Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun uskottomuutesi enkä muistele sinun syntejäsi. Jes. 43: 25.
Kuulkaamme mitä Herra sanoo: »Kaikki janoovaiset tulkaa vetten tykö; tekin, joilla ei ole rahaa.» Sekä syntiset että pyhät kuulkaa, kun Herra itse puhuu ja sanoo kuinka hän tuomitsee ja menettelee meitä armahtaessaan. Ei mikään ole varmempaa kuin se, minkä Herra itse puhuu!
Ja tässä kuulemme hänen vakuuttavan mitä selvimmin, ettei mikään uhri, ei sisäinen eikä ulkonainen hurskaus taivuttanut häntä armon antoon. Ei mikään puute, ei sisäinen eikä ulkonainen heikkous liioin tyhjäksi tehnyt hänen armoaan, vaan sekä ansiot että velat olivat samanlaisessa suhteessa tähän Herran sanaan:
»Sinä saatoit minulle työtä synneilläsi ja vaivaa pahoilla teoillasi». »Minä itseni tähden pyyhin pois sinun uskottomuutesi», huomaa, »itseni tähden», ei sinun tähtesi, enkä muistele sinun syntejäsi». Nämä sanat ovat köyhille syntisille suloiset ja hunajaa makeammat. Armorikas Jumala, avaa silmämme ja sydämemme, jotta tuntisimme ja näkisimme, kuinka suloinen sinun sanasi on!
Mutta oikein ymmärtääksemme näiden sanojen voiman, on tarpeellista, että kiinnitämme huomiota siihen, että Herran tässä yhteydessä (säk. 22-24) luettelemat toimitukset olivat jumalanpalvelukseen, hurskauteen ja hyviin töihin kuuluvia asioita, joita Herra itse oli Israelin lapsille määrännyt, mutta joita he laiminlöivät, eivätkä suinkaan armoa ansainneet.
Hän puhuu näin: »Et sinä huutanut minua avuksesi». Tämä tarkoittaa, että heiltä puuttui sydämen harras halu Herran puoleen ja siitä johtuva avuksi huutamisen ja rukouksen tarve. Sitten luettelee hän mitä jumalanpalvelukseen kuului: uhrit, ruokauhrit, polttouhrit, suitsutukset jne.
Uuden liiton kristityillä vastaa tämä rukousta, hartautta, jumalanpalvelusta, armeliaisuutta ja hyviä töitä. Tietäessämme Jumalan itsensä määränneen Israelille jumalanpalveluksen, ja myös Israelin kansan suurella huolella ja tarkkuudella viettäneen jumalanpalvelusta, niin mitä merkinnee tässä Herran hylkäävä puhe uhreista?
Onpa kuin jos Herra ei myöntäisi heidän uhranneenkaan ja kuitenkin hän samalla todistaa heidän suitsuttaneen ja uhranneen hänelle. Eikö hän hyväksykään mitä itse on määrännyt? Eipä suinkaan! »Sinun uhrisi tähden en minä sinua nuhtele», sanoo hän, »sinun polttouhrisi ovat alati minun edessäni.»
Tässä on kysymys siitä, mikä taivutti Herran armon antoon, ja mikä tuotti heille syntien anteeksi antamisen, kuten tässä sanotaan: »Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun uskottomuutesi», ja (säk. 26): »Käykäämme oikeudelle keskenämme; puhu sinä, että vanhurskas olisit.»
Kun tästä asiasta on kysymys on Herran kiivaus niin kuin palava tuli kaikkea ihmisansiota ja arvoa vastaan. Silloin muistuttaa hän moneen kertaan: et sinä, et sinä, »et sinä huutanut minua avuksesi, sillä sinä väsyit minuun Israel. Minä, minä se olen, joka itseni tähden, pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi.»
Samoin puhui hän myös ollessaan täällä ihmismuodossa. Samaten kuin sanoessaan: »Et sinä huutanut minua avuksesi»; en mielisuosiolla katsellut työtäsi, vaan »sinä saatoit minulle työtä synneilläsi». Ja minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi, enkä muistele sinun syntejäsi».
Samoin sanoo hän Joh. 15:16: »Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät». Ja Matt. 20:28: »Niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.» Joh. 17:19: »Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, jotta hekin olisivat pyhitetyt totuudessa.» Matt. 26:28: »Tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.» Joh. 6:57: »Joka syö minua, elää minun kauttani.»
