Uskonnonvapaus aiheena on melkoinen tabu, jota ei oikein minkään osapuolen mielestä sopisi kyseenalaistaa. Usein jo pelkkä aiheen avaaminenkin aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita ihmisissä. Uskaltaudun kuitenkin pohtimaan uskonnonvapautta ja samalla ehkä joltain nurkalta kyseenalaistamaankin luutuneita, umpeenkasvaneita käsityskantoja:
Ensinnäkin, kristinuskon kannalta uskonnonvapaus-ajattelu on ainakin osittain kyseenalaista. Ei kristinusko salli rinnallaan mitään muita uskontoja tai uskonnottomuutta. Kyllä tämän jokainen helposti huomaa joka tutkii vähänkään Raamattua, Raamatussa Jumala uhkaa kuolemalla ja rangaistuksella niitä jotka palvelevat epäjumalia tai eivät kunnioita Jumalaa jumalana, jopa iankaikkinen rangaistus helvetissä on kirjoitettuna niille jotka eivät kadu syntejään ja käänny pahuudestaan. Tämä tietenkin johtuu siitä ettei todellisuudessa OLE mitään muita jumalia olemassa, paitsi yksi ainoa Jumala, maan ja taivaan Luoja, Kaikkivaltias. Ne siis Raamatussa kirotaan jotka muita jumalia palvelevat sillä ne ovat epäjumalia (=ei jumalia ollenkaan)
Toinen mikä Raamatusta ja kristinuskosta selvään käy ilmi, on ettei se salli eikä anna mitään lupaa kenellekään olla tuntematta Isänään, Kaikkivaltiaana jokapäiväisen leivän antajana ja Vapahtajanaan, ainoaa oikeaa Jumalaa. Jumalan armon varassahan olemme jokainen, myös epäuskoiset ja ateistit! -hengittämisemme, sydämemme lyönnit, ruoka, juoma, terveys jne. Me emme eläisi silmänräpäystäkään jos ei Jumala meitä armollaan ylläpitäisi, eipä koko maailmankaikkeuskaan pysyisi kasassa ilman Häntä vaan luhistuisi tuossa tuokiossa. Siksi on pahuutta, kiittämättömyyttä ja suuri rikos sekä jumalattomuus olla palvelematta Häntä. Kristinusko ei salli eikä hyväksy mitään ateismia, agnostisismia tms. vaan kiroaa ne ja uhkaa Jumalan rangaistuksella syntisiä.
On siis selvää ettei kristinusko tunne mitään "täydellistä uskonnonvapautta". Täydellinen uskonnonvapaus on liberaalismielisten, hempeiden uneksijoiden märkä päiväuni jolla ei ole juurikaan tekemistä oikean uskon kanssa. Tästä syystä esim. keskiajalla ja sitä ennen oli Euroopassa paljolti käytössä "kenen maa-sen uskonto" -periaate eli maassa elettiin sen maan hallitsijan uskonnon mukaan ja muiden uskontojen edustajat saatettiin karkottaa maasta pois tai ainakin heiltä kiellettiin pakanauskontojen harjoittaminen maassa. Luullakseni tämä on saanut alkunsa paitsi Israelista ennen antiikin aikaa, myös antiikin Euroopan maista aina keskiajalle saakka. Ennen siis kristityissäkin maissa noudatettiin kenen maa-sen uskonto -säädöstä.
