Rotuopein tuhottiin punaisia, onhan se aina tiedetty. Eikä lahtari aina tarvinnut tappamiseen syytäkään. Riitti kun tuli halu pikkasen irrotella.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkija-punaiset-naissotilaat-haluttiin-tieten-tahtoen-tappaa-hennalan-leirilla-1918-rotuhygienia-vaikutti-hyvin-paljon/6805656#gs.4L1Na58
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkija-punaiset-naissotilaat-haluttiin-tieten-tahtoen-tappaa-hennalan-leirilla-1918-rotuhygienia-vaikutti-hyvin-paljon/6805656#gs.4L1Na58
Vastaukset 55
Vanhimmat
Suomalaiset joutuivat tuhon kohteeksi myös silloisessa idän paratiisissa, johon sisällissodan punaiset olivat halukkaasti Suomea liittämässä.
"Yli 11 000 suomalaista kuoli Stalinin vainoissa, heidän lapsiaan pidettiin Neuvostoliiton vihollisina – uusi kirja valottaa karuja kohtaloita"
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005467993.html
Eikä lstalinin teloittajat aina tarvinnut tappamiseen syytäkään. Riitti kun tuli halu pikkasen irrotella.
Ja niinpä ”punaisessa hämärässä” irroiteltiin peräti 20 miljoonaa kertaa!
"Ja niinpä ”punaisessa hämärässä” irroiteltiin peräti 20 miljoonaa kertaa"
Ymmärrän kyllä sen kun sinua niin vieläkin itkettää nuo isänmaasi surkeat tapahtumat. Mutta ehkä lohduttaa se kun tiedät, että totuus on 1½ miljoonaa. Joko itku lakkasi ? Mutta saat toki itkeäkin tuskasi ulos , se helpottaa.
AnniKetale on palstan hauskin. Jos näkee numeroita, jotka ei miellytä, muuttaa ne itselle mieluisiksi. Ihan kuin se auttaisi tajuamaan paremmin :)
Epämieluisat numerot ovat vain länsimaista hapatusta. Itse muutetut oikeaa historiaa. Kohta varmaan on palstan vakipässi stallari saanut koko historian uudelleen kirjoitettua :)
Stalinin saavutuksiin suomalaiset ei koskaan yltäneet. Stalin sentään jalosti pois muonavahvuudesta yli 11.000 suomalaista sinne loikannutta punikkia. Koko Suomen sisällissodan syyllinen oli tietysti Lenin, joka käski suomalaisia agitaattoreita nostamaan aseellisen kapinan köyhälistöä jymäytämällä puhtaasti omista valtapyrkimyksistään johtuen, joten valkoisten vastareaktiokin on ymmärrettävä. Suomen köyhälistön olot on kehittyneet esimerkillisellä tavalla sen jälkeen kuin venäjästä ja punikeista päästiin eroon. Sikäli ylilyönnit ovat kokonaisuutena merkityksettömiä esimerkiksi venäjään verrattuna, joka ei ole vieläkään aloittanut toipumista ja häpeällisen historiansa läpikäyntiä.
"Stalin sentään jalosti pois muonavahvuudesta yli 11.000 suomalaista sinne loikannutta punikkia"
Miksi sitä valitat? Eikös sinun pitäisi iloita kun Stalin jatkoi siitä mihin teikäläiset suureksi murheeksenne jouduitte pakon edessä lopettamaan 1918.
Ketkä ihmeen ”teikäläiset”? Elät its yhä sadan vuoden takaista aikaa? Aikalaisia kummaltakaan osapuolelta ei ole enää edes elossa!
.... Aikalaisia kummaltakaan osapuolelta ei ole enää edes elossa! ...
Lahtarikaartin henkiset opetuslapset ovat edelleen elossa ja voivat hyvin. Itkevät kun kaikkia työläisiä ei tapettu ja nyt on sen takia Suomessa ainakin 10 kommunistia.
Lähinnä sitä ettei venäläisiä tuhottu. Viipurissa 1918 venäläisen pojan ampunut valkokaartilainen oli sekatyömies Kajaanista. Kyllä se oli kajnista se pyhä perintöviha. Kekkonenkin muisti vielä 60-luvulla minkälainen pelkuri ja vätys slaavi on jouduttuaan alakynteen yli-ihmisten armoille. Ja Hennalassahan oli täysi oikeus naida. Ne oli suomalaisia naisia joita naitiin siellä eli naarastiikereitä ja rasistunrita ryssänmorsioita.
Nuortevan saamat persepanot Gulagissa kieltämåttä lämmittävät mieltä. Virolaisten mukaan NKVD käytti ruoskaa susinarttuihin. Stalinhan olisi lopulta ilman sotia ollut hybä jätkä ja olihan se 44 jälkeenkin. Saakeli kun sen mielialasta riippui miten Suomen käy. Isovenäläinen haave on tuhota Suomi täysin, Stalin eibtalvisodan jälkeen elänyt hasvemaailmassa.
