14:1-> Ja tapahtui eräänä päivänä,
että Joonatan,
Saulin poika,
sanoi palvelijalle,
joka kantoi hänen aseitansa:
"Tule, menkäämme lähelle filistealaisten vartiostoa,
joka on tuolla toisella puolella."
Mutta hän ei ilmoittanut sitä isällensä.
Saul istui silloin granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean rajalla,
ja väkeä oli hänellä kanssansa noin kuusisataa miestä.
Ja kasukankantajana oli Ahia,
Ahitubin,
Iikabodin veljen,
poika,
joka oli Piinehaan poika,
joka Eelin poika,
sen,
joka oli ollut Herran pappina Siilossa.
Mutta kansa ei tiennyt,
että Joonatan oli lähtenyt.
Mutta kummallakin puolen sola tietä,
jota Joonatan koetti mennä lähelle filistealaisten vartiostoa,
oli jyrkkä kallionkieleke;
toisen nimi on Booses,
toisen Sene.
Toinen kallionkieleke on kuin pylväs,
pohjoisen puolella,
Mikmaaseen päin,
toinen on etelän puolella,
Gebaan päin.
Ja Joonatan sanoi palvelijalle,
joka kantoi hänen aseita:
"Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomain vartiostoa;
ehkä Herra on tekevä jotakin meidän puolestamme,
sillä ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien."
Hänen aseenkantajansa vastasi hänelle:
"Tee, mitä mielessäsi on.
Lähde, minä seuraan sinua mielesi mukaan."
Niin Joonatan sanoi:
"Katso, me menemme tuonne,
lähelle noita miehiä,
ja näyttäydymme heille.
Jos he sanovat meille näin:
'Olkaa hiljaa,
kunnes me tulemme teidän luoksenne',
niin me seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidän luoksensa.
Mutta jos he sanovat näin:
'Nouskaa tänne meidän luoksemme',
niin me nousemme,
sillä silloin Herra on antanut heidät meidän käsiimme;
tämä olkoon meillä merkkinä."
Kun he sitten molemmat tulivat filistealaisten vartioston näkyviin,
sanoivat filistealaiset: "Katso,
hebrealaiset tulevat esiin koloista,
joihin ovat piiloutuneet."
Ja vartioston miehet huusivat Joonatanille
ja hänen aseenkantajalleen
ja sanoivat:
"Nouskaa tänne meidän luoksemme,
niin me ilmoitamme teille jotakin."
Silloin sanoi Joonatan aseenkantajalle:
"Nouse minun perässäni,
sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin."
Ja Joonatan kiipesi käsin
ja jaloin ylöspäin,
ja aseenkantaja hänen perässään.
Ja he kaatuivat Joonatanin edessä,
ja aseenkantaja löi heidät kuoliaaksi hänen jäljessä.
Tässä ensimmäisessä kahakassa surmasivat Joonatan
ja hänen aseenkantajansa noin kaksikymmentä miestä,
noin puolen auran alan suuruisella maa-alalla.
Silloin syntyi kauhu leirissä
ja sen ulkopuolella,
koko sotaväessä;
myös vartiosto
ja ryöstö osasto joutuivat kauhun valtaan.
Maakin järisi,
ja niin syntyi Jumalan kauhu.
että Joonatan,
Saulin poika,
sanoi palvelijalle,
joka kantoi hänen aseitansa:
"Tule, menkäämme lähelle filistealaisten vartiostoa,
joka on tuolla toisella puolella."
Mutta hän ei ilmoittanut sitä isällensä.
Saul istui silloin granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean rajalla,
ja väkeä oli hänellä kanssansa noin kuusisataa miestä.
Ja kasukankantajana oli Ahia,
Ahitubin,
Iikabodin veljen,
poika,
joka oli Piinehaan poika,
joka Eelin poika,
sen,
joka oli ollut Herran pappina Siilossa.
Mutta kansa ei tiennyt,
että Joonatan oli lähtenyt.