Mutta oleellista on se, miten tuota sinänsä hyvää säädöstä (silloin kun kyse on kristinuskosta) sovelletaan. Kristinuskoonhan ei ole koskaan kuulunut se että uskontoa puolustetaan väkivalloin. Jo Jeesus sanoi: "joka miekkaan tarttuu -se miekkaan hukkuu!". Esivallan tulisi siis tietenkin sallia että kristityssä maassa saa asua rauhassa myös pakana tai ateisti, mutta sitä esivallan ei tulisi sallia että näitä aatteita levitetään , vaan sen tulisi olla rangaistava teko. Ajattelen siis ettei kristittyyn maahan , eikä mihinkään muuallekaan tulisi saada rakentaa muita rukoushuoneita kuin kristinuskon mukaisia, maassa ei saisi julkisesti tunnustaa ja levittää muita uskontoja (yksityisesti, omissa kodeissaan tietysti saisi) , mutta jos niitä edustajia olisi, heidän tulisi muuten antaa elää rauhassa, tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan menoon täysivaltaisena. Ketään ei tulisi sortaa, uhata väkivallalla tai omaisuuden vahingolla, paitsi jos hän ei noudata vaatimusta olla levittämättä esim. ateistista harhauskoisuutta.
Kristinuskoakaan ei saa levittää ristiretkillä, eivätkä oikeat uskovaiset niin ole koskaan tehneetkään, vaan ristiretkeläiset ovat olleet muotojumalisia tapakristittyjä joille tärkeämpää on ollut raha ja valta kuin uskonto, ihan niinkuin meidänkin aikamme muotojumalisille kirkonviskaaleille ja kirjanoppineille leipäpapeille. Yksittäisen ihmisen ei ole lupa käyttää miekkaa toista rangaistakseen paitsi itsesuojeluksi mutta esivalta käyttäköön sitä rangaiskoon kaikkea jumalattomuutta, ateismia ja vääräuskoisuutta kaikella ankaruudellaan niin että maan lainsäädäntö ja esivalta sekä lainkäyttö on kokonaan kristillistä. Tässä suhteessa siis mitään vapautta harjoittaa muita uskontoja, abortteja, eutanasioita, evoluution opetusta, homoavioliittoja yms. ei tulisi kristillisessä maassa olla lainkaan.
Tämä kaikki on tietenkin meidän ajassamme epärealistista sillä emme elä kristillisessä yhteiskunnassa, vaan pikemminkin jälkikristillisessä. Enää ei ole paluuta entiseen eikä se entisaikoinakaan tullut oikeudenmukaisesti toteutetuksi, vaan väärinkäytöksiä tehtiin paljon.
Nykyisessä tilanteessa täysi uskonnonvapaus on siis pienempi paha kristittyjen ja kristinuskon kannalta kuin täysi demonokratia.
Taivaassa on sitten täydellinen teokratia, Jumalanvalta: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niinkuin taivaassa!"
Ensinnäkin, kristinuskon kannalta uskonnonvapaus-ajattelu on ainakin osittain kyseenalaista. Ei kristinusko salli rinnallaan mitään muita uskontoja tai uskonnottomuutta. Kyllä tämän jokainen helposti huomaa joka tutkii vähänkään Raamattua, Raamatussa Jumala uhkaa kuolemalla ja rangaistuksella niitä jotka palvelevat epäjumalia tai eivät kunnioita Jumalaa jumalana, jopa iankaikkinen rangaistus helvetissä on kirjoitettuna niille jotka eivät kadu syntejään ja käänny pahuudestaan. Tämä tietenkin johtuu siitä ettei todellisuudessa OLE mitään muita jumalia olemassa, paitsi yksi ainoa Jumala, maan ja taivaan Luoja, Kaikkivaltias. Ne siis Raamatussa kirotaan jotka muita jumalia palvelevat sillä ne ovat epäjumalia (=ei jumalia ollenkaan)
Toinen mikä Raamatusta ja kristinuskosta selvään käy ilmi, on ettei se salli eikä anna mitään lupaa kenellekään olla tuntematta Isänään, Kaikkivaltiaana jokapäiväisen leivän antajana ja Vapahtajanaan, ainoaa oikeaa Jumalaa. Jumalan armon varassahan olemme jokainen, myös epäuskoiset ja ateistit! -hengittämisemme, sydämemme lyönnit, ruoka, juoma, terveys jne. Me emme eläisi silmänräpäystäkään jos ei Jumala meitä armollaan ylläpitäisi, eipä koko maailmankaikkeuskaan pysyisi kasassa ilman Häntä vaan luhistuisi tuossa tuokiossa. Siksi on pahuutta, kiittämättömyyttä ja suuri rikos sekä jumalattomuus olla palvelematta Häntä. Kristinusko ei salli eikä hyväksy mitään ateismia, agnostisismia tms. vaan kiroaa ne ja uhkaa Jumalan rangaistuksella syntisiä.
