Sotien jälkeen saastutettiin surutta ympäristöä. Maatalouteen tulivat väkilannoitteet. Muovin käyttö yleistyi valtavasti. Rakennusteollisuudessa holvattiin asbestipohjaisilla aineilla rakennuksia. Liikenne kymmenkertaistui lyhyessä ajassa. Ilmaan tuprutettiin saasteista lämpövoimaloissa ja myös muu kaikki raskasteollisuus saastutti savupiipuillaan ilmaa.
Tuon kaikki saimme aikaan me sodan jälkeinen sukupolvi pyhän kansantalouden kasvun merkeissä ja uhrina sen alttarille.
Ympäristötietoisuus on lisääntynyt huomattavasti ja nuoret ovat varsin voimallisesti omaksuneet saastuttamattomat elämäntavat. Lähiruokaa pyritään syömään ja liikkumaan ja kuluttamaan niin, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle. Ympäristön tilan huomioiminen arkipäätöksissä on useimmille alle viisikymppisille itsestään selvyys.
Ongelma on me yli viisikymppiset jotka emme ole omaksuneet samaa asennetta. Tämä on asia josta voisi ottaa nuorilta esimerkkiä.
Tuon kaikki saimme aikaan me sodan jälkeinen sukupolvi pyhän kansantalouden kasvun merkeissä ja uhrina sen alttarille.
Ympäristötietoisuus on lisääntynyt huomattavasti ja nuoret ovat varsin voimallisesti omaksuneet saastuttamattomat elämäntavat. Lähiruokaa pyritään syömään ja liikkumaan ja kuluttamaan niin, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle. Ympäristön tilan huomioiminen arkipäätöksissä on useimmille alle viisikymppisille itsestään selvyys.
Ongelma on me yli viisikymppiset jotka emme ole omaksuneet samaa asennetta. Tämä on asia josta voisi ottaa nuorilta esimerkkiä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Siis ympäristön suojelu ajattelematta seurauksia, pidemmälle kuin lehdistötilaisuuteen?
Ongelma on kaupungistuminen, ja kaupungistumiseen liittyvä kulutus, etenkin kertakäyttökulutus.
Kaupunkien nuoret kyllä meuhkaavat teollisuuden, etenkin metsä- ja kaivosteollisuuden, päästöistä, samalla vetävät henkeensä kivihiilen polton aikaansaamia hiukkasia, hiukkasia jotka tökkivat heidän aivotoimintaasa niin, etteivät ymmärrä sen kaupungin lämpövoimalan kivihiilen aiheuttavan päästöjä paljon enemmän kuin tehtaiden piippujen. Vaan sitten onkin kiva lennähtää Milanoon katselemaan uusimpia trendejä, ja siinä lennellessä paheksua autoilun päästöjä. Ne lentokerosiinin päästöt kun ovat niitä parempia päästöjä, samaan tapaan kuin vasemmistolainen väkivalta on, ser vain on parempaa väkivaltaa. Lentäminen on sitäpaitsi niin urbaania. Toisin kuin autoilu, joka on junttimaista.
Lähiruoka on suhteellinen käsite. Kas kun se suomalaisella pellolla laiduntava eläin on niin kauhean paha ympäristön pilaaja, niin ei sitä voi ruuaksi laittaa. Sushi on oikeaa lähiruokaa, sitä kun saa woltin kotiin tuomana. Eihän se haittaa vaikka sen leväkuori on jouduttu kuskaamaan toiselta puolen maapalloa samoin kuin se riisi, soija, tofu ja wasabi. Lähiruokaa se on kun se tulee niinkin lähelle kuin kotiovi.