Jokaisessa Raamatun kohdassa on sama ajatus, sama kuin mitä Herra tässä sanoo: et sinä, et sinä, työtä tehnyt vaan »sinä saatoit minulle työtä synneilläsi. Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi.»
Kaikki mitä teemme on synnin saastuttamaa. Sen takia on meidän kokonaan kadotettuina vastaan otettava kaikki Jumalan armosta hänen kauttansa, joka on meidän tähtemme työtä tehnyt, antanut henkensä ja verensä meidän edestämme ja joka sanoo: »Teidän pitää elämän minun kauttani.» »Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi»
( C.O.Rosenius )
Kuulkaamme mitä Herra sanoo: »Kaikki janoovaiset tulkaa vetten tykö; tekin, joilla ei ole rahaa.» Sekä syntiset että pyhät kuulkaa, kun Herra itse puhuu ja sanoo kuinka hän tuomitsee ja menettelee meitä armahtaessaan. Ei mikään ole varmempaa kuin se, minkä Herra itse puhuu!
Ja tässä kuulemme hänen vakuuttavan mitä selvimmin, ettei mikään uhri, ei sisäinen eikä ulkonainen hurskaus taivuttanut häntä armon antoon. Ei mikään puute, ei sisäinen eikä ulkonainen heikkous liioin tyhjäksi tehnyt hänen armoaan, vaan sekä ansiot että velat olivat samanlaisessa suhteessa tähän Herran sanaan:
»Sinä saatoit minulle työtä synneilläsi ja vaivaa pahoilla teoillasi». »Minä itseni tähden pyyhin pois sinun uskottomuutesi», huomaa, »itseni tähden», ei sinun tähtesi, enkä muistele sinun syntejäsi». Nämä sanat ovat köyhille syntisille suloiset ja hunajaa makeammat. Armorikas Jumala, avaa silmämme ja sydämemme, jotta tuntisimme ja näkisimme, kuinka suloinen sinun sanasi on!
Mutta oikein ymmärtääksemme näiden sanojen voiman, on tarpeellista, että kiinnitämme huomiota siihen, että Herran tässä yhteydessä (säk. 22-24) luettelemat toimitukset olivat jumalanpalvelukseen, hurskauteen ja hyviin töihin kuuluvia asioita, joita Herra itse oli Israelin lapsille määrännyt, mutta joita he laiminlöivät, eivätkä suinkaan armoa ansainneet.
Hän puhuu näin: »Et sinä huutanut minua avuksesi». Tämä tarkoittaa, että heiltä puuttui sydämen harras halu Herran puoleen ja siitä johtuva avuksi huutamisen ja rukouksen tarve. Sitten luettelee hän mitä jumalanpalvelukseen kuului: uhrit, ruokauhrit, polttouhrit, suitsutukset jne.
Uuden liiton kristityillä vastaa tämä rukousta, hartautta, jumalanpalvelusta, armeliaisuutta ja hyviä töitä. Tietäessämme Jumalan itsensä määränneen Israelille jumalanpalveluksen, ja myös Israelin kansan suurella huolella ja tarkkuudella viettäneen jumalanpalvelusta, niin mitä merkinnee tässä Herran hylkäävä puhe uhreista?
Onpa kuin jos Herra ei myöntäisi heidän uhranneenkaan ja kuitenkin hän samalla todistaa heidän suitsuttaneen ja uhranneen hänelle. Eikö hän hyväksykään mitä itse on määrännyt? Eipä suinkaan! »Sinun uhrisi tähden en minä sinua nuhtele», sanoo hän, »sinun polttouhrisi ovat alati minun edessäni.»
Tässä on kysymys siitä, mikä taivutti Herran armon antoon, ja mikä tuotti heille syntien anteeksi antamisen, kuten tässä sanotaan: »Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun uskottomuutesi», ja (säk. 26): »Käykäämme oikeudelle keskenämme; puhu sinä, että vanhurskas olisit.»