On siis selvää ettei kristinusko tunne mitään "täydellistä uskonnonvapautta". Täydellinen uskonnonvapaus on liberaalismielisten, hempeiden uneksijoiden märkä päiväuni jolla ei ole juurikaan tekemistä oikean uskon kanssa. Tästä syystä esim. keskiajalla ja sitä ennen oli Euroopassa paljolti käytössä "kenen maa-sen uskonto" -periaate eli maassa elettiin sen maan hallitsijan uskonnon mukaan ja muiden uskontojen edustajat saatettiin karkottaa maasta pois tai ainakin heiltä kiellettiin pakanauskontojen harjoittaminen maassa. Luullakseni tämä on saanut alkunsa paitsi Israelista ennen antiikin aikaa, myös antiikin Euroopan maista aina keskiajalle saakka. Ennen siis kristityissäkin maissa noudatettiin kenen maa-sen uskonto -säädöstä.
Mutta oleellista on se, miten tuota sinänsä hyvää säädöstä (silloin kun kyse on kristinuskosta) sovelletaan. Kristinuskoonhan ei ole koskaan kuulunut se että uskontoa puolustetaan väkivalloin. Jo Jeesus sanoi: "joka miekkaan tarttuu -se miekkaan hukkuu!". Esivallan tulisi siis tietenkin sallia että kristityssä maassa saa asua rauhassa myös pakana tai ateisti, mutta sitä esivallan ei tulisi sallia että näitä aatteita levitetään , vaan sen tulisi olla rangaistava teko. Ajattelen siis ettei kristittyyn maahan , eikä mihinkään muuallekaan tulisi saada rakentaa muita rukoushuoneita kuin kristinuskon mukaisia, maassa ei saisi julkisesti tunnustaa ja levittää muita uskontoja (yksityisesti, omissa kodeissaan tietysti saisi) , mutta jos niitä edustajia olisi, heidän tulisi muuten antaa elää rauhassa, tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan menoon täysivaltaisena. Ketään ei tulisi sortaa, uhata väkivallalla tai omaisuuden vahingolla, paitsi jos hän ei noudata vaatimusta olla levittämättä esim. ateistista harhauskoisuutta.
Kristinuskoakaan ei saa levittää ristiretkillä, eivätkä oikeat uskovaiset niin ole koskaan tehneetkään, vaan ristiretkeläiset ovat olleet muotojumalisia tapakristittyjä joille tärkeämpää on ollut raha ja valta kuin uskonto, ihan niinkuin meidänkin aikamme muotojumalisille kirkonviskaaleille ja kirjanoppineille leipäpapeille. Yksittäisen ihmisen ei ole lupa käyttää miekkaa toista rangaistakseen paitsi itsesuojeluksi mutta esivalta käyttäköön sitä rangaiskoon kaikkea jumalattomuutta, ateismia ja vääräuskoisuutta kaikella ankaruudellaan niin että maan lainsäädäntö ja esivalta sekä lainkäyttö on kokonaan kristillistä. Tässä suhteessa siis mitään vapautta harjoittaa muita uskontoja, abortteja, eutanasioita, evoluution opetusta, homoavioliittoja yms. ei tulisi kristillisessä maassa olla lainkaan.
