Suomen historian parhaat kuvaajat ovat olleet ilman Aleksis Kivi ja Väinö Linna. Aleksis Kivi toi esille kansamme todellisen takapajuisen luonteen kansallisromanttisen hymistelyn ollessa ylimmillään ja Väinö Linna kuvasi vaiettua marginaali-ilmiötä, joka muuten olisi jäänyt kokonaan huomiotta, nimittäin torpparien osallistumista punakapinaan.
Tuntematon sotilas on sekin erinomainen kuvaus. Siinä viholliset eivät ole haisevia ali-ihmisiä kuten sota-ajan propaganda ehidät kuvasi, vaan vuosisataisen venäläisen sivistyksen ja kulttuurin edustajia, eläviä ja tuntevia olentoja, joita ammutaan selkään, kuten Lehdon ampumat sotavangit. Tämä alemmuuden tunnetta suomalaisissa joukoissa herättänyt tosiseikka oli arkipäivää sodan tiimellyksessä. Sukulaiseni oli alijohtajana pioneerijoukoissa Kannaksella ja johti sotavankiosastoa, joka raivasi miinoitteita. Eräs vanki haavoittui, hän oli opettaja Leningradisa ja sukulaiseni joutui saamansa käskyn mukaan ammuttamaan hänet, itse oli vain pahainen maatalon poika.
Hän tunsi huonoa omaatuntoa tästä asiasta koko elämänsä. Hän ei ollut mikään ryssävihainen valkolahtarisika. Vaikka maamme elintarviketilanteen heikkous oli tiedossa jo hyökkäysvaiheen aikana, ei se hänen mielestään oikeuttanut tappamaan haavoittuneita vihollisia, varsinkaan, jos haavoittumiset olivat tapahtuneet jo vangiksi jouduttua. Tällainen suullinen käsky kuitenkin oli ja sitä noudatettiin. Neuvostojoukot toimivat monesti samoin, en tiedä oliko heillä ihan kirjallinen käsky.
Jatkosota oli kunniaton typeryys, johon ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä. Se olisi voitu välttää taistelemalla talvisodassa paremmin, aivan kuten Mannerheim asian totesikin.
Tuntematon sotilas on sekin erinomainen kuvaus. Siinä viholliset eivät ole haisevia ali-ihmisiä kuten sota-ajan propaganda ehidät kuvasi, vaan vuosisataisen venäläisen sivistyksen ja kulttuurin edustajia, eläviä ja tuntevia olentoja, joita ammutaan selkään, kuten Lehdon ampumat sotavangit. Tämä alemmuuden tunnetta suomalaisissa joukoissa herättänyt tosiseikka oli arkipäivää sodan tiimellyksessä. Sukulaiseni oli alijohtajana pioneerijoukoissa Kannaksella ja johti sotavankiosastoa, joka raivasi miinoitteita. Eräs vanki haavoittui, hän oli opettaja Leningradisa ja sukulaiseni joutui saamansa käskyn mukaan ammuttamaan hänet, itse oli vain pahainen maatalon poika.
Hän tunsi huonoa omaatuntoa tästä asiasta koko elämänsä. Hän ei ollut mikään ryssävihainen valkolahtarisika. Vaikka maamme elintarviketilanteen heikkous oli tiedossa jo hyökkäysvaiheen aikana, ei se hänen mielestään oikeuttanut tappamaan haavoittuneita vihollisia, varsinkaan, jos haavoittumiset olivat tapahtuneet jo vangiksi jouduttua. Tällainen suullinen käsky kuitenkin oli ja sitä noudatettiin. Neuvostojoukot toimivat monesti samoin, en tiedä oliko heillä ihan kirjallinen käsky.
Jatkosota oli kunniaton typeryys, johon ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä. Se olisi voitu välttää taistelemalla talvisodassa paremmin, aivan kuten Mannerheim asian totesikin.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Suomen armeijassa ei ollut "alijohtajia", joten sukulaisesi palveli Stalinin hyökkäysjoukoissa. Todennäköisesti tosin mitään sukulaista ei ole ikinä ollutkaan.
"Suomen historian parhaat kuvaajat ovat olleet ilman Aleksis Kivi ja Väinö Linna. "
Hoono soomi, toveri Pietarin-trolli.
Kyllä vaan oli, Suomen armeijan alikersantti. Suullinen käsky ampua haavoittuneet sotavangit oli myös kesällä 1941 ja hän noudatti sitä. Sitä en tiedä, eikä tiennyt hänkään, mistä saakka käsky oli tullut ja kuinka laajalti sitä noudatettiin.