Avokado, sehän se vasta kaikkien ruokien äiti äiti on. Pikkuinen epäkohta sen tuotannossa tietysti on sen hirvittävä kastelun tarve, ja sen vuoksi puhtaan veden väheneminen alueen lapsilta. Mutta onhan se avokadopasta sen avoista. Kuka nyt lähtisi suomalaiseen metsään itikoiden ja paarmojen kiusattavaksi marjoja keräämään kun saa lähes, tai no ainakin puoliksi, yhtä ravintorikasta ruokaa iman sitä vaivaa. Menkööt ne viisi-kuusikymppiset käppänät siellä maalla sinne metsään.
Kiva on nähdä pitkästä aikaa ”vanha faitteri”, aikaisempi erinomainen luotsimme tällä palstalla. Tartun tuohon sanomaasi: ”Ongelma on me yli viisikymppiset jotka emme ole omaksuneet samaa asennetta. Tämä on asia josta voisi ottaa nuorilta esimerkkiä”.
Noin kai on, ja tällainen yli kahdeksankymppinen kai vielä suurempi ongelma? Eipä siellä minun ammoisessa nuoruudessani noita ympäristösuojelukysymyksiä juuri ajateltu. Metsiä kaadettiin innolla, kun sen nähtiin auttavan sodasta selvinneen Suomen taas nousuun. Itsekin ehdin tuollaiseen hankkeeseen osallistua jo alle 20-vuotiaana Lapin suurilla savotoilla.
Eikä noita kysymyksiä - ilmaston suojelua saasteilta ja muuta - ajateltu, kun tuskin olimme siinä minkäänlainen tekijä. Ei liioin ajateltu ruokailussamme juuri muita merkityksiä kuin että sitä olisi ollut riittävästi ja jopa hyvääkin, jos mahdollista. Viitisenkymmentä vuotta sitten alkaneet luonnonsuojelijain tempaukset eivät juurikaan muuttaneet minun ajatteluani, pikemmin ankkuroivat sitä entiseen.
Jo vuosikymmeniä sitten minäkin kuitenkin havahduin toisenlaisiin näkemyksiin. Esim. asbestin suhteen erään suuren firman isännöitsijänä ollessani, kun jouduin valvomaan asbestia sisältäneiden rakennusten purkutöitä ja kuulin omilta alaisiltani - sähkömiehiltä, putkimiehiltä - miten heidänkin töissään oli asbestia käsitelty ja millaisia vaivoja se oli heille ja heidän ammattitovereilleen tuonut. Ulkoiluharrastuksenikin innostamana liityin sitten Luontoliittoon, jonka jäsen edelleen olen ja jäsenmaksuni palkkioksi saan edelleen Suomen Luonto -lehden, jonka aina mielenkiinnolla luen. Omakohtaisesti en ole koskaan roskannut luontoa, sillä varsin siisti mies olen aina ollut. Jo kauan olen hyvin tarkkaan lajitellut myös kotijätteeni ja huolehtinut ne aina asianmukaisiin talteenottopaikkoihin.
Joten jos - ja varmaan kun - me ikääntyneet olemme ongelma luonnonsuojelun kannalta, mekin olemme voineet sentään oppia jotakin virheistämme.
Kyllä me faitteritkin saastuttaa osasimme. Muistatko kun kaikki jätteet, myös huussituotokset poltettiin kerosiinimontuissa ja tynnyreissä. Pois silmistä. Mutta koko leiri haisi jos oli tyyni päivä. Ziwanissa muistaakseni oli ihan siistit vesivessat ainakin osassa rakennuksia mutta arolla niitä ei meillä ollut. Libanonissa Naqourassa oli HQ-alueella siistit ja asianmukaiset olot mutta arokomppanioissa oli suuria puutteita. Namibiassa oli vielä alkeellisempaa.
Uudet ajat tuovat uudet tuulet mutta avaukseni tarkoitus oli hieman myös kehua nyky-sukupolvea jotka ovat ikään kuin äidinmaidossaan imeneet ympäristönsuojelun merkityksen.
Oikeassa lienet laajemmassa katsannossa siinä, että nuorempi sukupolvi on ainakin omaa sukupolveani paremmin omaksunut ympäristönsuojelun merkityksen. Siis laajemmassa katsannossa, mutta ei välttämättä omassa suppeassa piirissään.