Mutta jos nämä punikit, sosialidemokraatit, olisi päästetty niinkuin ”vahingossa” Venäjälle niin kuinka niille sitten olisi käynyt? Olisiko esim, Sandarmohin metsissä ollut enemmän puisia ristejä? Kyllä Stalin olisi rankaissut vallankumouksen pettureita, häviäjiä, oikein isolla kädellä. Luulempa että näin heitä jäi paljon enemmän henkiin näissä kotimaisissa vankileireissä.
HEH! Ihanko rotuhygienia. Sana vai Ylikangasko satuillut tai Silvennoinen. Hennalassa naitiin, koska se oli mukavaa. Viipuri oli ainut paikka jossa esimerkiksi tataari tai juutalainen tämän epäonnistuttua ääntämään sanan 'yks' vietiin ammuttavaksi, koska siinä 'virtasi ryssän verta'. Olisin minäkin 1918 Hennalassa pannut tiukkaa suomalaista karvatuheroa ja lähtenyt Viipuriin tappamaan lapsia ja vanhuksia. Minut olisi pitänyt pidättään ja ampua kenttäoikeudessa, koska Viipurissa en olisi pysähtynyt ennen venäläisyyden lopullista tuhoa. Juutalaiset on ihan mukavia, mutga ne oli monen mielestä ryssiä siinä missä mukavat Viipurin tataarit ja jeenotkin. Oisko se sitten ollu oikein lahtarilla viedä viisi vuotias tataari Viipurin valleille ja ampua se 'ryssänä'.
Ja tuo rotuhygienia on loogista. Viipuria ei voitu suomalaistaa, jos sielä oli murustakaan venäläisyydestä. Venäläinen lapsi ei täten ollut viaton ja punikki oli susinarttu.
Susinarttu susinarttu.
Se oli yksi nimitys, raaistuneet ryssän morsiot, naarastiikerit ja kaupunkilutkat olivat muita.
Sinulla taitaa olla paha neuroosi naisten suhteen. Varmaan et ole koskaan saanut ja siksi vihaat naisia.
Olen pannut Karjalan tasavallan ämmät läpi moneen kertaan. Hinnat ovat toki 90-luvulta nousseet. Kostamuksessa ei tarvitse edes suomalaisena herrarodun edustajana naista etsiä.
viron talouskasvunkin sai aikaan suomalainen herrakansa, käyttämällä virolaisten prostituoiden palveluita.
Sitä on sielläkin monen perheen asunto maksettu selällään makaamalla.
Noin+yleisesti+ottaen,+valkoiset+ja+punaiset+olivat+samaa+rotua,++joten+mistään+rotuhygieniasta+ei+voi+puhua.+Suomenruotslaiset+valkoiset+luulivat+olevansa+eri+rotua,+mutta+tätä+ei++voinut+sanoa+kajaanin+sisseille.
Maassa oli kyllä venäläisiä joukkoja tammikuussa 1918 vielä 40 000, vaikka niitä ei laskettukaan rekisteriin. Haminan kadettikoulussa einopetettu rotuoppeja ja muutenkin rotuajattelua tunsi korkeintasn muutama helsinkiläinen. Siihen en ota kantaa kuinka monelle armeija tai kaarti oli pelkkä elättäjä. Suomi oli käytönnösdä konkan Venäjä tunkion mukana tehnyt sotatalous. Monella suomalaisella isännällä ja porvarillakin oli enemmän rahaa kuin meidän Nikolai verisen palkkarengillä. Punaiset maksoivat venäläisille sekä tänne että Petrogradiin. Lenin sai täältä selluloosaa vastineeksi aseista ja venäläisille dotilailke maksettiin suurempaa palkkaa kuin 'jalon kansan parhaille pojille'. Valkoisista iso osa puolusti maatilkkuaan tai luuta omaisuuttaan. SS-mies Yrjö Pyyhtiä vastasi ainakin rehellisesti yhdessä haastattelussa, että SS:n riveihin ajoi hyvä sapuska. Armeija marssii vatsallaan.
Voidaan mielestäni puhua rotuhygienista siinä mielessä, jos tavoitellaan rodunjalostusta.
Kyllä ns.lukeneissa piireissä myös suomessa siihen aikaan oltiin hyvin vahvasti sitä mieltä, että kansakuntaa pitäisi perinnöllisesti jalostaa, eli käytännössä estää köyhiä lisääntymästä.