Tämä kaikki on tietenkin meidän ajassamme epärealistista sillä emme elä kristillisessä yhteiskunnassa, vaan pikemminkin jälkikristillisessä. Enää ei ole paluuta entiseen eikä se entisaikoinakaan tullut oikeudenmukaisesti toteutetuksi, vaan väärinkäytöksiä tehtiin paljon.
Nykyisessä tilanteessa täysi uskonnonvapaus on siis pienempi paha kristittyjen ja kristinuskon kannalta kuin täysi demonokratia.
Taivaassa on sitten täydellinen teokratia, Jumalanvalta: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä, niinkuin taivaassa!"
Vastaukset 39
Vanhimmat
Okei, uskonnnonvapaus on arveluttavaa. Mutta entäs pakkouskonto? Mitä mieltä sellaisessa olisi?
Ei pakkouskonto synnytä muuta kuin teeskentelijöitä jotka pelosta ovat olevinaan uskovaisia.
Mutta siitä huolimatta kristinusko on levitettävä kaikille luoduille, koska kaikkien tulee saada kuulla että Jeesuksen täytetyn työn tähden kaikilla on oikeus uskoa syntinsä anteeksi ja tulla kääntymyksessä Jumalan luo niinkuin tuhlaajapoika. Siksi Jeesus antoi lähetyskäskyn ja se koskee "kaikkia luotuja"!
Kuitenkin, uskoa ei tule levittää pakolla eikä väkivallalla, vaan sanan saarnalla. Sanan saarnan tulee olle Jumalan sanaan perustuvaa. Jumalan sana tuomitsee kaikki maailman ihmiset mutta myös armahtaa kaikki uskon kautta. Me ihmiset emme saa ottaa tuomiota omaan käteemme, mutta me julistamme sanaa jota on käsketty ja sana tuomitsee paitsi maailman, myös meidät itsemme!
Pakkouskoa ei ole se että päiväkodeissa jakouluissa opetetaan kristinuskoa, se on lähetyskäskyn toteuttamista!
Eikö jokainen tule autuaaksi omalla uskollaan?
Mistä tiedämme kristinuskon ylivertaisuuden?
Eikö kristitttyjen pitäisi tuntea enemmän hätää Polynesian kivikautta elävien sieluntilasta kuin kirkolliskokousten pilkunviilauksesta?
Eikö jokainen tule autuaaksi omalla uskollaan?
-> Ei! Kukaan ei tule autuaksi muulla tavalla kuin minkä Raamattu ilmoittaa!
Mistä tiedämme kristinuskon ylivertaisuuden?
-> Siitä että se on ainoa todellinen uskonto. Vain kristinuskoon kuuluu syntisen vanhurskauttaminen armosta. Kaikki muut uskonnot perustuvat ihmisten hyviin tekoihin.
Eikö kristitttyjen pitäisi tuntea enemmän hätää Polynesian kivikautta elävien sieluntilasta kuin kirkolliskokousten pilkunviilauksesta?
-> Ei! Kristittyjen tulee tuntea kaikkein suuronta mielenkiintoa juuri evankeliumin opin puhtaana säilymiseen sekä itselle että jälkeipolville.
"Siitä että se on ainoa todellinen uskonto. Vain kristinuskoon kuuluu syntisen vanhurskauttaminen armosta."
Se että tämä tekee jostain ylivertaisen on vain mielipide, ei fakta.
:-)
Mutta ainahan voi sormella vähän hyväillä peppureikää.
Koska peppureiän hyväily tuntuu mukavalta.
”Pakkouskoa ei ole se että päiväkodeissa jakouluissa opetetaan kristinuskoa, se on lähetyskäskyn toteuttamista!”
Olethan aika hyvin oppinut käänteisen ajattelun mallin.
Jos kouluissa ja päiväkodeissa opetetaan kristinuskoa, ensimmäinen kysymys on, entä ne lapset jotka eivät ole kristityistä perheistä? Samoin miten otetaan huomioon eri kristinuskon suuntaukset (katolilaisuus, ortodoksisuus, baptismi, helluntailaisuus, lestadiolaisuus, luterilaisuus jne.)?