Kun tästä asiasta on kysymys on Herran kiivaus niin kuin palava tuli kaikkea ihmisansiota ja arvoa vastaan. Silloin muistuttaa hän moneen kertaan: et sinä, et sinä, »et sinä huutanut minua avuksesi, sillä sinä väsyit minuun Israel. Minä, minä se olen, joka itseni tähden, pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi.»
Samoin puhui hän myös ollessaan täällä ihmismuodossa. Samaten kuin sanoessaan: »Et sinä huutanut minua avuksesi»; en mielisuosiolla katsellut työtäsi, vaan »sinä saatoit minulle työtä synneilläsi». Ja minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi, enkä muistele sinun syntejäsi».
Samoin sanoo hän Joh. 15:16: »Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät». Ja Matt. 20:28: »Niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.» Joh. 17:19: »Minä pyhitän itseni heidän tähtensä, jotta hekin olisivat pyhitetyt totuudessa.» Matt. 26:28: »Tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.» Joh. 6:57: »Joka syö minua, elää minun kauttani.»
Jokaisessa Raamatun kohdassa on sama ajatus, sama kuin mitä Herra tässä sanoo: et sinä, et sinä, työtä tehnyt vaan »sinä saatoit minulle työtä synneilläsi. Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi.»
Kaikki mitä teemme on synnin saastuttamaa. Sen takia on meidän kokonaan kadotettuina vastaan otettava kaikki Jumalan armosta hänen kauttansa, joka on meidän tähtemme työtä tehnyt, antanut henkensä ja verensä meidän edestämme ja joka sanoo: »Teidän pitää elämän minun kauttani.» »Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi»
( C.O.Rosenius )
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinä sait minut työtä tekemään sinun synneilläsi ja tuotit minulle vaivaa pahoilla teoillasi. Jes. 43: 24.
Tässä ilmenee perussyy siihen, etteivät syntimme enempää kuin hurskautemmekaan mitään merkitse, kun kyseessä on meidän armahtamisemme. Kristuksen veren punaiseen mereen ovat sekä syntimme että ansiomme upotetut.
Annettuaan Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi ei Jumala kiivaile mistään niin paljon kuin Pojan kunniasta. Kuultuaan Poikansa tuskanhuudon maasta ei hän siedä, että kukaan syntinen tekee itse itsensä arvolliseksi taivasta varten. Tarkkaa siis Herran sanoja: »Sinä sait minut työtä tekemään sinun synneilläsi.» »Työtä! työtä!» Kuule, hän on työtä tehnyt!
Rakkaalla Herrallamme on ollut paljon työtä meidän pelastamisessamme synneistämme. Tahdotko nähdä mitä sanat »sinä sait minut työtä tekemään sinun synneilläsi» merkitsevät? Mene silloin Getsemaneen ja Golgatalle.
Jumalan pyhä laki ei ole leikin asia. Maan matonen, ihminen rohkenee ylenkatsoa ja polkea kaikkivaltiaan Luojan lain. Hän vastaanottaa Luojaltaan lukemattomia hyviä töitä, mutta polkee hänen tahtonsa ja käskynsä. Hän ei rakasta häntä yli kaiken, vaan halveksii häntä ja palvelee epäjumalia. Hän ei pelkää Herraa yli kaiken, vaan kevytmielisesti tekee syntiä häntä vastaan.
Ei turvaa häneen, vaan itseensä ja muihin. Ei rakasta lähimmäistään niin kuin itseään, vaan ajattelee ainoastaan omaa parastaan. Vieläpä elää kaikenlaisissa synneissä ja paheissa: tottelemattomuudessa, vihassa, kiukussa, haureudessa, jumalattomuudessa, vaiheessa ja petoksessa ym.
Tämä kaikki saattaa tuntua kevytmielisessä mielessämme vähäpätöiseltä, mutta pyhä Jumala tuomitsee toisin. Sen näen Kristuksen kärsimisestä. Sen näen, kun Jumalan oma Poika kantaa meidän syntimme, kun tuo jalo, voimakas persoona »alkaa murehtia ja tulla tuskaan» ja kun »hänen hikensä oli niin kuin verenpisarat, jotka putosivat maahan».