Sellaista oli se ihan oikea sota.
Suomen armeijassa ei ollut "alijohtajia" toveri trolli! Alikersantti oli - ja on - aliupseeri. Kukaan suomalainen ei puhu alijohtajista. Kielitaidottomuutesi paljastaa venäläisen työnkuvasi.
Jaa, no minun varusmiesaikanani Suomen puolustusvoimissa kyllä aliupseereita kutsuttiin myös alijohtajiksi.
Mutta jankuta sinä vaan sitä pietar.introlliasi siinä ihan kaikessa rauhassa.
Minä jatkan kirjoittamista oikeasta, tapahtuneesta historiasta, koska se on paras tapa ärsyttää kaltaisiasi tyhjäpäitä :-D
Jatka vain kirjoittamista oikeasta, tapahtuneesta historiasta. Romaanit ja fiktiiviset elokuvat ovat mainio tapa sitä tehdä, eikä ainakaan liian raskas taakka jos ei lahjoja oikein riitä :)
Toimenkuvasi tuli jo selväksi, olet ryssän trolli, joten en aio jatkaa keskustelua kanssasi. Minä näet en saa tästä palkkaa, kuten sinä.
Minulle paras palkka on kaltaisesi ääliön ärsyttäminen. Se onnistuu aina :-D
Termiä alijojhtaja käytetään Suomen puolustusvoimissa edelleen tänä päivänäkin:
http://www.google.fi/search?q=alijohtaja puolustusvoimat&btnG=Haku&dcr=0
Jos täällä joku on ryssän trolli, niin se olet silloin sinä :-D
Somesta kaivettua slangia. Keskustelu on osaltani päättynyt, koska en ole palkattu trolli kuten sinä.
Kovin ikävää, että et saa palkkaa noinkaan kovasta yrittämisestä.
Eikö sinua edes hävetä kirjoitella noin tyhmiä julkiselle palstalle koko kansan luettavaksi?
Kiven ansio oli lähinnä se, että hän oli ensimmäisiä ellei peräti ensimmäinen joka kirjoitti romaanilaajuisen kirjan Suomen kielellä. Tosin olihan hänkin syntyjään ruotsinkielinen Stenvall ja kirja oli sangen lapsekas. Linna taas pohjusti nykyistä työstäkieltäytyjät-yhdistysten Suomea ansiokkaasti nostaen ihanteeksi johtajatyypin joka ei kommunikoi eikä vaadi keneltäkään mitään, ei edes itseltään, vaan makaa päivät pitkät passiivis-passiivisena ympäröivästä todellisuudesta eristäytyen.
Normaaleja ihmisiä ei tarvitse "johtaa" eikä heiltä tarvitse mitään vaatia. Normaalit ihmiset nimittäin ovat oma-aloitteisia, toisin kuin kokoomuksen kannattajat ja muut elätettäviksi tottuneet oikeistonahjukset.
Tämähän näkyy Linnankin kirjassa. Rokat ja Hietaset tekevät "sankaritekonsa" ihan itsenäisesti, aikusina ihmisinä. Linnan halveeraajat taas tarvitsevat kuriyhteiskuntaa estämään heitä itseään loisimasta siinä.
Jaaha! Tarkkispojan filosofia tulee taas näkyviin!? Suomessa tekee hyvää työtä kaikki paitsi ne, jotka eivät tee. Hyvyys ja huonous ei riipu puoluekannasta!
Voi olla tulipalokommunisti ja silti epäonnistua vaatimattomassa tiskijukan pestissä, kun ei osaa sakuille huutaa levyjen välissä muuta kuin nazi nazi.
Linna ei pohjustanut mitään. Sillanpää, Aho ja moni muu kutrn Kianto tekivät. Linnan ansio oli se, että hän kuvasi suomalaiset sotilaat yksilöinä eikä minään massana. Mahtoi se olla punaisellekin vaikea tajuta, että Paloaukealla oli paljon kommareitakin sotimassa Suur-Suomen puolesta ja kostamassa talvisotaa. Tunttematon eräällä tavalla nakersi vasemistoa. Tuntemattoman yksilökeskeistä vahinkoa piti sitten surkeasti paikkailla Hurskaan kurjuuden kopiolla. Todellisuudessa suomalaisia ei olla koskaan saatu täysin vakuuttuneiksi ylhäältä alaspäin tulleesta käskystä.