Kyllä, meille on annettu lähetyskäsky. Kyse on siitä, miten sitä toteutetaan.
”Ei kristinusko salli rinnallaan mitään muita uskontoja tai uskonnottomuutta.”
Asiaa voi katsoa monelta tasolta. Jos ajatellaan suljettua yhteisöä, niin siellä lähtöoletus on, että kaikki kannattavat samaa näkemystä. Jos ajatellaan yhteiskunnalliselta tasolta, ovat kristitytkin hajaantuneet moneen eri yhteisöön. Ja yhteiskunnassa on aina henkilöitä, joilla on joko eri uskonto tai ei uskontoa lainkaan.
Voimme siis vain omalta kohdaltamme päättää tuon, salliiko muita uskontoja tai uskonnottomuutta itselleen. Toisten puolesta ei voi päättää. Jos näin tehdään, silloin kyse on pakkouskonnosta.
Israelin kohdalla aikoinaan, valloittajat kreikkalaiset/ roomalaiset vaativat. että heidän jumaliaan ja keisareitaan on palvottavat ja heidän tapojaan on noudatettava.
Sama pätee kristinuskossa, ovat tunkeutuneet kaikkiin maihin vaatien oman uskontonsa pakollista noudattamista ja jeesuksen palvomista. Muuten joutuu helvettiin
Pitää erottaa toistaan uskonnon sisäinen dogma ja ulkonaisen valtion suhtautuminen uskonnon harjoittamiseen. Ne eivät ole sama asia ja on mielettömyyttä esim. vaatia uskontoa tilille siitä mitä joku keisari on muinoin vaatinut uskontonsa suhteen.
Kristinuskoon kuuluu sisäisesti se oikeudenmukaisuus että epäuskoiset joutuvat kerran tilille pahuudestaan, mutta muut valtauskonnot ovat kopioineet tämän ajattelun tietenkin kristillisyydestä joka on maailman vanhin uskonto ja ainoa todellinen uskonto.
Kristinusko ei todellakaan ole maailman vanhin uskonto!
Kyllä kristinusko on nimeomaan maailman vanhin uskonto.
Jo juutalaisuus on vanhempi uskonto kuin kristinusko. Sitten ovat tietenkin suurista maailmanuskonnoista esimerkiksi hindulaisuus, buddhalaisuus ja shintolaisuus, noin vain esimerkiksi. Jos nyt puhutaan sellaisista suurista uskonnoista, mitä maailmassa tällä hetkellä harjoitetaan.
Jeesushan oli juutalainen. Ihmeellistä, jollei juutalaisuus olisi edes hiukkasen vanhempi uskonto kuin kristinusko!
Juutalaisuus on syntynyt kristinuskon pohjalta. Luepa vähän Raamattua ja opettele eri uskontojen historiaa niin tiedät mistä puhut!
Lue 1. Moos. 1:21 , siinä syntyi kristinusko!
Onneksi on uskonnonvapaus, niin itsekukin voi tulkita Raamattua haluamallaan tavalla, tai olla tulkitsematta.
Uskontojen historiaan tutustutaan pääsääntöisesti lukemalla muuta kirjallisuutta kuin Raamattua.
Juutalaiset saattavat ymmärrettävästi loukkaantua, jos heidän pyhiä kirjoituksiaan käytetään ehdottamallasi tavalla.
"Juutalaisuus on syntynyt kristinuskon pohjalta."
Taisi olla tykkänään toisinpäin...
Minä uskon, että tulee kevät ja kesä, koska Jumala on niin säätänyt ja häneen voi luottaa.
Dogma..... onko se joku koiramaa ? Hau hau, vai räyh räyh ?