Linkissä mainittu Hans Kalm toimi myöhemmin lääkärintoimessa, ja kärsi hänet tunteneiden aikalaisten mukaan raskaita omantunnonvaivoja lopunikäänsä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Kalm
No mitäs pahaa siinä on, että haluttiin tehdä saduista totta. Venäjällä ja Suomessa toisaalta meni päälleen koko potti. Minun käsittääkseni suomalaisten saduissa Lönnrottia ja Eikka Leikkaa lukuunottamatta suomalaiset kuvataan yksinkertaisiksi, rehellisiksi ja ahkeriksi. Venäläiset käsittääkseni ovat saduissaan juoppoja, huoria ja laiskoja varkaita. Jos Pihkala ja Kalm halusivat tehdä Väinämöisiä tappamalla mätää ainesta, niin mikäpä siinä. Täysin jaurettavaa ajatella, että joku virolainen lääkäri olisi mitään ymmärtänyt kallonmuodoista sata vuotta sitten. Marskikin varmasti tutustui rotuiluun lähinnä Ramstedtin ja Castrenin välityksellä. Mongolien mukaan Ramstedtilla oli mongoolien sielu vankina venäläisessä ruummiissa. Jos Mannerheim inhosi mongooleja, niin miksi se juopotteli siellä niiden kanssa ja pääsi muistaakseni joksikin kunniapäälliköksi. Suomessa germanismia harrasti mitättömän pieni porukka. Mannerheim ja kumppanit eivät olisi ikinä työskennelleet tsaarille, jos olisivat olleet germanisteja ja nordisteja. Viipurissa hujtikuussa 1918 tapahtunut vastasi monen ruotsiakin äidinkielenään puhuvan päällikön käsitystä suomalaisuudesta.
Sekavat olosuhteet tuolloin mahdollistivat itse itsensä ylentämisen. Kalm lienee ollut aikansa Esa Laiho ja lisäksi itsekin mielenvikainen. Samoin tämä homoseksuaali, itseoppinut toimittaja Grotenfelf. Esiintyi tuomarina ja onneksi oli hitusen verran järkeä että tajus ampua ittesä.
Ei muutaku paikalliselta räätäliltä formu tilaukseen ja omatekemät natsat kaulaan ni siitä se valkoinen upseeri syntyikin.
Kerro nyt mistä Kalm olisi rodun käsitteen oppinut. Venäjähän luokiteltiin länkkärien kirjoissa mongooliseksi paskaperseeksi, vaikka tsaari oli toki jakamassa Kiinaa muiden bokserien kanssa. Saksaankin sana 'rasse' tuli vasta 1870-luvulla ja sekin akateemisiin piireihin. Freudenthalin opit eivät ottaneet kunnolla tulta. Onhan sitä tietenkin Antti Tuuren mukaan väitteitä, että olisivat Pohojsnmaalla jakaneet ruotsinkielisilke isännille ensin Saksasta tulleet aseet. Juho Heiskanen ei tietääkseni raportoinut rotuilun olevan edes kielen perusteella yleistä. Närpiöläistä isäntää uhkasi punikki siinä missä laihialaistakin.
"Maassa oli kyllä venäläisiä joukkoja tammikuussa 1918 vielä 40 000, "
Kirjoitin "Suomen väestöstä". Tähän lukuun ei tietenkään lasketa vieraan vallan miehitysjoukkoja joita venäläiset sotilaat olivat Suomen itsenäistyttyä. Ennen tätäkään heillä ei ollut Suomen suuriruhtinaskunnan kansalaisuutta.
Harmi kun Kalm ei ollut Viipurissa huhtikuussa 1918 hygienioimassa.
Kalm oli vain niin pelottavan tehokas ja neuvokas aikanaan ja siksi otettu hampaisiin.Pelkästään lentävien osastojen pakokauhu sitten säästi siviiliuhreja kun punaiset pakeni kauhuissaan kun jotakin Mäntyharjua tai Heinolaa piti varmana asemapaikkana.
Al Assadilla sama ominaisuus. Tosin Assad ei ammu kaikkia vaan antaa vastustajalle mahdollisuuden vetäytyä kaupungista. Tämän takia Syyrian punaiset eivät onnistu voittamaan. Al Assadia voikin pitää suurena humanistina vettattuna valkoisiin kansanmurhaajiin jotka lopettivat kansanmurhan vasta kun kansainliiton uhkasi sotilaallisella puuttumisella.
HEH! Sehän pommittaa tälläkin hetkellä yhtä Damaskoksen osaa sileäksi puttelin tuella.
Upea pökäle taas kerran vajakkistallariltamme. Käsittämätön piirre saada muutaman sanan lauseeseen noin monta virhettä :) Älyttömän hauska tyyppi:)
Tietenkin, ei ketään pelätä pelkkien puheiden perusteella, ei edes pelottavan tehokasta Kalmia joka pelasti siviilejä sotarikoksilla. Näin toimii myös Assad.
Myös näin saa pelottavan maineen.
"Amerikkalaiskomppania aloitti naisten ja lasten teurastuksen, kun Vietkongin sissejä ei löytynyt – näin painajaismaiset tapahtumat etenivät My Lain kylässä"
"Ainoa tuomittu sotilas oli Calley. Hän sai maaliskuussa 1971 elinkautisen vankeusrangaistuksen 22 murhasta. Hän pääsi pian kotiarestiin, josta Nixon armahti hänet 1974."
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005606419.html
Pieniä on silakat joulukaloiksi!
Katynissa Venäjällä murhattiin niskalaukauksilla keväällä 1940 peräti 25.000 puolalaista upseeria!
Ketään ei tuomittu tekijöistä!