Olen pannut merkille, että nimenomaan nuoria ne ovat, jotka heittelevät polttamansa savukkeen jämät kadulle. Kotikatuni varrella on paljon koirien ulkoiluttajia. Jos ulkoiluttajana on vanhempi henkilö, isä tai varsinkin äiti, hänellä on muovipussi, johon kerää koiransa ulosteet. Mutta jos ulkoiluttajana on nuori tyttö tai poika, kyllä hän koiransa ulosteet siihen kadunvarteen jättää.
Viime talvena kerran huomasin ikkunastani, että nuoren tytön - ehkä n. 15-vuotiaan - ulkoiluttama koira teki ulosteensa ulko-oveltani kadun jalkakäytävälle johtavan polun viereen. Riensin ulos ja kysyin tytöltä, että missä hän asuu. Hetken minua hölmistyneenä tuijotettuaan kysyi ”mitä se sinulle kuuluu”. Vastasin: ”kysyn, kun minulla ei ole koiraa, voin itse tulla tekemään tarpeeni sinun kotisi ulko-ovelle”. Tyttö jatkoi matkaansa vihaisesti koiraansa riuhtoen ja minä hain sisältä muovipussin, johon keräsin koiran jätökset ja laitoin ne kadun varressa olevaan sekajäteroskikseen.
Tuohon toiseen esille ottamaasi asiaan: Noinhan todella oli kuin sanot niissä ”faitterihommissa”. Kyproksella aikoinaan asiat olivat niissä ehkä parhaiten siinä mielessä, kun kaikki asuimme taloissa, jotka olivat jääneet sotineilta osapuolilta tyhjilleen ja YK:n haltuun, tosin niissäkin saattoi joskus olla ongelmia viemäröinnin toimivuuden suhteen. Siinailla olin esikunnassa, joka toimi Abu Rudeisissa, italialaisten aikoinaan egyptiläisille rakentamassa öljynporausta johtaneessa kylässä, ja meillä asiat olivat paremmin kuin ”arokomppanioilla”, mutta oli kyllä myös ulkokäymälöitä - peltikoppeja - joiden alustat hygieenikkomme ”myrkyttivät” päivittäin, ja muut roskat vietiin kuvailemasi mukaisiin peltitynnyreihin, joissa ne myös päivittäin poltettiin. Golanilla myös olin esikunnassa, siellä ”Ziwanissa”, ja meillä kyllä oli hyvät WC:t ja muu jätehuolto toimi hyvin, mutta arokomppanioissa asiat olivat varmaan huonommin.
Päädyinpähän taas vanhoihin muistoihin - noin se käy usein meidän vanhojen faittereiden kesken, myös noissa kuukausittaisissa faitteri-illoissa, joissa en tosin enää käy kuin pari-kolme kertaa vuodessa.
Oliko suuri sotapäällikkö kenttäkeittimen esimies vai vieläkö jotakin isompaa.
Minä olin vain vaivainen joukkueen johtaja.
Vai että oikein "faitteri" esikuntamies (evp) taas. HO HOO, HO HOO!
Ei Sinusta sotilasta ole koskaan tullut koska ihan oikean sotilaan ominaisuudet puuttuvat ja myös harjaantuminen.
Ympäristönsuojelu nousi arvoonsa jo 1970-luvulla, joten ei meidän yli viisikymppisten tarvitse potea huonoa omaatuntoa noista sotien jälkeisten vuosikymmenten asioista. Enpä silti menisi syyttämään sotaveteraanisukupolveakaan. Ei heillä ollut käsissään tekniikkaa, jolla saastumista olisi kyetty pienentämään. Sitä paitsi veteraanisukupolvi oli vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa 1970- ja osin 1980-luvuillakin kehittämässä tekniikoita, joilla ympäristöä voidaan säästää.