Uskonnonvapaus tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että saat uskoa tai olla uskomatta ja, että ihan itse voi sen määritellä mihin uskoo. Tuo laki ei kuitenkaan ole pelkkiä oikeuksia vaan sisältää myöskin velvollisuuden siitä, että aivan samalla tavalla kuin sinulle niin sinunkin pitää antaa uskonrauha ja tietty "peruskunnioitus" toisen uskolle. Viimeksi mainittu lieneekin se vaikeimmin ymmärretty tästä laista, monet tuntuvat kokevan asian niin, että heillä on oikeus viitaten tuohon lakiin mutta ei mitään velvoollisuutta toisaalta noudattaa tuota lakia.
Niin, Raamatusta ei taida löytyä kohtaa jossa puolustettaisiin uskonnonvapautta.
No, jotkut ns. "oikeauskoisethan" eivät sitä tosiaankaan kannata, tästä esimerkkinä JPR:
”Kaikki moskeijat Suomessa sileäksi heti, jos täällä vielä jollain on järkeä päässä. Julkisilla paikoilla muslimiryysyissä kulkemisesta sakot. Kaikki islamiin viittaava symboliikka pitää kieltää. Koraani, Sirat, Haditit ja muu islamilainen kirjallisuus hävitettävä. Tällaista konkretiaa ehdottaisin aluksi.”
Veikkaan että palstan ns. "oikeauskoiset" nostaisivat melkoisen metelin jos heidän uskonnostaan sanottaisiin vastaavaa.
Paitsi, ettei täällä esitetyistä kirjoituksista päätellen taida olla yhtään aitoa oikeaa uskovaa uskaltautunut palstallemme.
Meidän maassamme on mahdollista pohtia asioita kuten aloittaja tekee. Ja kirjoittaa ne vieläpä julkiselle palstalle. Meillä on vapaus olla jotain mieltä ja tuoda se julki.
Toki asioita voi pohtia mutta ei häiriöksi ja kiusaamiseksi asti. Se ei ole koskaan hyväksyttävää ja olisi toivottavaa, että kaikki aikuiset tuon ymmärtäisivät, huolimatta siihen mihin sitten uskookin tai on uskomatta.
Vapauteen kuuluu myös vastuu ja viimekädessä lainsäätäjä asettaa vapaudelle rajat.. Kaikki aikuisetkaan eivät ymmärrä asioita samalla tavalla.
Jos kirkko olisi saanut päättää uskonnonvapauden sisällön, niin meillä jokaisella olisi positiivinen uskonnonvapaus eli oikeus kuulua kirkkoon ja olla kristittyjä. Mutta meillä ei olisi oikeutta olla kuulumatta kirkkoon tai olla uskomatta yhtään mihinkään yliluonnolliseen.
Kirkonkin tavoite on ollut teokratia ja siitä moni äärikonservatiivi haaveilee vieläkin.
Onneksi heitä on lukumääräisesti enää kovin vähän, mutta kirkon hallinnossa heitä on sitäkin enemmän.
Aivan niin.
Uskonnonvapaus, mielipiteen- ja sananvapaus, elinkeinovapaus ja säätyerojen poistaminen olivat useiden 1600- ja 1700-luvun valistusfilosofien muotoilemia ihanteita, jotka olivat ennenkuulumattomia sen ajan Euroopassa. Kirkot harasivat vimmatusti näitä aatteita vastaan, samoin tietysti ylemmät säädyt ja hallitukset. Näidn vapauksien vaatimista pidettiin jumalattomana ja kumouksellisina. Kumouksellisiksi ne osoittautuivatkin. Niiden jumalattomuudesta taitaa olla erimielisyyttä vieläkin.
Suomen kirkko vastusti vimmatusti aikoinaan myös naisten äänioikeutta, kuten kaikkia muitakin vähemmistön oikeuksia, jos ne vain hipaisikaan käsitettä perhe ja lisääntyminen. Ja vaikka kirkko taipui naispappeuteen, niin silti osassa seurakuntia ei naispappeja ole vieläkään eikä myöskään tule.