Mutta kummallakin puolen sola tietä,
jota Joonatan koetti mennä lähelle filistealaisten vartiostoa,
oli jyrkkä kallionkieleke;
toisen nimi on Booses,
toisen Sene.
Toinen kallionkieleke on kuin pylväs,
pohjoisen puolella,
Mikmaaseen päin,
toinen on etelän puolella,
Gebaan päin.
Ja Joonatan sanoi palvelijalle,
joka kantoi hänen aseita:
"Tule, menkäämme lähelle noiden ympärileikkaamattomain vartiostoa;
ehkä Herra on tekevä jotakin meidän puolestamme,
sillä ei mikään estä Herraa antamasta voittoa harvojen kautta yhtä hyvin kuin monien."
Hänen aseenkantajansa vastasi hänelle:
"Tee, mitä mielessäsi on.
Lähde, minä seuraan sinua mielesi mukaan."
Niin Joonatan sanoi:
"Katso, me menemme tuonne,
lähelle noita miehiä,
ja näyttäydymme heille.
Jos he sanovat meille näin:
'Olkaa hiljaa,
kunnes me tulemme teidän luoksenne',
niin me seisomme alallamme emmekä lähde nousemaan heidän luoksensa.
Mutta jos he sanovat näin:
'Nouskaa tänne meidän luoksemme',
niin me nousemme,
sillä silloin Herra on antanut heidät meidän käsiimme;
tämä olkoon meillä merkkinä."
Kun he sitten molemmat tulivat filistealaisten vartioston näkyviin,
sanoivat filistealaiset: "Katso,
hebrealaiset tulevat esiin koloista,
joihin ovat piiloutuneet."
Ja vartioston miehet huusivat Joonatanille
ja hänen aseenkantajalleen
ja sanoivat:
"Nouskaa tänne meidän luoksemme,
niin me ilmoitamme teille jotakin."
Silloin sanoi Joonatan aseenkantajalle:
"Nouse minun perässäni,
sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin."
Ja Joonatan kiipesi käsin
ja jaloin ylöspäin,
ja aseenkantaja hänen perässään.
Ja he kaatuivat Joonatanin edessä,
ja aseenkantaja löi heidät kuoliaaksi hänen jäljessä.
Tässä ensimmäisessä kahakassa surmasivat Joonatan
ja hänen aseenkantajansa noin kaksikymmentä miestä,
noin puolen auran alan suuruisella maa-alalla.
Silloin syntyi kauhu leirissä
ja sen ulkopuolella,
koko sotaväessä;
myös vartiosto
ja ryöstö osasto joutuivat kauhun valtaan.
Maakin järisi,
ja niin syntyi Jumalan kauhu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Apt 16:23->"Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet,
heittivät he heidät vankeuteen
ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä.
Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vanki huoneeseen
ja pani heidät jalkapuuhun.
Mutta keskiyön aikaan Paavali
ja Silas olivat rukouksissa
ja veisasivat ylistystä Jumalalle;
ja vangit kuuntelivat heitä.
Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys,
niin että vankilan perustukset järkkyivät,
ja samassa kaikki ovet aukenivat,
ja kaikkien kahleet irtautuivat.
Kun vanginvartija heräsi
ja näki vankilan ovien olevan auki,
veti hän miekkansa
ja aikoi surmata itsensä,
luuli vankien karanneen.
Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen:
"Älä tee itsellesi mitään pahaa,
sillä me kaikki olemme täällä."
Niin hän pyysi valoa,
juoksi sisälle
ja lankesi vavisten Paavalin
ja Silaan eteen.
Ja hän vei heidät ulos
ja sanoi:
"Herrat,
mitä minun pitää tekemän,
että minä pelastuisin?"
Niin he sanoivat:
"Usko Herraan Jeesukseen,
niin sinä pelastut,
niin myös sinun perhekuntasi."
Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille,
jotka hänen kodissansa olivat.
Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä
ja pesi heidän haavansa,
ja hänet
ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.