Yhtä nykyhuolta en oikein ymmärrä koko laajuudessaan. Nimittäin sitä, miten muovikasseja ja muuta roskaa voi joutua meriin niin paljon kuin sanotaan tapahtuvan. Hyvin harvoin täällä Suomessa näkee muovipussin tai vastaavan pyörivän ilmassa, ja vielä harvemmin vesistöjen läheisyydessä. Niin sanottujen mikromuovien pääseminen vesistöihin on aika helppo ymmärtää, mutta kun suurin osa tuntuu olevan selvää, käsin kosketeltavaa muovia niin, että sen sanottiin jopa haitanneen Rion olympiapurjehduksia.
Paperiteollisuus oli eräs paljon saastuttava teollisuuden laji. Hajusta huomasi 10 km säteellä missä paperitehdas sijaitsi. Tarvittava puhdistustekniikka oli pitkään olemassa ennen kuin vuorineuvokset lähtivät vesiensuojelulakien pakottamina asentamaan tehtaisiinsa suodatus- ja puhdistusjärjestelmiä. Kas kun puhdistusjärjestelmiin upotettu raha ei poikinut rahaa takaisin kuten muut tehtaan investoinnit.
Kävitkö ikinä 70-luvulla esimerkiksi Lievestuoreella?
En ole käynyt Lievestuoreella, mutta muistan paikkakunnan vesistöongelmat mediasta ja tietenkin Irwinin laulusta. Lievestuoreen Liisa julkaistiin vuonna 1971, mikä todistaa, että teollisuuden aiheuttamiin ympäristöongelmiin alettiin kiinnittää huomiota jopa viihdeteollisuudessa 1970-luvulla. Silloisilta kouluajoilta jäivät mieleen biologian opettajan jakamat Suomen Luonto -lehdet, joissa vesien ja ilman saastuminen painottuivat. Eläinten metsien, kosteikkojen suojelu syrjäytti saasteteeman vuosikymmenen lopulla. Nykyään ilma ja vesi lienevät nousseet siinäkin lehdessä uudelleen pinnalle ilmastonmuutos- ja muovimerikeskustelun myötä.
Olet oikeassa. Viimeisimmät uutiset kertovat, että jopa juomavedestämme löytyy mikromuovipartikkeleita. Vuosia on jo uutisoitu tyynessä meressä kelluvasta Euroopan kokoisesta muoviaineslautasta. Joskus tosin tuntuu, että se mitä me suomalaiset teemme ympäristönsuojelun hyväksi on pientä piiperrystä verrattuna siihen saastuttamisen määrään mitä suurissa eikä niin kehittyneissä maissa harrastetaan. Varsinkiin Aasiassa.
Aasian suurissa kaupungeissa ei ole voinut välttyä siltä kuinka huonoa ilma näissä on. Vietnamin Hanoissa ja Saigonissa miljoonat kaksitahtimopot syytävät katkua. Siellä on se ilmansaastuttamisen suurin lähde samoin kuin poltetusta hiilestä energiansa saavat teollisuuslaitokset. Näissä kaupungeissa on mahdoton liikkua kuumina päivinä ilman hengityssuojaimia.
Hesan hiili, vihervasemmisto vastutaa puhdasta ydinvoimaa, vaikka siinäkin murheensa, niin kuitenkin ilmansaasteetonta, vesivoiman ohella. Tuuli niin onnetonta, ettei toimi kuin tuulisina päivinä.
Nurinkurista, kun hiili käy, eikä siitä mekkalaa ole kuulunut ao tahojen suunnalta.
Juhlapuheissa tietenkin että se loppuu. Niin oli ruotsissakin ydinvoimasta että lopetaan, nyt 10 uutta ydinvoimalaa sai luvan.
