tunteina, kun raivoisa nuha tekee nukkumisesta pätkittäisen. Varmaan paranen pian!
Rukoillaan edelleen isä Janin ja toistemme puolesta.
kysyy.
toivoo pikaista paranemista. Niin ja tietysti rukoilkaamme. Siitäkin syystä, että isä Janin tilanne näyttää yhä paremmalta. Nyt jo useampikin lääkäri on siellä sitä mieltä, että hän KOHTA PÄÄSEE POIS SAIRAALASTA - toipumaan! (tämä tieto tuli 21 helmikuuta kello 20 GMT). Näin sanoo epävirallinen "Katkirkkopress".