Suomen historian parhaat kuvaajat ovat olleet ilman Aleksis Kivi ja Väinö Linna. Aleksis Kivi toi esille kansamme todellisen takapajuisen luonteen kansallisromanttisen hymistelyn ollessa ylimmillään ja Väinö Linna kuvasi vaiettua marginaali-ilmiötä, joka muuten olisi jäänyt kokonaan huomiotta, nimittäin torpparien osallistumista punakapinaan.
Tuntematon sotilas on sekin erinomainen kuvaus. Siinä viholliset eivät ole haisevia ali-ihmisiä kuten sota-ajan propaganda ehidät kuvasi, vaan vuosisataisen venäläisen sivistyksen ja kulttuurin edustajia, eläviä ja tuntevia olentoja, joita ammutaan selkään, kuten Lehdon ampumat sotavangit. Tämä alemmuuden tunnetta suomalaisissa joukoissa herättänyt tosiseikka oli arkipäivää sodan tiimellyksessä. Sukulaiseni oli alijohtajana pioneerijoukoissa Kannaksella ja johti sotavankiosastoa, joka raivasi miinoitteita. Eräs vanki haavoittui, hän oli opettaja Leningradisa ja sukulaiseni joutui saamansa käskyn mukaan ammuttamaan hänet, itse oli vain pahainen maatalon poika.
Hän tunsi huonoa omaatuntoa tästä asiasta koko elämänsä. Hän ei ollut mikään ryssävihainen valkolahtarisika. Vaikka maamme elintarviketilanteen heikkous oli tiedossa jo hyökkäysvaiheen aikana, ei se hänen mielestään oikeuttanut tappamaan haavoittuneita vihollisia, varsinkaan, jos haavoittumiset olivat tapahtuneet jo vangiksi jouduttua. Tällainen suullinen käsky kuitenkin oli ja sitä noudatettiin. Neuvostojoukot toimivat monesti samoin, en tiedä oliko heillä ihan kirjallinen käsky.
Jatkosota oli kunniaton typeryys, johon ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä. Se olisi voitu välttää taistelemalla talvisodassa paremmin, aivan kuten Mannerheim asian totesikin.
Tuntematon sotilas on sekin erinomainen kuvaus. Siinä viholliset eivät ole haisevia ali-ihmisiä kuten sota-ajan propaganda ehidät kuvasi, vaan vuosisataisen venäläisen sivistyksen ja kulttuurin edustajia, eläviä ja tuntevia olentoja, joita ammutaan selkään, kuten Lehdon ampumat sotavangit. Tämä alemmuuden tunnetta suomalaisissa joukoissa herättänyt tosiseikka oli arkipäivää sodan tiimellyksessä. Sukulaiseni oli alijohtajana pioneerijoukoissa Kannaksella ja johti sotavankiosastoa, joka raivasi miinoitteita. Eräs vanki haavoittui, hän oli opettaja Leningradisa ja sukulaiseni joutui saamansa käskyn mukaan ammuttamaan hänet, itse oli vain pahainen maatalon poika.
Hän tunsi huonoa omaatuntoa tästä asiasta koko elämänsä. Hän ei ollut mikään ryssävihainen valkolahtarisika. Vaikka maamme elintarviketilanteen heikkous oli tiedossa jo hyökkäysvaiheen aikana, ei se hänen mielestään oikeuttanut tappamaan haavoittuneita vihollisia, varsinkaan, jos haavoittumiset olivat tapahtuneet jo vangiksi jouduttua. Tällainen suullinen käsky kuitenkin oli ja sitä noudatettiin. Neuvostojoukot toimivat monesti samoin, en tiedä oliko heillä ihan kirjallinen käsky.
Jatkosota oli kunniaton typeryys, johon ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä. Se olisi voitu välttää taistelemalla talvisodassa paremmin, aivan kuten Mannerheim asian totesikin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Keski-Suomessa oli eniten torppareita ja punakaartin kannatus olematonta. Punaisen torpparimyytin loi Sillanpää Hurskaassa kurjuudessa, vaikka myöhemmin kannatti kansallisvaltiota. Sillanpää pysyi Hurskasta kurjuutta ja sodanaikaisia lurituksia lukuunottamatta melko kaukana politiikasta.