Saasteet paljon miten niistä puhutaan. Puhumalla ei saada esim lentokoneiden eikä laivojen saasteita kuriin, kun ne kuuluu hupimatkoihin, ne sallittuja. Juhlapuheissa voidaan tuomita, mutta se jää siihen. Jos ennen oli savupiiput, nyt on nämä pääosin hupimatkat jotka saastuttaa. Haju ei välttämättä ole saastetta aina. Muovi ongelma on leväperäisissä maissa, meitä se ei koske, kuin vihreitten leirejä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001170202.html
Hekin yritti siitä selvitä sanomalla sen muitten syyksi, sotkunsa. Myös liukumiinat oli muiden syy, joilla olivat miinoittaneet ympäristön. Vihreitten käyttämä liukumiina sikäli hyväksi havaittu vanhamalli, joka häviää luontoon, ei jää kuin huumejäämiä.
Itseasissa meillä ei edes öljysaasteita pitäisi enään olla, kun öljyn piti loppua jo edellisellä vuosituhannella, mutta kuinkas kävikään, nyt tunnetaan öljyvaroja paljon enemmän kuin koskaan ennen, uusine tapoineenkin sitä valmistaa, ja uusine malleineen sitä nostaa, paikoista joihin aiemmin ei ollut asiaa.
Saaste mitä se on, sitä ei edes vielä tunneta. Kun kokouksissa päätetään, se vain sovitaan niin olevan. Saksaassa aiempina vuosian oli polemiikkiä, saastuttaako sähköauto ennemään kuin pienikulutuksinen öljyllä toimiva, ja tulivat tulokseen, että hiilisähkö on saastuttavampaa autoissa. Sama helsingin alueella, kun hiiltä paljon poltetaan sähköksi. Kun se siinä alueella, se ei silloin papereissa ole saastuttavaa, kun sitä ei oteta huomioon. Vain se sähköauto otetaan laskelmissa huomioon.
Saaste on niin laaja käsite, kuin ilmasto, sitä ei ymmärretä. Ilmat muuttuu, aina muuttuneet, saasteet kiertää kehäänsä, aina kiertäneet monet, muuttuu takaisin luontoon. Kaikki aine on luonnosta, useimmat palautuu takaisin ajassa x.
Kuka kaiken keksinytkään, se arvoitus pitkään, jos koskaan aukeaa.
Pankkiksenkin näköjään sujuvalla pankkolängvitsillä on ollut pakko myöhään yöllä tänne mongerruksensa laittaa.
Mitä tarkoittaa esimerkiksi tuo: "Saasteet paljon miten niistä puhutaan",
Tai tuo: "Itseasissa meillä ei edes öljysaasteita pitäisi enään olla".
Täysin älytön koko jorina.
"Saaste on niin laaja käsite, kuin ilmasto, sitä ei ymmärretä. Ilmat muuttuu, aina muuttuneet, saasteet kiertää kehäänsä, aina kiertäneet "
Ei Jytiläkään jymmärrä !
Jytilä jymmärtää vain Ään pilkut, ne ei ole auringon pilkkuja.
Kun sanottu asiaa tuetämättä niidenkin vaikuttavan ilmastoon.
Asiaa tietämättä sanotaan = vasemmisto politiikkaa, jota paljon
vihreiltä lainanneet. Jotkut huumeilla aivonsa polttaneet, pesulla
käymättömät narkkarit tietää ilmaston kulun. Samat pesulla käyneet
puvun päälle laittaneet eduskunnassa, heitäkin sanotaan vihreiksi ?.
Kiinnittäisin huomiota myös henkiseen saasteeseen, mitä Helsingistä tuotetaan.
Esimerkiksi siinä ei menetettäisi mitään jos YLE,n määrärahat puolitettaisiin, kaikenmailman viiheohjelmat, kuten laulukilpailut, formula 1, uutisvuoto, jne.. ne saisi lopettaa kaikki.
Uutiset, ajankohtaisohjemat, luonto ja dokumenttiohjemat vain voisi jättää.
Kainenlaisia viihdeohjelmia saa muualta, ne jotka niitä haluaa katsoa, ei niitä tarvitse suomessa tuottaa verovaroilla.