Oi sinua kevytmielistä ihmistä! Kun kuulet vaikeroimisen yön pimeydessä yrttitarhasta ja havaitset tuon tuskassaan vaikeroivan ihmisen samaksi majesteetilliseksi persoonaksi, joka pelkällä sanallaan tyynnytti myrskyn, ajoi ulos perkeleitä, herätti kuolleita, hallitsi kansanjoukkoja, niin eikö sydämessäsi herää kysymys: mikä saattaa tuon voimakkaan persoonan yksinäisyydessä vapisemaan, itkemään ja valittamaan.
Älä mene välinpitämättömästi Sen näyn ohi. Tämä koskee sinua. Sehän on sinun Vapahtajasi, jota rukouksessa lähestyt, jota kuolemassa avuksi huudat ja jonka viimeisellä tuomiolla kohtaat.
Jos häneltä kysyt, minkä takia hän hikoili verta, saat vastauksen: »Sinä sait minut työtä tekemään sinun synneilläsi.» Kysyt profeetan kanssa: »Miksi ovat siis sinun vaatteesi niin punaiset ja sinun pukusi niin kuin viinikuurnan sotkijan?» Hän vastaa: »Minä sotkin viinikuurnan yksinäni, eikä yksikään toinen ollut minun kanssani.» »Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi.»
»Hän on haavoitettu meidän pahain tekojemme tähden ja runneltu meidän syntiemme tähden. Rangaistus, joka meille rauhan tuotti, oli hänen päällänsä.»
Kun sitten näet hänen kärsivän rangaistuksen kirouksenpuussa neuvoo apostoli sinua: »Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun tuli kiroukseksi meidän edestämme, sillä kirjoitettu on: »Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu.»
Tämä on kaikki entuudestaan sinulle tuttua, sinä tiedät kaiken tämän, mutta mitä sydämesi siitä sanoo? Oletko herännyt tämän näyn nähtyäsi? Jos Jumalan Henki saa avata silmäsi ja kirkastaa sinulle Kristuksen kärsimisen, saa autuutesi asia kokonaan toisen valon.
Sinä tulet sekä särjetyksi että lohdutetuksi, köyhäksi, mutta kuitenkin autuaaksi. Ja sanat: »Et sinä ole työtä tehnyt, sinä saatoit minut työtä tekemään. Minä, minä se olen, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi», saavat uuden voiman ja merkityksen.
Mutta voi sitä ihmistä, joka voi katsella Vapahtajansa kärsimistä ja tuskaa, ja tahtoo siitä huolimatta vielä elää kevytmielisyydessään synnin ja maailman palveluksessa. Voi sitä ihmistä, joka tahtoo häiritsemättä elää synnissä, vaikka Vapahtajansa hikoilee verta hänen syntiensä tähden, vaikka Häntä ruoskitaan hänen himojensa tähden ja vaikka hän kyynelin ja tuskanhuudoin kuolee ristillä hänen sovituksekseen!
Miten käy vapaan, rohkean maailman, kun kerran hänen verensä tulee sen päälle? Miten käynee sinun, joka vuosittain olet viettänyt Kristuksen kärsimisen ja kuoleman muistoa, mutta et tahdo olla kokonaan liitettynä häneen, et tahdo olla Hänen omansa, et tahdo elää hänen alamaisenaan hänen valtakunnassaan! Miten käy sinun, joka vuosittain vietät hänen kärsimisensä muistoa, nauttien hänen ruumistaan ja vertaan, mutta menet taas pois himoihisi ja kevytmieliseen seuraasi! Miten käynee sinun?
...
( C.O.Rosenius )
Ei uskalla lähteä ees ajattelee, mite minu kävis, jos pitäs ihte tuomita ihteni. Pittää vaa yrittää luottaa ja riippua Jeesuksessa.
>>Pittää vaa yrittää luottaa ja riippua Jeesuksessa.<<
Juuri näin.
Jumalan armosta saamme uskoa Jeesukseen Kristukseen ja kaikessa luottaa ja turvata Häneen.
Siunausta!
No niihä se on, että jos tosissaa ollaa, nii eihä sitä olis ansainnu mittää, Jeesus on sanonut: Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. NIINKUIN EI VOI Oksa kantaa hedelmää itsessään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Sori isot kirjaimet, joku häiriö taas koneessa.
Siunausta!
Turkasen pitkiä kommentteja,.
Nuo Roseniuksen "pitkät kommentit" ovat meille ihan jokaiselle peräti tähdellistä luettavaa.