Linna ampui kirjassaan niin vasemmalle kuin oikeallekin. Ja se juuri tuntuu edelleen korpeavan tälläkin palstalla "Kekkoslovakin" vastustajia. Kummankaan äärilaidan koohot eivät mielellään näe omaa puoltaan mollattavan.
Korotamalla yksilöllisyyttä Linna teki suuren palveluksen suomalaiselle demokratialle. Se, että tätä yksilöllisyyttä on sittemmin pidetty jotenkin vain suomalaisille ominaisena piirteenä, on tietenkin liioittelua, mutta kansamme itsetunnolle sillä on ollut korvaamaton merkitys. Ja on edelleen. EU ei ole pelastuksen taivas meille, eikä muillekaan nykyisessä muodossaan. Tiukan paikan tullen meidän on aina oltava valmiit luottamaan omiin voimiimme ja omaan tahtoomme.
Tähän pitää muistaa milloin mikin on kirjoitettu. Linnasta tuli vasta Kekkosen ja neukun äönitorvi 70-luvulla, vaikka moni muukaan tämän väittämä ei pitänyt kutia. Miten Suomi muka oli Neuvostoliittoa vihaava hirviö, jos kerta ainakin saduissa Rautajärvet ja Salpakarit epäonnistuvat demokraattisen järjestelmän kaatamisessa.linna väitti 70-luvun Suomen sotia edeltäneen ulkopolitiikan olleen yhtä kuin neuvostoviha, vaikka Holsti, Tanner ja moni muu pikemminkin myötäilivät samalla tavalla kuin Linna. Sehän on selvää, että huonosti olisi käynyt, jos oltaisi Baltian maiden tavoin alistuttu taistelutta. Linna ei 70-luvulla juuri Janne Kivivuoresta puhunut. SDP oli ennen sotia suosituin puolue, Linna ja kumppanit sa6vat vapaasti lukea Hurskasta Kurjuutta ja torpparikysymys ei vaikuttanut sisällissotaan. Kianto oli itseasiassa nobelisti Sillanpäätä sensuroidumpi.
Tietty NL:n myötäily kuului 70-luvun liturgiaan, aivan kuten nykyisellään kuuluu EU:n ja vapaan kaupan ylistäminen ja kaiken mahdollisen nationalismin haukkuminen. En muista tuiollaista Linnan lausuntoa, mutta se voi hyvinkin olla, että hän on silloin noin sanonut. Välittömästi sotaa edeltänyt punamulta-kausi ei kyllä ollut mitenkään neuvostovihamielistä, jos nyt ei mielistelyäkään, kuten taas sinä väität. Maassa oli toki Neuvostoliittoon vihamielisesti suhtautuvia ryhmiä, osa äänekkäitäkin, ja näiden valtaanpääsyn mahdollisuutta NL varmasti pelkäsi. Siitä syystähän NL piti niin tarkkaa lukua maamme sisäpolitiikasta sodan jälkeen. Hupaisaa on, että nykyisin taas suomalaiset näyttävät kyttäävän Venäjän sisäpolitiikkaa enemmän kuin venäläiset suomalaista. Zirinovskin sanomiset pannaan täälä merkille ja netissä vaaditaan Venäjän hallintoa tuomitsemaan ne. Tilanne on toisaalta tällä tavalla luonnollisempi: Venäjä on meitä niin paljon suurempi, ettei sen tarvitse ollakaan kiinnostunut, me taas niin paljon pienempi, että pahat puheet huolestuttavat.
Torpparikysymys oli tärkeä ja vaikutti politiikkaan suuresti, mutta ihan vain kouluhistorian pohjalta minulla on aina ollut se käsitys, että kapinaan se ei suuresti vaikuttanut. Siksi minua hieman huvittaa väitteet siitä, että Linna olisi "vääristänyt historiaa". Linna kertoo vain yhden tarinan monista ja siinä oli kapinallisia torppareita. Sen perusteella Linnasta tehdään täällä nyt maanpetturia, vaikka paljon enemmän vaikuttaa sille, että jos tuossa oli jotain poliittista tarkoitusta, niin se oli nimenomaan luoda umpeen vasemmiston ja talonpoikien välistä perinteistä rajaojaa, jota taas Tannerin sosiaalidemokraatit mielellään syvensivät. Tanner ei ollut mikään kansan yhtenäisyyden takuumies, vaikka sellainen kuva joskus hänestä jälkeenpäin on annettu. Toki hän oli kiivas kommunismin vastustaja ja pyrki rajaamaan NL:n oliian pitkälle mennyttä vaikutusta pois, mutta samalla hän oli myös kiivas sosiaalidemokraatti, joka ajoi oman ryhmänsä etua piittaamatta kansan yhtenäisyydestä ulkoisen uhan edessä kovinkaan paljon.