Assadilla perustuu kaikkin psykopatiin. On se kyllä jämpti. Haluaisin kuulla miten se on järkeillyt omilleen, että Erdogan on vihollinen ja Jerusalemin kaappari Allenby ystävä Venäjä kaveri. Osaako tarkkis sanoa miten Erdogan voi olla vihollinen, jos se sekopää haluaa sekä Israelin että Syyrian 'takaisin kotiin'. Afrin on kohta kaatumassa ja sen jälkeen alkaakin kunnolla paukkua. Erdoganin haave on larssia Jerusalemiin.
Koko aatteen kannatuskunta olisi pitänyt eliminoida , punainen on aina yhteiskunnan vihollinen .
Venäläiset olivat tärkein syypää kaikieen pahaan.
Olisivat Menneet Venäjälle Tampereen punikki suvut osa meni näille kävi heikosti, Rahja taisi säilyä hengissä.
Ei ollut Rahja Tampereelta
Varmaan ei ole ketään tapettukaan , saattaa punikilla olla paniikkihäiriö.
"Minkälainen Suomi meidän on luotava" kyseli rodunjalostaja Martti Pihkala vuonna 1918
https://helda.helsinki.fi/handle/144336
Lue kirja täältä.
"Minkälainen Suomi meidän on luotava" kyseli rodunjalostaja Martti Pihkala vuonna 1918. No vastaus oli Spartalainen malli eli heikot oli lahdattava heti alkuunsa ja vähänkin epäilyttävät piti steriloida, ettei tulisi lisää "Gummeruksia".
Ja velimies Tahko kehitteli pesäpalloa...Gummeruksia molemmat.
Martti Aleksander Pihkala (sukunimi vuoteen 1906 Gummerus, 18. tammikuuta 1882 Pihtipudas – 10. kesäkuuta 1966 Helsinki) oli kansanedustaja, joka tuli tunnetuksi 1920- ja 1930-luvulla lakkojen murtamiseen keskittyneen Vientirauha-yhtymän eli ”Pihkalan kaartin” johtajana.
Martti Pihkala oli yksi Pihtiputaan rovastin Aleksander Gummeruksen pojista, hänen veljiään olivat Tampereen piispa Jaakko Gummerus, urheiluprofessori Lauri ”Tahko” Pihkala ja maanviljelystalouden professori Rurik Pihkala.
Keskikoulun suoritettuaan Pihkala valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1903. Hän toimi tämän jälkeen opettajana Jyväskylän kuuromykkäin koulussa vuosina 1904–1920. Pihkala oli mukana jääkärivärväyksessä ja vuonna 1917 hän yhdessä veljensä Lauri ”Tahko” Pihkalan kiersi Keski-Suomea ja Etelä-Pohjanmaata propagoimassa suojeluskuntien perustamisen puolesta.
Vuonna 1918 Pihkala julkaisi kirjan Minkälainen Suomi meidän on luotava? Kirjassaan hän piti kulttuurin suurimpana vihollisena nautinnonhimon yliotetta elämässä suvun jatkuvuuden tavoitteen sijaan. Hän kannatti pakkosterilointeja ja paheellista elämää viettäneiden eristämistä yhteiskunnasta keinona jalostaa suomalaista rotua. Pihkala asetti yhteiskuntaluokkien välisen harmonian vastapainoksi moraaliselle rappiolle ja sosialismille.
Suomen sisällissodan jälkeen, kun erityisesti kommunistien toiminta pääsi käyntiin ja lakkojen määrä lisääntyi, työnantajajärjestöt päättivät vuonna 1920 perustaa erityisen lakkojen murtamiseen keskittyneen organisaation. Tämän Vientirauha-nimisen järjestön johtoon tuli Martti Pihkala. Järjestöllä oli listoillaan lakonmurtajia, joita voitiin tarvittaessa lähettää lakkoja murtamaan. Erityisesti Etelä-Pohjanmaalla Pihkalan organisaatio oli hyvin vahva ja siellä muun muassa Vihtori Kosola toimi Vientirauhan asiamiehenä. Tunnetuin Vientirauhan murtamista lakoista oli vuonna 1928 alkanut vuoden kestänyt satamalakko.
Pihkala oli aktiivisesti mukana myös Lapuan liikkeen toiminnassa ja hänet valittiin kokoomuksen kansanedustajaksi syksyllä 1930. Lapuan liikkeen toiminnan päätyttyä 1932 Mäntsälän kapinaan Pihkala liittyi liikkeen tilalle perustettuun Isänmaalliseen kansanliikkeeseen (IKL). Vuoden 1933 eduskuntavaaleissa IKL:n ja Kokoomuksen yhteistyötä kannattanut Pihkala jäi kuitenkin valitsematta.
Seuraavien vuosien aikana Pihkala vieraantui kuitenkin IKL:stä, koska puolue kansakokonaisuuden nimissä koetti lähestyä työväestöä muun muassa perustamalla oman ammattijärjestön ja tuomitsemalla lakonmurtamisen. Tämän vuoksi Pihkala erosi itse IKL:stä ja erotti Vihtori Kosolan Vientirauhan asiamiehen tehtävästä.
