En ymmärrä D .Pawsonia?

Missä vietän iäisyyteni ei voi olla ns. hiuskarvan varassa. Kyllä me olemme armosta pelastettuja.
Siellä sanotaan, että ei ole mitään kadotustuomiota niillä jotka Kristuksessa Jeesuksessa OVAT.
Olen esimerkiksi jättänyt pelkuruuteni takia todistamasta montakin kertaa mutta olen tunnustanut Herralle sen. Eikai nyt taivaspaikka mene sen tekemättä jättämisen takia? Ei mene.

Olen katsonut useammankin Pawsonin opetuksen ja mielestäni hän on eräs kaikista raittiimmista Raamatun opettajista mitä tiedän. Pawson nimenomaan useammassakin eri opetuskokonaisuudessa painottaa ettei meidän tarvitse olla neuroottisia ja kertoo pelastusvarmuudesta osana uskovan elämää. Emme voi älyn kautta tai kieltämällä kuitenkaan väistää tosiasioita tuntuivatpa ne meistä miten kipeiltä tai inhimillisen viisauden avulla miten vaikeilta tahansa ymmärtää. Pelastuksen voi myös menettää ja juuri tästä Raamatussa on useita varoituksia. Pawson tekee aivan oikein opettaessaan tästä, jotta toivon mukaan mahdollisimman moni voisi päästä kerran perille Jumalan luo ja välttyä iankaikkiselta kadotukselta. Elämä ei ole mustavalkoista, mutta pelastusasia on. Tässä asiassa lohtua saavat vain ne jotka tulevat uskoon ja pysyvät Kristuksessa, muiden osana on iankaikkinen kadotus. Tämän vuoksi juurikin evankeliumia julistetaan, että mahdollisimman moni pelastuisi helvetin tulelta ja pääsisi kerran Taivaan iloon. Uskovan tie ei ole helppo tässä elämässä, mutta ei se ole sen helpompaa ei-uskovillakaan. Parempi kulkea kaitaa tietä yhdessä Maailman Vapahtajan kanssa kuin maailman iloissa menettäen sielunsa.

Englanninkielisessä uskovien joukossa on ollut vuosisatoja riita kalvinistien ja arminiolaisten välillä. Ikuinen pelastusvarmuus teologisena kysymyksenä on sen ytimessä. Täällä suomessa on vältytty siitä, kun täyskalvinisteja (kerran pelastettu, aina pelastettu) ei juuri ole. Raamattu Puhuu seurakunnassa ja Patmoksessa on tätä opetusta ainakin. Joitain amerikkalaisia opettajia liikkuu myös .

Pawsonin analyyttistä opetusta on minusta mukava seurata, mutta vaimo ahdistuu hänen kalvinismin vastaisesta "uskovat helvetissä tms" opetuksesta.

Seurataan Herraa Jeesusta koko ajan, niin pelastutaan ja säilyy rauha ja varmuus.

Jokainen arvioikoon itse tuon puheen mistä on kyse, Pawson on jo tuossa ikääntynyt ja hidastunut puheissaan.
http://www.tv7.fi/vod/player/53535/

Hän mm. sanoo, että kun ja (jos) hän menee taivaaseen, niin hänen omia kasvojaan ei erota Jeesuksen kasvoista.
Ja hän kertoo sitä, että hänellä on pelko että hän päätyy itse helvettiin jos saarnaa toista ja elää toista.
Hänen pää pointtinaan on tuossa, että jos jätämme tekemättä jotain mitä olisi pitänyt tehdä helvetti voi odottaa.
Näistä puhutaan eniten nauhan loppupuolella alkaen kohdasta n. 57 min.
Itse kun ajattelen omaa Kristuksessa olemistani, olen kyllä tuon perusteella valitettavasti matkalla helvettiin, olen jättänyt tekemättä pitkän uskonelämäni aikana paljonkin asioita mitä olisi voinut tehdä Herralle, näin jälkikäteen ajateltuna, ja varmasti saata tulla tulevaisuudessakin jättää jotain Herran tahtoa tekemättä, en tiedä, tosin, onkohan veri puhdistanut nekin entiset tekemättä jättämiseni kun olen pyrkinyt virheitä ja syntiäkin tehdessäni tekemään parannusta myös niistä.

Olen kärsinyt pelkotiloista ja varmasti olen jättänyt sen takia todistamatta tai olen ollut pitkänkin ajan menemättä seurakuntaan, (älkää jättäkö omaa seurakunnan kokousta jne) . Mutta niinkuin totesin Pawsonkin on vain vajavainen ihminen ja tuossa aika iäkäs jo, toivottavasti hänen ei tarvitse itse pelon vallassa odottaa rajan taakse siirtymistä.
Itse aion kuitenkin pelastuneena Jumalan armosta Kristuksessa olevana mennä Taivaan porteista sisälle sitä ennen tarpeen mukaan parannusta tehden ja kilvoitellen.

Kyllä tuo hiljaiseksi vetää. En uskalla enää rukoilla pelkään Jeesuksen tuomiota. Yksi kysymys minulla on, voiko milloinkaa sitte olla varma pelastumisestaan, voiko ikinä iloita sitten mistään, onko tämä elämä sitten vain hirveää tuomion odottelua pelkäämistä. Mutta ymmärrän kyllä Jumala on pyhä ja mikään epäpyhä ei pääse taivaaseen.

Kensington on myös hieno paikka, jos voitelu viipyy seurakunnan yllä. Katumus, tunnustus ja parannuksenteko elämässä on tarkoitus.

"kensington on hieno paikka jos voitelu viipyy seurakunnan yllä" ??
Mitähän tuokin lausahdus tähän kuuluu ja tarkoittaa?
Oisko niin, että Pawsonin on "helppo" puhua noin kun on itse kohta menemässä taivaaseen?
Tuskin hän sitä pelkää etteikö pääsisi taivaaseen, aika surkuhupaisaa jos hän noin ajattelee loppuelämässään.

Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.
Usko siis näkyy teoissa. Kysehän on siitä, saako Herra tehdä elämässämme työtään, emmekä piilota leiviskäämme maahan.
Kun Herra pelastaa ihmisen, ei hän jää maahan makaamaan, vaan kasvaa lapsesta aikuisuuteen ja elämään aikuisen uskovan elämää. Siksi se ihmisen on kuoltava, että hän alkaisi elää ja tuottaisi sadon.
Ei kerranpelastettu välttämättä ole aina pelastettu. Muotojumalinen hän voi olla, sanoisinko kristillinen fariseus. Kyllä terve Jumalanpelko on tarpeen vanhalle aatamille.