60-70-luvun ilmapiirin huomioon ottaen on täysin mahdollista, että Linnan julkiset lausunnot ja hänen teoksensa ovat voineet, samaan aikaan syntyneinäkin, palvelle aivan vastakkaisia tarkoiltusperiä: julkilausumissa myötäiltiin NL:oa, teoksilla pyrittiin vaikuttamaan vastarintamielialan vahvistamiseksi. En tiedä, toimiko Linna näin, mutta ainakaan puolustusvoimissa tuo ei ollut epätavallista tuohon aikaan. Ja se olikin sangen järkevää: välttää konfliktia ja samalla varmistaa, että sen sattuessa kyetään vastarintaan.
Näen edelleen Kekkosen ajan ja YYA-kauden taitavana politiikkana ja suurena onnistumisena, en maanpetturuutena ja alennustilana. EU:n kanssa olemme onnistuneet huomattavasti huonommin kuin NL:n kanssa ja se johtuu vain siitä, että EU:n suhteen olemme olleet paljon lapsellisempia ja tyhmempiä kuin NL:n suhteen koskaan olimme. Taistolaisten ihailevat hölinät eivät koskaan edustaneet valtavirtaa tavalla, jolla EU:ta on kansalle markkinoitu, täysin kritiikittömästi. Pari vuosikymmentä EU:n talouspolitiikkaa on saattanut taloutemme hirvittävämpään sotkuun kuin edes sota ja sitä seuranneet sotakorvaukset. EVA ja EK käyttävät suuria summia siihen, että tätä tosiasiaa ei julkisuudessa mainittaisi ja hyvin sen on Ylekin onnistunut välttämään. Tämä lienee nyt sitä "itsesenuurista vapaata tiedonvälitystä". Hallelujah.
Ja silti joka ainoassa yrityksessä ja organisaatiossa on johtajat ja päälliköt.. Aivan turhan päitenkö?
Linna ja Kivi ovat parhaat! Aivan oikein!
Tuntematon sotilas osoittaa todenmukaisella tavalla että
suomalaiset sotilaat pystyivät tekemään tehtävänsä
koiraslotista huolimatta.
Se osoitti suomalaisten olevan yksilöitä toisin kuin puna-armeijan ruton. On se kai toisaalta sitä sääntö hommaakin, vaikka Juuselan idiootin Sääntö Suomi-ohjelmassa esittävä ei perustu järkiperäisten sääntöjen etsimiseen ainakaan Tuntemattomasta puhuttaessa. Pojilla oli kaikilla omat syyt puolustaa järkiperäisiä sääntöjä, vaikka Lahtinen päivitteleekin aikuisen miehen kelkan raahaamista keskellä korpea talvipakkasessa. Linnahan oli lopulta kuitenkin sitä mieltä, että olisi pitänyt Baltian maiden tavoin alistua Mongooli imperiumin tuhottaviksi 1940. Talvisodan aiheuttivat kuulemma huonot poliitikot eikä jalomielinen puhdas venäläisten pyhimysten johtaja. Tuntemattomasta puhuttaessa on syytä muistaa Linnan olleen vielä 50-luvun alussa ja puolivälissä ulkopuolella politiikasta. Tuntematon tavallaan riisui sodalta hohdon, vaikka Väinö-poika myöhemmin fanittikin Berliinin raiskaajia. Järkeähän ei koskaan ole pohjoisen vaikeakulkuisen reitin kautta ollut hyökätä Venäjälle.
"Tuntematon sotilas osoittaa todenmukaisella tavalla että suomalaiset sotilaat pystyivät tekemään tehtävänsä koiraslotista huolimatta."
Ilmeisesti jahtaat termillä suomalaista upseeria?
Todellisuudessa termiillä koiraslotta tarkoitettiin sptilasvirkamiehiä eri erilaisissa tehtävissä olleita sotilashenkilöitä, jotka rinnastettiin upseereihin, mutta jotka eivät koskaan olleet saaneet upseerikoulutusta!