Vientirauhan toiminta päättyi lopullisesti vuonna 1940 talvisodan aikana työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä solmittuun tammikuun kihlaukseen. Viimeinen Pihkalan yritys vaikuttaa Suomen politiikkaan tapahtui vuonna 1944, kun hän levitti entisen presidentin Pehr Evind Svinhufvudin kanssa yhdessä tekemäänsä kirjaa Testamentti kansalleni.lähde? Tässä kirjassa vaadittiin, että Suomi pysyisi sodassa Saksan rinnalla loppuun saakka ja tuomittiin kaikki erillisrauhapyrkimykset.
Jatkosodan päätyttyä syyskuussa 1944 Pihkala pidätettiin ja asetettiin kotiarestiin kolmeksi vuodeksi Helsingin maalaiskunnan Rekolassa omistamalleen maatilalle. Viimeiset vuotensa Pihkala vietti syrjässä politiikasta viljellen maatilaansa.
Pihkala on ikuinen idolimme ja kerran vielä jatkamme siitä mihin Hän jäi. Olivathan Hänen periaatteensa voimassa aina 1990-luvulle saakka, pakkosterilisaatio heikoille.
Sterilisoinnista luovuttiin jo 70-luvulla.
Oli se kaunista miten Koskelallekin sanoivat, että 'silmistännekin näkee että olette roisto'. Kallosta löytyi rikollisuuteen viittaavia piirteitä Akseli Koskelalta.
Sen olisit saanut jättää sanomatta!
Minne on unohdettu suuri "naistenmies" Ilmari Kianto susinarttuineen?
Tämä rotuputsari kirjoitti kiihotuskirjoituksiaan oikein (Keskisuomalainen) sanomalehdissä vaatien naisia ammuttavaksi.
Kiihottaminen oli välttämätöntä. Louhimiestäkin taisi kiihottaa elokuvassa Käsky niin paljon, että kopeloi omia näyttelijöitään. Olihan se kieltämättä mukava kohtaus jossa Saaren Jallun näköinen huutaa Pihla Viitalalle, että 'Punahuora!'.
"Minkälainen Suomi meidän on luotava" kyseli rodunjalostaja Martti Pihkala vuonna 1918
https://helda.helsinki.fi/handle/144336
Lue kirja täältä.
"Minkälainen Suomi meidän on luotava" kyseli rodunjalostaja Martti Pihkala vuonna 1918. No vastaus oli Spartalainen malli eli heikot oli lahdattava heti alkuunsa ja vähänkin epäilyttävät piti steriloida, ettei tulisi lisää "Gummeruksia".
Ja velimies Tahko kehitteli pesäpalloa...Gummeruksia molemmat.
Tahko Pihkalan pimeä puoli - punaisten kenttäsairaalaan lahdattiin ainakin parikymmentä ihmistä: ”Valmistautukaa siirtymään helvettiin”
Tänään klo 9:30
Sisällissodan muistovuonna suomalaisen urheilun suurmiehestä on noussut esiin puoli, josta puhutaan harvoin.
Tahko Pihkala kuului komppaniansa kvartettiin, joka vastasi Harmoisten sairashuoneen verilöylystä Kuhmoisissa. Tarkkaa tietoa ei ole, kuka tai ketkä nelikosta varsinaisen veriteon tekivät.Marjo Liukkonen sanoo, että Kuhmoisten suojeluskunnan ja Lotta Svärdin historiikissa kerrotaan, että Harmoisissa ammuttiin parikymmentä ihmistä.Liukkonen väitteli viime viikolla Lapin yliopistossa tohtoriksi aiheenaan Hennalan vuoden 1918 naismurhat.
https://m.iltalehti.fi/muutlajit/201803292200842039_nx.shtml
Marjo Liukkonen, Hennalan naismurhat 1918
Tuosta kirjasta Kiantoa koskevaa juttua:
Kovin vähällä tuo veristen Veenuskiharoitten ihailija Ilmari Kianto (Aarni Suursalo, Elämän ja Kuoleman kentältä kertoo sivulla 202) päästetään uutuuskirjassa. Vain kolme mainintaa (sivut 134, 220 ja 270) ja tuo siteerattu lehtikirjoituspätkä yhtenä niistä kolmesta.
Miksi Kianto oli niin sairaan kiinnostunut punaisten kaatuneista? Hän kuvailee kirjassaan yksityiskohtaisesti jopa ammuttujen punaisten naisten veren tahrimat "veenuskiharatkin".
Kirjassa on sivulta 199 alkaen luku VIA MORTIS - TUONEN TIE ja siinä kuvataan ruumiita eri asennoissaan ja -paikossaan. Sivulla 202 on tuo kuuluisa "sysimustat, tuuheat veenuskiharat veren tahroissa..." -kuvaus.
Heti perään on sivulta 206 alkaen luku HÄVITYKSEN KAUHISTUS ja sama meno jatkuu. Kuvaukset on 1918 keväältä Raudun ja Antrean rintamalta.
Kirjassa kuvataan moneen otteeseen kuinka valkoiset ampui läjäpäin naisia, lapsia, vanhuksia ja haavoittuneita. Siis kaikkia joita pidettin punaisina.