Koko kansan kirkko on pelkkä mauton vitsi.
Reformaation vaikutuksesta monet ruhtinaat ja kuninkaat olivat saaneet/ottaneet oikeuden määrätä oman ruhtinaskuntansa tai kuningaskuntansa uskonnosta. Läntinen kristikunta oli muutamassa vuosikymmenessä mullistunut niin, että yhtäkkiä oli useita katolisesta kirkosta irrottautuneita ja reformoituja suuntauksia kannattavia hallitsijoita. "Cuius regio, eius religio" ("Kenen maa, sen uskonto") julkilausumaan sai Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisari pitkin hampain taipua. Ruhtinaiden into reformaatiota kohtaan oli suoraan sanoen raadollista vallanhalua. Irrottautuminen paavinkirkosta ja mahdollisuus määrätä reformoidun kirkon viroista ja järjestyksestä kiinnosti. Alamaiset pakotettiin omaksumaan uusi oppi. Siis tämä rakas luterilaisuutemme pakotettiin meille ylhäältä päin, tarjoamatta mitään uskonnonvapautta.
Puhutaan kansallisista kirkoista, kansalaisuskonnosta. Luterilainen kirkko kipuilee nyt, kun valtio on hiukan vähentänyt otettaan kirkkoon, ja jäsenet uskaltautuvat eroamaan siitä.
Missä on Kustaa Vaasa, joka runnoi luterilaisuuden valtakuntaan? Missä on Kustaa II Aadolf, jonka joukkiot teurastivat keskieurooppalaisia "oikean uskon" nimissä? Kuka nostaisi kirkon taas mahtiasemaan?
Vai kuka vaihteeksi sanoisi kirkolle, että "pärjääminen" sodassa tai kirkon jäsenmäärässä ei oikein ole kirkon universaalin sanoman mukaista?
Ev.lut. kirkko on kuin jokainen ylikypsään vaiheeseen turvonnut organisaatio eli sen ehdottomasti tärkein tavoite on taata tuon oman organisaationsa olemassaolo ja sen saavuttama yhteiskunnallinen asema.
Kaikki muu tulee vasta kaukana perässä.
>>>Missä on Kustaa Vaasa, joka runnoi luterilaisuuden valtakuntaan?<<<
Luultavasti olen väärinoppinut mutta palataan hieman historiaam- Eikös Luhterin teeseistä ole kulunut noin 500 vuotta ja niiden siirtyminen Suomeen kesti ehkä 200-300 vuotta ja taas tama reformaattori Kustaa Vaasa eli Lutterin ajalla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa_Vaasa
Kustaa Vaasa pläjäytti Västeråsin valtiopäivillä 1527 uskonpuhdistuksen lähtöpamauksen. Hurjinta ihan ensi alkuun: kirkon omaisuus valtiolle.
Oli kulunut vain kymmenen vuotta sitä, kun Luther väänsi 95 teesiään.
Ei ollut radiota eikä somea, ja noin nopeasti uudet tuulet vaikuttivat. Melkein yhtä nopeaa toiminta kuin tämä sote-uudistus.
OK, mutta kuinka laajalle papistoon tuo Lutterin oppi ylsi ja varmaan myös silloin kirkonmiehet olivat melko konservatiivisia.
Kyllä se ylsi koko papistoon. Oppi muutettiin ylhäältä päin. Luostarilaitos lakkautettiin. Papit menivät naimisiin. Raamattua alettiin kääntää kansankielelle. Katoliset käytännöt poistettiin. Rahvas sai luvan noudattaa sitä oppia jonka kuningas oli valtakuntaan valinnut. Puhdasoppisuuden aikana vain luterilaisuus oli sallittua. Sai olla vain luterilaisia pappeja.