Sotajoukon ryhdistä sen sijaan vastaavat pitkälti hyvät koulutetut upseerit ja aliupseerit! Ilman heitä on sotajoukjko kuriton ja tehoton lauma vuoden 1918 punakaartien tapaan!
Suomalainen upseerikoulutus osoittautui sodan aikana mitat täyttäväksi ja prosentuaalisesti kaikista sotilasrvoista kaatui eniten nuoria vänrikkejä, jotka toimivat yleensä joukkueenjohtajina!
Koiraslotiksi sanottiin sota-aikana TK-miehiä jotka olivat rintamalla kuvaajina piirrosten tekijöinä ja kirjallisia raportteja laatijoina sotimiseen osallistumattomina armeijan palveluksessa olleita miehiä.
Kuin myös sotilasvirkamiehiä.
J.L. Runeberg !
Sotaveteraani Hannes Hynösen mukaan entiset torpparit äänestivät hänen kotikylällään SPP:tä, vaikka isä Alfred ei polittisesti kiivas ollutkaan. Suomen pienviljelijäin puolue oli 1920-luvulla yhtä kiivas kommunismin vihollinen kuin Ilmari Sslpakari tai Pentti Rautajärvi. SPP äänesti kommunistilakien puolesta.
Entä mikä oli tämä aloittaja. Ensin se puhui suomalaisesta kirjallisuudesta, ja sitten alkoikin kehua jotain ryssää. Toisekseen Suomessa talonpoika ei ole ollut mikään halveksittava typerys niin kuin teillä Venäjällä. Opettajaa ei Suomessa myöskään pidetä minään ihan suurimpana intellektuellina, eikä maajussikaan tunne mitään niin kauheaa alemmuutta opettajaa kohtaan, niin kuin teidän ikiomat mussikkanne. Olet päässyt hommiisi todella löyhän seulan läpi.
Wikipedia väittää ainakin Hannes Hynösen elämäkerrassa mainitun Eino Yliruuden halunneen omaa puoluetta, koska maalaisliitto oli entisten torpparien isäntien puolue ja SDP oli aina ollut torpparien vapauttamista vastaan. Miten Janne Kivivuori oli siis Petinkulmalla äänekkäin torpparien vapautusta vaatinut.
Hynösen elämäkerrassa mainitaan SPP jota Eino Yliruusi johti. Wikipedia väittää entisten torpparien sanoneen, että 'Maslaisliittolaisia emme ole ja sosialisteja meistä ei tule, olkaamme pienviljelijöitä'. Minä en ilman Hynösestä kirjoitettua elämäkertaa tietäisi edes koko SPP:n olemassaolosta.
Entäs mikäs sinä itse olet? Et tiedä mitään Suomesta ja nimittelet muita ryssiksi. Sukulaiseni oli Suomen armeijan alikersantti, sotainvalidikin. Että haista sinä apina vaan paska tyhmine trollauksinesi, yhdessä käpykaartilaisesi-isiesi kanssa.
Opettaja ja kunnanlääkäri olivat 1930-40-luvun Suomessa sellaisia herroja, että heidän edessään otettiin lakki päästä silkasta kunnioituksesta. Se asia muuttui vasta kuusikymmentä luvulla radikaalien myötä. Mutta sinullejan ne radikaalit tietenkin olivat ryssän kätyreitä ja maanpettureita, silti omit kaikki heidän saavutusensa ja julistat niitä muka kaltaistesi tekeminä.
Ehdottomasti tarkimman kuvan toisen maailmansodan meitä koskevista tapahtumista kirjailee Armas J. Pulla, sankareinaan Ryhmy Ja Romppainen. 100 vuotta sitten tapahtuneen sodan tiivistää taidokkaasti Veikko Huovinen novellissaan lahtari ja punikki. Eteenkin ryssille suosittelisin "Ja pöh!" sanoi sotamies Ryhmy", tuon lähes "dokumentaarisen sarjan" alkuteos.
Alkuperäisen sotaromaanin lukeminen kannattaa. Siinähän on mukana kustannustoimittajan poistamat, N-liittoa nuoleskelleet juoneen liittymättömät "filosofiset pohdinnat".
Koko ajatus historiamme parhaista mitäliekään on absurdi,suomeksi järjetön sillä historia on alati muotoutuva käsitys menneestä ajasta jota kulloisenakin aikana yritetään tulkita vallitsevien normien mukaan mikä on objektiivisuuden kannalta puhdasta populismia pa-
rastaansa. Ei sen enempää.