Kiannon kirja julkaistiin vasta 10 vuotta tapahtumien jälkeen ja sittenkin sitä piti kuulema "siistiä".
Ilmari Kianto Elämän ja kuoleman kentältä.
Sotarunoilija Aarni Suursalon vaikutelmia vapaussodasta, Otava 1928
Kianto kertoo kirjassaan saaneensa oikein Mannerheimilta luvan kiertää etulinjassa katselemassa rintamaa. Saipa vapaan ja rajoittamatoman junankäyttöoikeudenkin. Hän kävi "piikkilanka-aidan sisällä" olevassa junassa puolen tunnin keskustelun ylipäällikön kanssa kun eräs ruotsinkielinen upseeri oli estänyt hänen pääsynsä sotilaskuljetuksen mukana Oulusta etelään päin.
Vahtolan kertoo kuinka Kianto halusi kokea todellista extremeä Vienan retkien aikana. Hän meni mukaan ampumaan erään kiinni saadun venäläisen, jota pidettiin vakoojana ja sabotöörinä. Hän halusi kokea miltä ihmisen ampuminen tuntuu. Asiasta on kerrottu, Vahtolan kirjassa Suomi suureksi, Viena vapaaksi.
http://www.oulu.fi/historia/hlokunta/vahtola.htm
Kiantoa kiinnosti kuolema ja hän oli aivan innoissaan 1918 keväällä päästessän 1. kerran katsomaan kolmen venäläissotilaan tuomitsemisen ja teloituksen. Tosin yksi noista onnettomista olikin puolalainen
Ei siis liene ihme, että hän niin kovasti halusi olla "rauhassa" myöhemmällä iällään. Vanhat asiat kalvoi varmasti hautaan saakka, kuten monia muitakin lahtareita. Muistettava on kuinka jo 1920 -luvulla itsemurhien määrä kohosi hurjasti juuri näiden lahtarien keskuudessa. Omatunto kalvoi, eikä jättänyt rauhaan. Moni alkoholisoitui ja surmasi itsensä kauheiden muistojen takia.
Kiannon julma julistus, Keski-Suomalainen huhtikuussa 1918
Kenties järkyttävin on kirjailija Ilmari Kiannon huhtikuussa 1918
Keskisuomalaisessa julkaistu punakaartin naisiin kohdistunut vaatimus, joka hakee varmaankin vertaistaan sivistyskansojen historiasta:
”Eikö olisi oikeaa tuomiotaktiikkaa ottaa joku prosentti vihollisen toisestakin sukupuolesta – siten siveellisesti varoittaakseen niiden kurjien ammattisisaria. Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi
ehkä enemmän kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naaras synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset olivat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat?”
Punakaartin naisia, missä tehtävissä he olivatkaan, häväistiin ja teloitettiin suruttomasti. Nykytietämyksen mukaan sodan jälkiselvittelyissä
teloitettiin 364 naista, eniten Lahdessa 1918. Siellä teloitettiin yli sata
naista, pääasiassa nuoria tyttöjä.
http://www.kolumbus.fi/kansi.kianto/Tiesitko_Ilmari_Kiannosta.html
http://www.kolumbus.fi/kansi.kianto/index.html
Kaleva Kotimaa 17.9.2007
http://www.kaleva.fi/uutiset/punaisia-naisia-noyryytettiin/680466
Punaisia naisia nöyryytettiin
Tuo vielä loppuun:
"Kun Kiannon sotakirjalle ei löytynytkään kustantajaa, Kianto kirjoitti joulukussa 1918 Eino Railolle, ettei tämä sovellu edes hänen kengännauhojensa solmijaksi. Kiannon mielestä kirjan isänmaallisuus olisi kestänyt vertailun muiden sotakuvausten rinnalla: "Sinä tartuit naisten ruumiisiin ja tahdoit häpäistä minua aivankuin et sinä ikinä olisi syventynyt suurten kirjailijain sodankuvauksiin, kun tahdotaan paljastaa ihmissielun tunteet alastomuudessaan... Sinä sekoitit tähän sotakirjaan paljon persoonallista mielipahaasi minun kaksoisavioliittoani kohtaan."
Kianto näki julkisen maineensa ja sotakirjan kielteisen julkaisupäätöksen välillä yhteyden. Kiannon maine korpimaan donjuanina ajoi hänet korostamaan omaa siveellistä suoruuttaan punaisten eläimellisyyden julistamisen kautta. Kianto kävi kahden rintaman sotaa, jossa hän punaisille kuolemansäkeitä sepitellen tukki häntä arvostelleiden valkoisten paheksuvia suita."
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/kianto.htm
Kiannon kuvaus valkoisten lahtareiden suorittamasta venäläisten sairaalan (ambulanssin) hävityksestä on ylivertainen kaikista: Kuolleita hoitajanaisia siellä ja täällä sekä heidän tapettuja koiriaan. Ruumiita joka puolella. Venäläiset olivat Kiannon mielestä kaikki veneeristen tautien saastuttamia ja tautien hoitamiseen tarkoitettuja opaskirjoja lojuikin kaikkialla lattioilla. Kaikkialla oli saastaista ja likaista, sekä ruokatarvikkeita lojui lattiollla ruumiiden seassa. Tapetuista suurin osa oli potilaita ja siis haavoittuneita. Missään kohtaa kirjaa hän ei tuomitse vanhusten tai lasten tappamista tai haavoittuneiden ampumisia.
