Jatkosota/Ruotsalaiset

Ruotsalaiset vapaaehtoiset ottivat täällä sallassa rintamavastuun helmikuussa 1940. vahvuudella 8000 miestö

lkomaalaiset vapaaehtoiset Suomessa
   

Talvisodan aikana monissa maissa ilmoittautui vapaaehtoisia taistelemaan Suomen puolesta. Ruotsalainen noin 8000 miehen osasto ehti sotaan mukaan helmikuun lopulla 1940 Sallan alueella, jossa se otti yhdessä rinnallaan toimineiden norjalaisten kanssa rintamavastuun suomalaisilta. Ruotsalaisiin joukkoihin kuului myös alun perin 16-koneinen lento-osasto. Ruotsalaisten otettua rintamavastuun saattoivat suomalaiset siirtää Sallassa olleita joukkoja Viipurinlahdelle. Sallan taisteluissa kaatui 26 ruotsalaista vapaaehtoista.

Halukkaita vapaaehtoisia Suomeen oli esimerkiksi Iso-Britanniassa 8900, Italiassa 5000 ja Unkarissa 25000. Hallitusten ulkopoliittinen varovaisuus ja oman maan edut vaikeuttivat lähtöä. Ruotsalaisten lisäksi maahamme ehti tulla noin 1000 tanskalaista, 700 norjalaista, 341 unkarilaista valmiiksi muodostettuna joukkona, 350 amerikansuomalaista ja 228 Iso-Britannian kansalaista. Valtaosa ei ehtinyt mukaan sotatoimiin. Sen sijaan tanskalaisia hävittäjälentäjiä osallistui menestyksellisesti talvisodan ilmataisteluihin.

Ulkomaalaisten vapaaehtoisten psykologinen merkitys oli suomalaisille hyvin merkittävä sen lisäksi, että huomattavan suuri ruotsalainen joukko osallistui itse taisteluihin.

Jatkosodassa Suomen asevoimissa taisteli yhteensä noin 7000 ulkomaalaista vapaaehtoista. Heistä oli 3273 virolaisia, 1694 ruotsalaisia, 777 inkeriläisiä ja 204 tanskalaisia. Muista maista oli 74 miestä. Neuvostoliiton suomensukuisista kansoista oli sotavankileireiltä ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lisäksi noin 1000 miestä.

Pääosa virolaisista eli ”Suomen pojista” oli sijoitettu Jalkaväkirykmentti 200:aan, ja he taistelivat urhoollisesti Karjalan Kannaksella kesän 1944 raskaissa torjuntataisteluissa. Saman vuoden elokuussa rykmentin sotilaat siirrettiin Viroon, jossa he jatkoivat saksalaisten alaisuudessa taistelua maahan tunkeutuvia neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Ruotsalainen pataljoona toimi vuonna 1941 Hangon rintamalla. Myöhemmin ruotsalaisista muodostettiin erillinen komppania, joka taisteli kesällä 1944 Karjalan kannaksella kunnioituksen ansaitsevalla tavalla.

Jatkosodan ulkomaalaisten vapaaehtoisten merkitys suomalaisille oli ennen kaikkea tunteessa siitä, että Suomea ei ollut unohdettu sekä avun tuoma yhteenkuuluvuuden tunne, joka on jatkunut sodan jälkeenkin

Kertomukset
• Vapaaehtoisen ruotsalaisen lentäjän kohtalo •
• Kolmas tie •

9-43 saapui maahamme yli 3300 virolaista vapaaehtoista, jotka olivat halukkaita palvelemaan Suomen armeijassa. Virolaisista perustettiin vuoden 1944 alussa jalkaväkirykmentti JR 200, joka taisteli menestyksellisesti Karjalan kannaksella kesän 1944 torjuntataisteluissa. Myös Suomen merivoimissa palveli koko jatkosodan ajan virolaisia vapaaehtoisia

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/t_pankki/ryhmat/ulkomaalaiset_vapaaehtoiset_suom.htm

Erittäin mielenkiintoinen kirja mm. Tali-Ihantalan taisteluista kesällä 1944.

On siinä Talvisotajuttujakin mukana, joskin ne vapaaehtoiset vähän myöhästyivät siitä "rajakahakasta" mutta muutaman päivän ehtivät olla rintamallakin. Samoin Ruotsin antamasta avusta on aika kattava kuvaus samoin välirauhanaikaisesta toiminnasta Liinahamarin satamaliikenteessä.