Kun on yksinvaltius, muutoksia voi tehdä nopeasti. Mistään ihmisoikeuksista tai kansalaisvapauksista ei ollut puhettakaan.
Mahtikäskyllä siis vaihdettiin luterilaisuus kansalle.
Mutta aina on ollut vastarannan kiiskejä piispoja,pappeja sekä rahvasta jotka eivät käskyä mahdollisesti noudattaneet.
Millaisia sanktioita käytettiin - venytettiinkö kauloja tai peräti katkaistiin?
Muinaisessa maailmassa oli tapana, että Herran ( kuka milloinkin herrana tai kuninkaana oli) palveluskunta joutui kuolemaan herransa kanssa, eli ottamaan myrkkyä ja heidät haudattiin yhdessä herran kanssa. Näitä hautalöydöksiä on tehty.
Vain Herran uskottiin nousevan ylös tai menevän taivaaseen ja palveluskunta pelastui herransa kautta/kanssa. Taivaassa tai jossakin kuoleman jälkeisessä uskottiin olevan samanlainen maailma kuin täällä, ja sielläkin joutui tekemään työtä, joten herra tarvitsi palveluskuntaa. Hautaan laitettiin mukaan myös kaikki herran omaisuus.
Eikö tämä kuulosta vähän samalta.
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, "
Kuulostaa siltä, kuin samoista lähteistä olisi molemmat "totuudet" kehitetty.
Myöhemmin, kun ei enää hadattu ihmisiä herran kanssa, palvelijoiksi tuonpuoleiseen , ryhdyttiin tekemään pikkupatsaita, ihmisen kuvia, jotka haudattiin yhdessä herran kanssa. Plaveluskunta sai jo esimiehiä ja muuta hallitusväkeä, eläimiä, varsinkin hevosia ja myös sotilaita.
Kiinasta meilllä on esimerkki terrakotta sotilaista, joita tehtiin valtava määrä keisarin mukaan tuonpuoleiseen. Toki muutakin palveluskuntaa.
Kun tämä tapa on ns. hengellistetty, eli mielikuvituksellistettu, herran palvelijat tuonpuoleisessa pääsevätkin jo hallitsemaan yhdessä herran kanssa ja rautaisella otteella kaiken lisäksi ja sekös onkin jo houkuttelava uskomus, varsinkin jos oli orjan asemassa.
”Nykyisessä tilanteessa täysi uskonnonvapaus on siis pienempi paha kristittyjen ja kristinuskon kannalta kuin täysi demonokratia.”
Ensimmäinen ajatus oli, että tämä on jotain parodiaa…
”Uskaltaudun kuitenkin pohtimaan uskonnonvapautta ja samalla ehkä joltain nurkalta kyseenalaistamaankin luutuneita, umpeenkasvaneita käsityskantoja…”
Mutta sitten kuitenkin tarjosit niitä roppakaupalla?
Vapaus – on vapautta johonkin ja vapautta jostakin.
Vaikka millaisin pakkokeinoin ja väkivallan kautta yrittäisimme pakottaa kaikki ihmiset elämään vain yhden uskonnon tai pikemminkin sen yhden suutauksen mukaisesti, se ei ole mahdollista meille ihmisille.
>Me emme eläisi silmänräpäystäkään jos ei Jumala meitä armollaan ylläpitäisi, eipä koko maailmankaikkeuskaan pysyisi kasassa ilman Häntä vaan luhistuisi tuossa tuokiossa.
Jokos sinä osaisit vastata, minkä lahkon tai suuntauksen oppia tämä Jumalan herkeämättä ylläpitämä ja ylläpitmättä romahtava maailmankaikkeus on?
Useimmat kristitythän ymmärtääkseni uskovat, että maailmankaikkeus on suunniteltu ja tehty sillä lailla fiksusti, että se toimii ja pysyy pystyssä ihan itsekseen, luonnonlakien mukaan.