Hänestä oli tullut hetkessä ankara saksalaisten ihailija ja jääkäreiden suuri suosija.
Onkin kuin kohtalon ivaa että Kianto tuomittiin juuri venäjänkielisen tekstinsä takia Talvisodan aikana vankilaan maanpetoksesta!
Vihasiko Ilmari Kianto punaisia?
"Suomen vapaussota, se on nyt päättynyt ja vasta nyt saattaa sanoa, mitä se oli. Se oli kuin koko ilmapiirin valaiseva sähkö, rätisevä pyrstötähti, joka äkkiä sammui. Se oli kuin hurmaava unennäkö elämän ja kuoleman kukkineen. Nyt istumme kaikki pimeässä kuin riitelevät katurakit."
Ilmari Kiannon sisällissodasta kertova kirja Elämän ja kuoleman kentältä julkaistiin vasta sodan kymmenvuotismuistelon yhteydessä. Vielä sotavuonna oli Kustannusyhtiö Kirjan toimitusjohtaja Eino Railo epäillyt kirjailijan menettäneen järkensä tämän piikitellessä sotarunoilija Aarni Suursalon suulla tunnettuja valkoisia ja kuvatessa alastomia punaisia naisvainajia. Railo uskoi teoksen tuhoavan Kiannon kirjailijauran.
Julkaisematon työ leikkasi tietysti aimo loven kirjailijan kukkaroon. Mutta Kianto pelkäsi myös maineensa tahraantuvan: Kiannon mukaan Pohjanmaalla ihmeteltiin muistelmakirjan julkaisun viivästymistä. Voitokkaan sodan kuvaamiseen oli taloudellisten syiden lisäksi myös sosiaalisia paineita.
Rahvaan punaiseen rappioon oli syynä sukupuolimoraalinen rappio. Sotakirjassaan hän kertoo: "Ei ollut ryhtiä venäläisissä, vetelyksissä, jotka olivat tuomittuja kadotukseen jo senkin takia, että suunnaton parvi Suomen porttoja heikonsi heidän miehuuttaan. Molempien kansallisuuksien häpeä se oli - tulisiko siitä vihdoin loppu? Kuin mikäkin sikopahna oli tuo kasarmi, jossa erään lajin naiset loppuun asti rypivät... Kuinka monta tyttöä olikaan noiden ilkiöiden syliin juossut ja iäksi itsensä saastuttanut! 'Siperian koirat! Suuri Jumala!' Niillä kahdella sanalla se oli naulittuna kuin tallin takaseinään koko viheliäinen slaavilainen rotu ja punakaartilainen saki." Pahan poisleikkaaminen saastuneesta kansanruumiista sai sotarunoilijan mielen ylevään hurmokseen: "Historian jumalatar näytti antavan koston Suomen kansan käsiin - kerrankin. Se oli kuin unennäköä." Punaiset edustivat seksuaalivietin luonnotonta puolta, jonka sosialistit, uuden herrasluokan jäsenet olivat saaneet aktiiviseen toimintaan. Punaryssät ja venäläiset miehet olivat kiimaisia raiskaajia ja heidän naisensa himokkaita porttoja.
Sodan vainajaröykkiöissä kiteytyi Suursalon käsitys sodasta, hyvän ja pahan välisestä taistelusta, johon kuului myös seksuaalinen elementti. "Lisää! Ja vielä vähän lisää! Verisiä ruumiita, murskattuja kalloja, ulosvuotaneita aivoja, käryäviä ruumiita, tapetuita, alastomiksi raastettuja naisia... Tuossa lepää tyttö, kaula puhki, kintut paljaina... Tuossa nuori nainen kyljellään, miehen turkishousut säärissään, sysimustat, tuuheat veenuskiharat veren tahroissa... Tuossa on ilmetty Kristus-tyyppi, mustat kähärät, musta parta - vasen kätensä painaa ikäänkuin suojellen murskattuja sukuelimiä... Monella kaatuneella uroolla ovat häpyosat näkyvissä - kurjuuden symbooli. Sotarosvojen leikkiä!" Mutta vajan hämärässä makaavat valkoiset kaatuneet herättivät toisenlaisia tunteita: "Äänetönnä hän katseli nuoria, solakoita urhoja, joista monen kauluksessa kimmelsivät upseerin tähdet - siinä oli sekä mökinpoikia Karjalasta, että helsinkiläisiä herraspoikia..."