Kyllä oikeat Ruotsalaiset osasivat taistellakin kun tulivat vapaaehtoisina tappelemaan Suomeen. Tämä oikeasti Ruotsalainen vapaaehtoiskomppania taisteli siis JR13 /II pataljoonassa ja siinä kerrotaan aika tarkasti mitä tapahtui nimenomaan HEILLE. Muuten ei JR13/II "liikkuja" juurikaan kommentoida ja viimeisin lippahivoon lähteminen on kerrottu siistittynä versiona eli suohon heiteltiin vain tarpeettomia aseita ja kantamuksia eli krh:n aluslevyjä ja Maximin jalustoja yms. Siis ei sanaakaan raskaista aseista, joista luovuttiin.
Mukana oli muutama haavoittunut ja matkalla niitä tuli lisää useitakin heidän jouduttuaan keskitykseen.
Mielenkiintoista on se että JR13 pataljoonankomentaja piti näille Ruotsalaisvapaaehtoiskomppanian miehille kiitospuheen heidän aika räväkästä toiminnastaan, mutta ei tainnut muuten JR13/II paljonkaan kehua tuosta häippäsemisestä kesken kaiken mitään muille yksiköille ilmoittamatta...siis 28.6.1944
-----------------------------------
Suomen asiasta tuli omani
Ruotsalaisen vapaaehtoisen muistoja talvi- ja jatkosodasta
ORVAR NILSSON
ISBN 951-50-1354-2
Suomennos Tarmo Haarala
Alkuteos När Finlands sak blev min
Sidottu
n. 310 sivua
Tammikuussa 1942 Suomeen saapui ruotsalaisista miehistä muodostettu vapaaehtoiskomppania, ja heistä moni jäi taisteluhautoihin. Olosuhteet olivat taisteluiden välissäkin ankarat. Asuintiloissa miehiä kiusasivat luteet, ja keväällä sulava lumi valui katosta sisään. Ruoka oli yksitoikkoista: ruokalista muodostui ohraryynipuurosta, puolukkamehusta ja korvikkeesta. Joka neljäs kuukausi ruotsalaiset saivat viikon loman, ja useimmat heistä palasivat lomilta takaisin rintamalle. ”Me emme taistelleet saksalaisten puolella vaan venäläisiä vastaan. Me emme voineet sille mitään, että saksalaiset olivat samalla puolella. ”Everstiluutnantti Orvar Nilsson oli yksi ruotsalaisista vapaaehtoisista jatkosodan aikana. Kirja on hänen ainutlaatuinen silminnäkijäkuvauksensa. Orvar Nilsson oli yksi niistä monista ruotsalaisista vapaaehtoisista, joiden mielestä Suomen asia kuului myös heille. Åke Lindman ohjaa parhaillaan kirjaan perustuvaa elokuvaa, joka valmistuu vuonna 2004.

Ketä säästeltiin sodissa ja ketä EI?

Täältä puuttuvat sattuneestä syystä Ahvenanmaan sankarihaustausmaiden tiedot:

http://www.sotavainajat.net/perussivut/sivut/tilastoja.htm

Oisko jollain linkkiä Ahvenanmaan sankarihautausmaille.

Entäs koska tutkitaan, miksi suhteessa muihin suomalaisiin oli suomenruotsalaisia kaatuneita niin vähän? Se että iso osa suomenruotsalaisia palveli tykistössä ei yksin voi selittää ihan kaikkea...

Sanotaan että "heitä" säästeltiin tietoisesti.

------------------------------------------------------

http://www.kaupunkiuutiset.com/artikkelit/arkisto/0129tarmo.html

Lammilaisviljelijä kävi läpi kaikki maan sankarihautausmaat

TARMO METSÄLÄ KOKOSI VAINAJISTA EPÄOIKEUDENMUKAISUUDEN LISTAN

HÄMÄLÄISET sotilaat keräsivät sankarihaudoille ristejä muiden maakuntien miehiä enemmän.

Juhani Karvonen

Lammilaisen maanviljelijä Tarmo Metsälän 30 vuoden suururakka paljastaa hämmästyttävän tosiasian: Häme menetti miehistään enemmän kuin muut maakunnat. Sen sijaan kuolema näyttää kiertäneen Pohjanmaata.

Metsälä on kiertänyt kaikki Suomen yli 600 sankarihautausmaata, laskenut niiden vainajat sekä verrannut näitä kotikuntien kirkonkirjoihin ja sota-arkiston tietoihin. Sen jälkeen hän on suhteuttanut kuolleiden luvun kunnan vuoden 31.12. 1939 miespuoliseen väestöön vauvasta vaariin.

Prosentuaalisesti eniten menettäneiden 12 kunnan joukossa on kuusi hämäläispitäjää.

Hämeenlinnasta kaatui 240 miestä

Listan kärjessä on Längelmäki, jonka miehistä kaatui 9,82 prosenttia.

Listan viimeisenä on Pohjanmaan ruotsinkielinen rannikkokunta Bergö 1,04 prosentilla. Keskimääräinen kaatumisprosentti on 4,7.

Pohjanmaan suuret pitäjät jäävät alle keskimäärän ja ja ruotsinkielissä pitäjissä kaatumisprosentti on yleisesti kahden prosentin vaiheilla.

- Minä kutsun tätä epäoikeudenmukaisuuden listaksi. Ei kai kahdeksan prosentin ero ole voinut olla vaikuttamatta kehitykseen eri puolilla maata.

- Kun ajatellaan, että pahiten kärsineissä pitäjissä sotaan lähteneistä keskimäärin yksi kolmesta kaatui ja kaksi haavoittui, pidän ihmeenä, jos esimerkiksi Längelmäellä on yhtää ehjää kaveria, sanoo Metsälä.