Lannoitteet ja myrkyt tuhonneet vesistömme, on teho maatalouden suurin saavutus !
Muttei hesan paskat mereen, ne ei saastetta, edes huumejäämät niissä.
Helsingin ja Tampereen ympäristön vedet on huumeiden kyllästämä.
Ompa siinä kaksi vanhaa faitteria keskustellu ympäristösuojelusta. AitoArska ja Kapi tuossa ylempänä.
Vesiin kuitenkin kumpikin paskansa laskee. Kapi Suomenlahteen ja Arska Näsijärveen tai Pyhäjärveen. Tamperelainen hän kai on.
Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan tehkää niin kuin opetan, sanoi entinen pappi. Siinä meillä kaksi samanlaista pappia.
Tuo on niin hauska, että kun luin sen jo tässä vuoteeseen mennessäni, se kirvoittaa minut vielä kommenttiin:
Joo, kyllähän minä hyvin syön ja varmaan myös aito-arskakin, ja syöntejämme vastaavasti myös ulostamme. Mutta meidän ulosteemme päätyvät todella tehokkaisiin puhdistuslaitteisiin ennen eteenpäin menoa, joten niistä ei jää juuri mitään jäämiä Suomenlahteen tai Näsijärveen - tietääkseni aito-arska asuu alueella, josta johdetaan jäännösvedet sinne eikä Pyhäjärveen.
Toisin on asia suurimmassa osassa Suomea, varsinkin siellä Kepulandiassa. Siellä ne viljelyksen, karjatalouden kuten ihmistenkin tuottamat jätökset valuvat jokseenkin vapaasti vesistöihin, mereen tai järviin, ja niiden kuormitus niille on suurempi kuin Kepulandian kaupunkienkaan, kun niissäkin sentään on jätevesien puhdistustoimintaa. No, ehkäpä Talvivaara - tosikepulainen hanke - ylittää alueellaan nuo mainitsemanikin ”saavutukset”.
Lopuksi hauska muisto lapsuudestani: Lapsuuskotini sijaitsi Rautavaaran ja silloisen Varpaisjärven rajana kulkevan Tiilikanjoen varrella. Usein me ”kersat” kävimme joella, ongella, pitämällä siellä katiskoitamme tai pajumertojamme ja ihan uimassakin, vaikka parempia uimarantoja oli läheisillä järvirannoilla. Pissasimme joskus jokeen ja sanoimme niin pilaavamme leningradilaisten (Pietarin) juomaveden. Tiesimme jo silloin, että Tiilikanjoen vedet laskevat Vuoksen vesistön kautta lopulta Laatokkaan ja se edelleen Nevajokeen, josta tuon suuren kaupungin käyttövesi otetaan;))
Oikein Hyvää Yötä!
Kahviveden voi vapaasti koukata veneilijät paskaputken suulta.
Toista se on maalla kun kirkasvetinen lampi, jossa pohja näkyy.
Maalla on paljon enemmän asumatonta, nämä kaupunkilaiset uskossa että jokapaikassa on saasteessa joka notkelma. Itse ruokkivat itsejään juorut Kapin lailla, toinen ottaa todesta..kolmas..jne. Että villipedotkin on kaikki eläintarhoissa.
Todellisuus on aian karumpaa, silloin kun puhdistuslaitos toimii saa puhdisttetua reilun puolen saasteesta helsingissä, väliin on tunteja laitos jumissa, pakko laskea raakana mereen paskat. Ay-johtaja sanoo, että työntekijät on lakossa..sekin vielä on. Samoin kuin liikenteessä lakot joka helsinkiä pahiten koskee, maalle se ei haittaa lainkaan. Paremminkin hymyilyttää, että antaahan sielläkin vähän, ettei liikaa ylpisty.
Maaseutu ruokkii kaupungit, varsinkin suurimmat on vain muutaman päivän varastoilla.