Oletko samaa vai eri mieltä?

En allekirjoita. Meillä ei voi olla välitöntä suhdetta Jeesukseen eikä hänen ajatusmaailmaansa, ei suoraan eikä kirkon välityksellä. Jeesus on kuollut, eikä meillä ole autenttista materiaalia hänen opetuksistaan eikä elämästään. Ne tekstit joita UT:ssa on, ovat suurelta osin luonteeltaan ja sisällöltään jo jotakin aivan muuta, kuin mitä Jeesus itse on sanonut ja tehnyt. Me voimme vain rekonstruoida Jeesus Nasaretilaisen elämää ja opetusta. Mitään välitöntä suhdetta ei meillä voi olla.

En allekirjoita.
Gal. 4: 6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"

Allekirjoitan.

Ensinnäkin on päivän selvää, että tällaisia ihmisiä on, joten tuota ensimmäistä lausetta ei voi kiistää.

Sellaiset kiusaukset todellakin voivat olla vaarallisia ja haitallisia, nimenomaan siten, että omaan nokkeluuteensa ja henkilökohtaisen kokemuksensa ylivertaisuuteen luottavilla ihmisillä on taipumus keksiä asioita ja innovoida. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista, kun on jäsen Kristuksen ruumiissa. Ihmisen ei tule asettaa itseään uskon mittapuuksi, vaan Kristus ainoastaan, ja Kristus totisesti on kirkossa, muutenhan emme olisi tässä.

Mutta -- ja tietysti on mutta -- tällainen ajattelu on nimenomaan kiusaus, eikä sellainen ajattelu yksioikoisesti johda vääryyteen. Kiusaus on tässä kohdassa vähän kehno sana, parempi olisi puhua äärimmäisestä haasteesta. Pyhälle Hengelle kaikki on mahdollista ja siksi on täysin mahdollista, että ihminen voi elää pyhää elämää ilman kiinteää yhteyttä Kristuksen ruumiiseen, joka on kirkko. Tämäkään ei siis tarkoita, että niin automaattisesti tapahtuu, vaan että ihmiselle on parempi olla yhteydessä kirkkoon, luottaa kirkon laivan peräsimeen, kuin omaan viisauteensa, joka on ihmiselle ailahtelevainen suunnannäyttäjä. Yksin kulkeminen on yksinkertaisesti pääsääntöisesti liian haastavaa, eikä siihen pysty kuin Herran erityisesti valitsemat.

Mikä kirkko se oli Apostolien selkänojana, kuka tietää?

Minä en luota kirkkoon pätkän vertaa, sillä on ollut viissataa vuotta aikaa näyttää valoa tälle kansalle ja tässä olemme, kaulaa myöten moraalittomuuden pascassa ja kaikessa joka palaa poroksi Raamatun opin edessä aivan ensimmäisenä ja suurena soihtuna.

suurempana kuin ne soihdut joissa uskovia paloi sen ihmeellisen kirkon jota ilman emme kuulemma jaksa vaeltaa, polttamana.

En allekirjoita, koska sanojana on Paavi. Hänen sanomanaan sana 'kirkko' tarkoittaa roomalaiskatolista kirkkoa, jonka "ulkopuolella ei ole pelastusta".

Roomalaiskatolisuuden mukaan se morsianseurakunta, joka pelastuu, on roomalaiskatolinen kirkko. Raamatun mukaan se pelastuva morsianseurakunta ovat kaikki ihmiset, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen; tämä tarkoittaa uskovia ihmisiä kaikista kansoista, kaikista sukupolvista...

Raamatun mukaan pelastuvien "jäsenluettelo" ei ole roomalaiskatolisen kirkon matrikkeli, vaan se on Jumalalla Taivaassa – se on se Elämän Kirja, josta Ilmestyskirjassa puhutaan!

Mikään meidän kirkko- ja seurakuntainstituutioistamme (roomalaiskatolinen kirkko, luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, baptistikirkko, helluntaikirkko jne...) ei sellaisenaan ole se pelastuva morsianseurakunta, mutta uskon, että näisssä kaikissa instituutioissa on / on ollut ihmisiä, jotka ovat osa sitä todellista pelastuvaa morsianseurakuntaa ja Kristuksen ruumista.

Paavi Franciscuksen sitaattiin palaten... Hänen mukaansa yksittäisen uskovaisen ihmisen olisi siis luotettava roomalaiskatoliseen kirkkoon, jotta voisi päästä yhteyteen Jeesuksen kanssa. Katsokaa roomalaiskatolisen kirkon virallistettuja epäraamatullisuuksia patsaiden kumarteluineen, mariologioineen, problematisoituine vanhurskausoppeineen, paavin erehtymättömyysoppeineen...! Eikö pikemminkin ole vaarallista ja haitallista, jos tuollaiseen nojaten hakee yhteyttä tai kokee olevansa yhteydessä Jeesukseen Kristukseen? Väärää turvallisuuden tunnetta?

Viimeiseksi minä luottaisin nykykirkon laivan peräsimen ohjaukseen. Uudestisyntynyt uskova luottaa Jumalan Sanaan sellaisena kuin Pyhä Henki sitä hänelle avaa. Eihän Jumala ole mykkä Jumala. Kyllä Hän edelleen puhuu Henkensä kautta omilleen. "Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." Rukouskin on kaksisuuntaista.

Jos joku väittää omavaansa henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, niin epäilisin kyllä jotakin psyykkistä sairautta. Sitä en väitä, että homma tavallaan vaatisi jonkun kirkon tai seurakunnan, tai ikäänkuin välitysmiehen mutta jos joku kokee omaavansa ikäänkuin "kuumalinjan" suoraan Jumalalle niin lienee sairasta.

Yleensä tuossa on varmaan kyse jostakin sellaisesta, että noin kokija pitää ikäänkuin itseään niin "suurena" että jopa tuonne on sitten se suoralinja.

Elävä uskohan on nimenomaan Jeesuksen tuntemista omana Vapahtajanaan ja Jeesus puhuu omilleen pääasiassa Sanansa kautta, mutta voi puhua myös esim. armolahjojen kautta käyttäessään toista uskovaa välikappaleenaan. Ymmärrän kyllä, että kommenttini oli outo luterilaisuuspalstalla luettavaksi, mutta ymmärrettävä vapaissa suunnissa, missä Pyhän Hengen toiminta on tutumpaa.