Poikien kuritus, äpärät ja heidän äitinsä

Tässä on helluntailaisten tytär jota on raskaalla kädellä sekä fyysisesti, henkisesti että hengellisesti "kuritettu", eli pahoinpidelty ja hyväksikäytetty, "Herran nimessä".

Se herra ei tuntenut armoa edes kaksivuotiasta kohtaan.

Kuulin kyllä jo pikkulapsena myös pihan poikien kurittamisista: isiensä kepillä hakaten. Minä sain lähinnä "vain" vyöstä, joskus myös solkipäällä. Lähes päivittäin, n. 15 vuoden ajan.

Sitten, myöhemmin, hulttiopoikaystävieni kautta, kuulin myös heidän "kurittamisistaan" poikakodin johtajan toimistossa. Oli johtaja sitonut poikaset (toki kukin kerrallaan, ettei synny kapina!) toimistonsa työpöydän jalkoihin ja sitten mäiskinyt olan takaa. Sielläkin sai rikollisenalku yleensä kepistä selkäänsä. Luultavimmin juuri tietyn, saman kusipään kädestä. Saattoi näitä kusiaisia eri poikakodeissa olla muitakin. Sitä en tiedä, oliko johtaja luterilainen, katolilainen, hellari vai ateisti, mutta näissä "kurinpidollisissa" asioissa tuntuu kaikilla olevan kaava sama ja yhteinen: oman, pervon rikoksensa / rikostensa uhrin syyllistäminen ja sillä pahoinpitelyjen perusteleminen.
.

On naiivia kuvitella että uskoon tulo poistaisi kenenkään psyykkiset ongelmat. Tai että väkivalta johtuisi uskonnosta. Lasten fyysinen kuritus oli suomalaisessa yhteiskunnassa normaalia vielä 70-luvulla. Se kiellettiin lailla vasta 1984. Mutta ei se tietenkään asenteita yön yli muuttanut.

Malli väkivaltaisesta käyttäytymisestä periytyy vanhemmilta lapsille niin kauan kun joku sukupolvien ketjussa tajuaa ryhtyä työstämään ongelmaa. Se ei ole helppo asia, eikä muutos tapahdu hetkessä. Tunteiden käsittelyä ja hallintaa pitäisi oikeastaan opettaa jo lapsille.

Menneillä sukupolvilla oli ohut käsitys ihmisyydestä. Ei ollut koulutusta eikä tietoa. Vieläkin törmää etenkin vanhemman polven miehiin, jotka sanovat, että ihmisen mieleen ja mielenterveyteen liittyvät asiat ovat pelkkää hömpötystä. Heille asia on yksinkertainen: he ovat täydellisiä ja vika on aina muissa.

Kristillisissä piireissä liikkuu myös sellaista harhakäsitystä, että anteeksianto pyyhkii kaiken pois. Ei pyyhi. Anteeksianto on lääke vain katkeruuteen. Mutta ei esim. siihen että väkivallan uhrin on vaikea luoda läheisiä ihmissuhteita, koska hän on menettänyt perusluottamuksen ihmisiin jo lapsuudessa.

Mitä tulee aiempiin yhteiskuntiin, kovin kepeästi siirretään ihmiskunnan synnit juuri "uskovaisten" niskoille. Uskovaisuuden - kuten myös pakanuuden / noituuden / saatananpalvonnan / ateisminkin - nimissä ON tehty paljon rikoksia, mutta itse tekijöiden nk. uskovaisuus saattaa monista muista "uskovaisista" olla varsin kyseenalainen. Eli "uskovaisina" esiintyneet rikolliset ovat vain "pyhittäneet" varsin lihalliset rikoksensa "uskonnon" nimissä.

Näin eivät siis todellisuudessa, todelliset kristityt uskovaiset ole ollenkaan syyllistyneet mainittuihin rikoksiin.

Kuitenkin on tosiasia, että tuo kaikki rikollisuus on tapahtunut myös nk. uskonnon sisällä, joten oma vastuunsa on myös uskonnollisilla yhteisöillä, kuten kirkoilla ja seurakunnilla, että se yleensäkin on välinpitämätömyydellään ja omalla lihallisuudellaan mahdollistanut myös rankemmankin rikollisuuden.

On myös niin, että eri uskontokunnat ja näiden sisäiset kuppikunnat ovat toisistaan varsinkin eroavaisia. Joku uskonlahko saattaa ihan oppisuuntauksensa hyväksyä erilaisen väkivallan. Sitten on (varmaankin, luulen) kuppikuntia (tosin ei tule mieleen yhtäkään) jotka varmastikin ovat lähimmäisilleen puhtaita ja lempeitä. Kuppikuntien sisältä, seurakuntalaisista ainakin löytyy tällaisia yksilöitä, tämä on varmaa.

Kirkkokunnissa ovat siis vilja ja luste "sulassa sovussa" (hmmm...) keskenään, kunnes tulee Herra, joka lyö lusteilta päät poikki ja heittää tuleen. Näin on Itse kertonut.

Missä muuten on veli Vastavoima? VASTIS! Häneltä nämä tarinoiden kerronnat sujuvat (vieläkin) paremmin.

Matteus 13: 24-30
24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"
.