Elämän ja kuoleman kentältä-teos esittää sotaa reaalisesti valkoisen paatoksen läpi. Valkoiset eivät kuitenkaan ole puhtaan valkoisia, vaan heidän joukossaan on myös teennäisiä ja koreilevia ihmisiä. Sotarunoilija myös hetkittäin epäilee kaikkien julmuuksien tarpeellisuutta. Kianto ironisoi romaanihenkilönsä valkoisuutta: pikkaraisessa tuikkumyötäisessä Suursalo julistautuu valkoiseksi anarkistiksi. Mutta totta toinen puoli: näin sotarunoilijan identiteetti erosi molemmista osapuolista.
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/kianto.htm
Punikki on sokea hän ei näe omia rikoksia , syyttää valkoisia että ovat kaikkeen syyllisiä.
Oletko vähän tyhmä vai etkö ymmärrä?
Ei punikit sentään ampuneet sadoittain nuoria tyttöjä, naisia tai vanhoja akkoja.
Lahtarit ampui Hennalassa...
Tuossa on valokuvakin ammutusta valkeasuisesta vanhasta punakaartin keittäjänaisesta. Onkohan Grotenfelt itse kuvassa pistoolinsa kanssa raatoja lopettamassa? Vain onko se joku näistä: Edward Ward, Ivar Hast tai Ivar Ståhle.
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
https://fi.wikipedia.org/wiki/Västankvarnin_teloitukset
Västankvarnin teloitukset tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana Inkoossa toukokuussa 1918. Valkoinen rankaisuretkikunta Länsi-Uudenmaan pataljoona suoritti paikassa punavankien teloituksia 2. toukokuuta – 26. toukokuuta 1918. Maisteri Tauno Tukkisen teoksen Teloittajien edessä mukaan paikassa ammuttiin yli 60 punakaartilaista sekä ainakin kaksi naista, Hilja Heino ja Tekla Åhl. Teloituksia johti maisteri Erik Grotenfelt, joka oli kuulustellut ja tuominnut vangit kuolemaan. Teloitusta johtanutta pataljoonaa komensi Edward Ward apulaisinaan Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Grotenfelt teki itsemurhan vuonna 1919.
Kumpikin sapuoli teki telotuksia. Punikit tekivät niitä liki 1.500 kpl.
Voittajat tekivät enemmän, mutta viattomia osapuolia ei ole kumpikaan!
Sture Lindholm on kirjoittanut varsin asiallisen teoksen Dragsvikin vankileiristä. Se on ilmestynyt tänä vuonna. Hän toteaa, että sensaatiohakuset tutkimukset aiheesta ovat lainanneet jopa kommunistisia vihakiihotusteoksia "Suomen luokasota" yms. Niiden kirjoituksia mm. Dragsvikista hän osoittaa selvästi valheellisiksi. Railon teoksenkin mies ilmoittaa osittain epäilyttväksi, mutta on käyttänyt sitä myös lähteenään. Tosin vakuuttaen käyttäneensä kriittistä silmää.
Itsekin olen huomannut, että punaisilla valehtelijoilla on ns. ilmaylivoima maassamme ja somessa. Kaikki tuntuvat uskovat lehdissä ja teeveessä esitettyihin uutisiin faktana. Onhan kyseessä aina jonkun tutkijan selvitys uutisen perusteena. Minullekin on tullut lähes käsitys, että vankeja olisi murhattu tahallaan näännytämällä ja kyseessä olisi olllut laaja joukomurha. Lindholm murksaa tämmöiset käsitykset. Hänen mielestään armeija ei kavaltanut ravintoa eikä edes se suunnitellut ja toteuttanut mitään joukkotuhontaa. Valheellisista tutkijoista esimerkkinä mainitaan esim. Lauri Halonen ja Yrjö Salonen. Tosin lopussa Lindholm sanoo mediassa olevan enenevässä määrin valheellisia kohu-uutisia kohututkimuksiin perustuen.
Lindholmin mukaan huono uyokinta jotui kaoottisesta tilanteesta ja huutavasta elintarvikepulasta. Myös kok o sotavankilaitoksen vastuumiehestä, joka vaihdettiin heinäkuussa. Uusi päällikkö salli omaisten lähettää ruokapaketteja vangeille. Aidan yli ei tietenkään saanut edelleenkään antaa mitään, olisihan paketissa voinut olla vaikka mitä. Paketit lähetettiin postitse ja ne jaettiin henkilökunnan avulla.
Kun olot saatiin järjestykseen, leirien tilanne koheni koko ajan. Asiaan vaikuttivat myös kotiutukset. Lindholm siis päästää poliitikot ja virkamiehet täysin synneistä. Lisäksi Dragsvikin kuolleisuus oli suurempaa kuin muissa leireissä, joten uhreja ei tullut senkään vertaa.
Esim. Kokkolasta oli siirretty toisintokuumepotilaita muiden vankien kanssa ja näitä aiottiin sijoittaa samoihin tiloihin muiden kanssa. Lääkärien protesti auttoi ja sairaita alettiin eristämään leiriellä pian. Hieman tuhoa oli kuitenkin jo tullut. Aluksi ei ollut myöskään mitäään rahkeita hoitaa sairaita kunnolla. Kesällä oli myös jossain vaiheessa vesipulaa, mutta siihenkin oli syynsä ja asia korjattiin