Hämeenlinnassa kaatumisprosentti oli 4,19. Kaatuneita on 240, millä luvulla Hämeenlinna sijoittuu Metsälän listassa sijalle 375. Sen sijaan Vanaja jää sijalle 451 kaatumisprosentilla 3,46. Hämeenlinnan ympäristökunnista eniten kärsi Hattula, jossa prosentti on 6,59 ja sijaluku 81.

Hämäläispitäjiä sota löi lujasti

- Hämeenlinnassa oli melko paljon tykistöä, jossa kaatumisluvut jäivät pienemmiksi. Kaupungeissa oli jonkin verran sellaista miespuolista väestöä, jotka oli vapautettu rintamalta esimerkiksi tietyn ammatin perusteella., sanoo Metsälä.

Kaatumisprosenttien valossa sadan pahiten kärsineen pitäjän joukossa on 25 hämäläispitäjää. Karjalaisia ja savolaisia pitäjiä on 15, lappilaisia, keskisuomalaisia ja varsinaissuomalaisia 10. Etelä-Pohjanmaan kunnista vain Peräseinäjoen, Soinin ja Töysän kaatumisprosentit ovat hämäläistasoa.

- Näistä kunnista olevat miehet taistelivat hämäläisyksiköissä, Metsälä löytää syyksi.

Hämäläiset vastaiskuissa

Tiettyjen komentajien alaisena miehet näyttävät kaatuneen helpommin kuin muiden.

- Hämäläisiä osastoja heitettiin aika usein vastaiskuihin. Sodanylijohto näytti suosineen tiettyjä komentajia juuri vastaiskujen tekijöinä. Hämäläisiä komensivat muu muassa Ruben Lagus, Aaro Pajari, Aarne Blick, Paavo Talvela ja Kustaa Tapola. Metsälä toki myöntää että aselajilla ja rintamalohkolla oli merkityksensä kuolleisuudessa.

- Mutta aselaji ei selitä kaikkea. Esimerkiksi Syvärillä oli sekä hämäläistä että pohjalaista jalkaväkeä.

Tappiot saattoivat vaihdella huomattavasti jopa saman divisioonan sisällä. Esimerkiksi viidennen divisioonan hämäläiset pataljoonissa kuoltiin selvästi herkemmin kuin pohjalaisissa pataljoonissa.

- Hämäläinen mies oli nöyrä ja velvollisuudentuntoinen, mikä teki hänestä sankarivainajan. Hämäläinen saattoi nurista, olla yksitotinen ja vaikea käsiteltävä, mutta meni aina kun käskettiin.

Sota oli Metsälän lukujen valossa alistamisen mestarinäyte. Likaisen työn teki monesti vieras porukka.

Pyhä tunnelma kosketti nuorukaista

Metsälä aloitti suururakkansa vuonna 1960, kun hän 15-vuotiaana otti osaa koulujen SM-hiihtoihin Rovaniemellä.

- Oli kuiva pakkasilma ja sankarihaudoilla oli jotenkin pyhä tunnelma. Silloin päätin, että kierrän kaikki hautausmaat lävitse.

Jyväskylään ja Kuopioon saakka mies kävi kaikki hautausmaat päiväseltään. Matkat oli tehtävä kesäisin samaan aikaan, kun 25 hehtaaria perunaa kasvoi. Metsälän kodissa sodasta ei puhuttu. Sota oli vaiennettu siellä kuoliaaksi

- Äidin ensimmäinen mies ja isän kaksi veljeä kaatui ja kaksi haavoittui.

- Minusta sota oli loistava voitto. On kahdeksas ihme, että Suomi säilytti itsenäisyytensä, sanoo Metsälä.

Nytkö se Draka on vaarassa joutua lopetetuksi? Kuka muistoa vaalii?

Kesällä 1944 kokonaisten kyläkuntien nuoret asekuntoiset miehet pakeni ruotsiin veneillä ja rannikolla oli siis Suomen salainen laivasto-osasto, jonka olemassaolosta tiesi vain aidot MUNSALALAISET ja Korsnäs&Närpiöläiset.

Tätä arvokasta viidennen kolonnan laivasto-osaston muistoa vaalimaan ja perinteitä ylläpitämään on Dragsvikin varuskunta säästynyt useista puolustushallinnon supistusyrityksistä huolimatta.

Ruotsi ei palauttanut 1944 kesällä paenneita urhoja sotaa käyvään suomeen ja siis selvään hengenvaaraan.

Soutuveneistä oli ajoittain pulaa ruotsinkielisillä rannikkoseuduilla ja Åken aikomus uusimman sotaelokuvan "Ihantalan edessä" missiosta tullenee palauttamaan täydellisesti näiden kielipakolaisten mahdolliset tahrat isänmaallisessa mielessä.

Jännittyneenä odotamme tuleeko sen uusimman filmin nimeksi Ihantalan edessä vaiko Tiikerin kynnen leikkaajat.

Oisiko Satusaaga tiikereistä paremmin kuvaava?